Viikonloppuna tuli kaksi vuotta siitä, kun poimimme Frankin ja Zappan kyytiin Baronessan aseman liepeiltä.
Tältä ne näyttivät silloin:
Muistan sinkauttaneeni kosmokselle pienen toiveen, että pojat eivät kasvaisi aivan sellaisiin mittoihin kuin puhdasrotuiset pastore -urokset kasvavat.
(Eläinlääkärikin taisi veikkailla sellaista kolmeakymmentä kiloa.)
Ilmeisesti kosmoksella oli napit korvissa, sillä Frank on nyt noin 45-kiloinen nuorukainen.
Se tekee täyttä työpäivää parvekkeella eli vahtii uutterasti Settimiota ja Mikkoa.
Omalle väelle (Setti ja Vaari lasketaan) se ei hauku, mutta möykkä kantaa yläkylälle asti, jos piazzalle sattuu joku vähän vieraampi.
Selitä siinä sitten naapureille, että se on ihan harmiton.
(Paistivarkautta ei lasketa, koska sattuuhan sitä.)
Ja onhan se ihan oikeasti harmiton, kultapoika ja pumpulipallo, mutta totta on sekin, että mitään poskisuukkoja ei kannata tyrkyttää, jos Frank on mukana, sillä nuorimies on hyvin tarkka siitä, kuinka lähelle sen omia ihmisiä saa tulla.
Eli Frankin kanssa saa lenkkeillä ihan rauhassa. Ja se on tosi jees.
Mikko muuten haaveilee, että vielä jonain päivänä Frank saa omia lampaita.
Frankille kuuluu siis hyvää, mutta ajattelin, että haluaisitte tietää myös Zappan kuulumisia.
Niinpä kirjoitin Heikille Kuorsumaahan.
Minä: Terve Heikki! Mitä sinne Kuorsumaahan kuuluu?
Heikki: Tihkusadetta. Marita ja Hamlet suhahtivat Tampereelle. Käkin hommia Zappan kanssa.
Minä: Joko sä sait laskettua kilohinnan Zappalle?
(Laskutoimituksen perusteena piti käyttää pomppuihme-Zappan takia rakennettua kotikoirapuistoa, jota on laajennettu ja korotettu aika moneen kertaan.)
Heikki: Jätkä suhahti hetkeksi patiolta livohkaan, mutta tuli kiltisti takaisin. Taitaa olla vaikea määritellä, mutta kyllä ylittää vaikkapa karitsan sisäfileen kilohinnan mennen tullen. Aitojen rakentaminen ja lentoliput about 2400 euroa. Poika painoi viime punnituksessa 22,5 kiloa. Eli 106,66 e/kg.
Minä: Paljonko teillä nyt on metreinä aitaa? Siis vaakametreissä?
Heikki: Huhhuijaa. Olen huono noissa. Marita tietää tarkalleen, mutta kyllä 180 metriä varmasti, kun mutkatkin räknätään.
Minä: Entä aidan korkeus?
Heikki: Korkeimmasta kohdasta 2,1 metriä. Äsken mitattu.
Minä: Ja kaveri menee edelleen yli?
Heikki: Nyt on vähän käverretty aidan yläosaa sisällepäin, joten siitä on huono mennä. Alapihalla korotukset on vielä kesken. Kun se oikein vauhdin ja pompun saa niin siitä menee heilahtamalla ja räpiköintityylillä. Olisi pitänyt antaa nimeksi Nykänen.
Minä: Siinä tapauksessa Frank olisi sitten ilmeisesti Matti. Tosin se ei kyllä mene aidoista yli, että ehkä Frank on ihan hyvä. Me pidetään se. Zappahan voi edustaa Suomea seuraavissa yleisurheilun MM-kisoissa.
Heikki: Ajattelin ilmoittaa sen SUL:n valmennusleirille. Toisaalta voisin ostaa Zappalle mäkisukset, kun tuo suomalaisten kisamenestys siinäkin lajissa on hiipunut.
Minä: Zappa voisi harjoitella laskemalla aluksi pihasta jäälle.
Heikki: Joo, mutta onhan Kiikoisissa myös laskettelurinne. Ja uusi laji: koirien mäkihyppy.
Minä: Nyt vaan FB-ryhmä pystyyn ja otat ilmoittautumisia vastaan.
Heikki: Nimenomaan.
Minä: Muistatko, että kirjoitit vajaa vuosi sitten Zappasta näin: Viimeksi eilen ajattelin, että postimerkki takamukseen vaan ja takaisin Abruzzon Falloon. Ja sitten olit tullut katumapäälle, koska se on NIIN IHANA.
Heikki: Kyllä. En mää tuota pöljää nyt enää maasta karkoittaisi. Periaatteessa maailman kiltein piski. Luottohoitolan täti Marjokin sanoo aina, että Zappa on lempeä koira. Sitä ei kyllä usko ne vieraat, joille se räyhää.
Minä: Miten se poika pärjää talvella?
Heikki: Kylmästä se ei oikein tykkää. Tulee liukkaasti sisään, kun alkaa viiletä.
Minä: No siinäkin veljekset on sitten erilaisia. Frank ei ollut viime talvena moksiskaan Suomessa, vaikka mittarissa oli -25. Se olisi ollut ulkona vaikka kuinka – eikä varpaitakaan näyttänyt palelevan. Ehkä Zappassa on ripaus Välimeren sekoitusta.
Heikki: Saattaapi olla. Toisaalta kyllähän se mielellään lumessakin pöyhää. Frank on rotevampi. Toi on tommonen teleskooppisoppaluu.
Minä: Onko Hamletin hermot vielä kunnossa?
Heikki: Se on ihan ok, kunhan päivän rutiinit on kunnossa.
Minä: Eli?
Heikki: Tyypillinen viikonvaihde jos ei erityistä: Klo 9 Heikki herää, Hamlet herää jos Heikki herää. Marita ei herää, Zappa chillaa. Klo 10 Raksut. Jos ei niin Hamlet tyytyväisenä Volvoon ja kauppareissu. Sitten Heikki ja Hamlet rantaan raksujahtiin. Marita ei herää. Zappa chillaa. Klo 12 Hamlet nukkuu. Zappa ja Marita yrittävät herätä. Jne. Hamlet tykkää tasaisesta vauhdista ja kyllä siltä tarvittaessa potkua löytyy. Tuntee arvonsa.
Minä: Mun täytyy häipyä, nuohooja ilmestyi Vaarin kanssa piazzalle. Kiitos tosi paljon tästä. Sano terkkuja!
Heikki: Täältä myös Mikolle ja kaikille muille!
Lue lisää
Pikkupoikien tarinan löydätte täältä ja täältä.
Ja tästä pääsette katiskassa elävän Heikin tunnelmiin.