Kanalan aarre

Ennen aasitallin remontin aloittamista herra Settimio kutsui meidät kylään siskonsa luo Civitaluparellaan.

Kutsun syy oli se, että herra Settimio halusi näyttää, millaista jälkeä hän oli remontissa tehnyt: materiaaleja, tilaratkaisuja, viimeistelyä, henkeä.

Talo oli upea.

En oikein kehdannut ottaa valokuvia erilaisista jutuista, mutta portaiden kanssa tein poikkeuksen.

Ajattelin, että sitten joskus aasitallissakin on samanlaiset portaat kuin herra Settimion siskolla: kauniit, samalla kevyet mutta tukevat, riittävän leveät eivätkä lainkaan sellaiset vaappuvat ja vähän vaikeat kuin kierreportaat joskus ovat.

Piirsin portaat jopa paikoilleen yhteen valokuvaan.

Tämä vaatinee hieman selittämistä. Punainen vaakaviiva on parven reuna. Punainen ”suorakaide” tuossa alhaalla on takka. Ja punainen kiemura: tietenkin kierreportaat.
Ja tässä herra Settimion siskon portaat.

Kierrättäminen on Piccolossa arkipäivää monestakin syystä.

Vanhojen asioiden merkityksellisyydestä jo kirjoitinkin pari riviä edellisessä postauksessani, mutta on niitä syitä muitakin.

  1. Ympäristöystävällisyys, tietenkin.
  2. Se, että sellaista standarikokoa ei ole keksittykään, joka sujahtaisi kaupan hyllyltä aasitalliin kuin hanska.
  3. Tietenkin raha. Raksabudjettimme on niukka ja tiukka, kaikkea haluamaamme emme voi saada. Laitamme siis asioita arvojärjestykseen, ja yritämme rytmittää töitä ja tarpeita niin, etteivät kaikki hankinnat kasaantuisi samaan nippuun.

***

Takaisin kierreportaisiin.

Himoitsin siis Settimion siskon kierreportaita, mutta aika nopeasti kävi selväksi, että kunnollisten ja kauniiden kierreportaiden teettäminen olisi aivan liian kallista.

En myöskään onnistunut löytämään sopivaa vaihtoehtoa kirppareilta tai netin ostaa/myy -sivustoilta.

Mikko tutki erilaisia vaihtoehtoja puuportaiden rakentamiseen, mutta minun takaraivossani tykytti rauta.

Sitten eräänä päivänä kävelin calabrialaisten entisen kanalan ohi.

***

Ennen lähtöään calabrialaiset kunnostivat kunnan omistamaa kivirakennusta todella hurjin ottein.

Tehokkaasti, mutta kammottavasti.

Yläkylältä laskeutuvilla portailla voi edelleen ihailla vanhoilla hetekoilla ja oransseissa muovilipareilla paikattua kattoa ja seiniä, vaikka calabrialaisten (ja kanojen) katoamisesta on jo muutama vuosi.

(Ja sitten voi jurnuttaa, että on se nyt hitto soikoon kumma, että tuota asiaa ei saada kuntoon.)

En siis ollut tuntenut minkäänlaista tarvetta kurkistaa rytökanalaan, vaikka verkko-ovi tarjosi siihen oivan mahdollisuuden.

Nyt minuun kuitenkin iski joku pistiäinen eli pysähdyin ja työnsin naamani kiinni verkkoon.

Se oli hyvä pysähdys.

Kurkistus calabrialaisten kanalaan.

Lähetin ovenraosta ottamani kuvan varapormestarille ja kysyin, voisimmeko saada kanalan perällä kököttävät portaat, jos niille ei ole muuta käyttöä.

Että ne saattaisivat hyvinkin olla nappiraksi aasitalliin.

Tiedättehän, win-win: kunta pääsee eroon romusta, ja meille portaista on aidosti iloa.

Pari tuntia myöhemmin olimme kantaneet portaat kotiin.

Onneksi matka oli lyhyt, koska portaat eivät ole ihan kevyimmästä päästä.

No hyvä, nehän eivät varsinaisesti ole kierreportaat, mutta ne ovat kauniit, samalla kevyet mutta tukevat, riittävän leveät eivätkä lainkaan sellaiset vaappuvat ja vähän vaikeat.

Jotenkin täytyy tietenkin järkeillä, miten ne saadaan istumaan.

Korkeus vaikuttaa kuitenkin lähes täydelliseltä, ja liitoksetkin tuntuvat olevan kunnossa.

Väri… Olin koko ajan kuvitellut, että musta on paras vaihtoehto, mutta mitä kauemmin tuijotan tuota ruosteenpunaista, sitä vakuuttuneempi olen, että ruoste on mustaa parempi.

Vähän rakkautta nuo toki tarvitsevat, mutta toisaalta: mikä ja kuka ei?

Tuossa ne nyt odottavat uutta elämää. Jonkinlaista pyörittelyä on takuulla luvassa ennen kuin ne loksahtavat paikoilleen, mutta siitä viis: olen tosi innoissani.

 

 

6 kommenttia

  1. Arja

    Superhienot noista portaista tulee!! Aina kannattaa kurkistella kaikenlaisiin rytökasoihin…niissä voi arteet lymytä😃😃

  2. Ansku

    Nuohan taipuu moneksi. Voi maalata, hioa tai vain teräsharjalla rapsuttaa. Ihan miten haluaa. Ja varmasti paremmat kuin kierteelliset. Kierreportaat on kyllä aina hienot mutta suorat on käytännöllisemmät.

  3. AnuElina

    Tosi hienot portaat.Onnea löydöstä.Vanhat esineet ja tavarat ovat luotu kestämään ja niissä on sitä ajatonta kauneuttakin mukana.👍Kyllä on mukava seurata mitä kaikkea vielä löydättekään sinne kotiinne.

  4. Jude

    Voi kun pian palaisitte ja etenkin tämä blogi. Ollut niin kiva lukea ja katsella kuvia teidän ja kylän elämästä.

  5. Iida

    Hei

    Olispa kiva kuulla (ja nähdä) mitä on tapahtunut sitten viimeisimmän blogipäivityksen 😊

Vastaa