Minnan kootut selitykset

Mikko muistutti aika tiukkaan sävyyn, että edellisestä blogipostauksestani on kohta puoli vuotta.

Ja että sen puolen vuoden aikana olen vastannut kyselyihin julkaisutahdin hiipumisesta, että juu, juu, kirjoitetaan, kirjoitetaan, tuota pikaa, tuota pikaa, tuota pikaa…

Olen kiemurellut, pakoillut ja väistellyt hyvinkin lahjakkaasti.

Niin ja keksinyt selityksiä.

Hyviä selityksiä.

Tässä niistä muutama

Korona

En halua kirjoittaa viruksesta, mutta miten siitä voi olla kirjoittamatta aikana, jolloin se liittyy lähes kaikkeen?

Johtopäätös: En kirjoita mitään.

Suomi

Olen Suomessa, vaikka pitäisi olla Italiassa. Suomessa ei voi kirjoittaa Italiasta.

Johtopäätös: En kirjoita mitään.

Kärppälä

Olen Kärppälässä. Kärppälä on ihana. En voi kirjoittaa Kärppälästä, koska jos kirjoitan Kärppälästä, rakastun Kärppälään liikaa.

Ja jos rakastun Kärppälään liikaa, muutun talonvaltaajaksi, joudumme unohtamaan Italian, ja lopulta päädyn vankilaan.

Johtopäätös: En halua vankilaan eli en kirjoita mitään.

ITALIA

Olemme Italiassa, Italiassa raksataan, roolini raksalla on merkittävämpi kuin kukaan ymmärtää eli näin tärkeällä hahmolla ei yksinkertaisesti ole aikaa kirjoittaa.

Johtopäätös: En kirjoita mitään, ettei koko homma menisi nurin.

KIRJOITIN JO

Kirjoitin juuri duunijuttuja, lisäksi kirjoitin pari liiketoimintasuunnitelmaa, ihan hiivatin monta sähköpostia, taas duunijuttuja, whatsapp-viestejä, faijalle tekstarin. Eiköhän tämä nyt riitä hetkeksi.

Johtopäätös: Kirjoitin jo.

SOME

Kirjoitin jo FB-päivityksen.

Johtopäätös: Kirjoitin jo.

Sää

On liian kylmä, sormet jäätyvät näppikselle.

Ja sama kesäversiona:

On liian kuuma, läppäri sulaa.

Johtopäätös: En kirjoita mitään.

KIRJOITTAMINEN

Kirjoittaminen on sellaista, että siinä kerrotaan, mitä muut tekevät, mutta itse ei tehdä vaan kirjoitetaan.

Johtopäätös: Haluan tehdä enkä kirjoittaa eli teen enkä kirjoita mitään.

Aika nopeasti Mikon kanssa samaan Liian pitkä tauko -lauluun yhtyi sosiaalinen media, kun FB muistutti, että tänään on viisi vuotta ja yksi päivä siitä, kun keräsimme kimpsumme ja kampsumme, ja suuntasimme koirien kanssa Italiaan.

Valokuvassa olimme Latviassa, ja Rosi juoksi Pipan kanssa kuin nuori tyttö.

Nieleskelin vähän.

Sitten ajattelin, että viisi vuotta ja yksi päivä on juuri sopiva aasinsilta siihen, että istun vihdoinkin kirjoittamaan.

Vaikka meriselityksiä, jos en muuta.

(Ja kyllä, tasan viisi vuotta olisi parempi, mutta menköön se yksi päivä vaikka italialaisen aikakäsityksen piikkiin.)

Pipa ja Rosi Latviassa, 2016. Rosia on aina ikävä.

Mietin, mitä kaikkea viidessä vuodessa on tapahtunut.

Sitten aloitin listan:

Olen tutustunut kaikenlaisiin ihmisiin, joista toiset ovat jääneet matkan varrelle, mutta toiset pysyvät tavalla tai toisella mukana.

Olen rikkonut rutiineja – ja toisaalta huomannut, että niitä tulee aina uusia.

Olen luopunut monista asioista, mutta saanut paljon tilalle.

(Päivittäiseen salmiakkivajeeseen ei ole kyllä mitään lääkettä.)

Olen muuttunut kummajaisesta kalustoksi eli sopeutunut sakkiin.

Olen palellut enemmän kuin koskaan.

Olen hikoillut enemmän kuin koskaan.

Olen oppinut elämään älyttömyyksien kanssa – välillä paremmin, välillä huonommin.

Ja sitten toisaalta:

Joissain asioissa en ole oppinut mitään.

Motozappakin on muuttunut alun ihmetyksen jälkeen ihan normaaliksi menopeliksi.

Listalta loikkasin pilveen katsomaan kuvia.

Niitä oli 35 634.

Pilvestä löytyi myös tämä Kaijan lähettämä ”Hehän ovat kuin kaksi marjaa”. Frankin kuva/Kaija Toivonen, jääkarhu/tuntematon.

Palasin takaisin listan pariin, mutta huomasin jo vältteleväni kokonaisia lauseita:

Salvon uimapaikat top 10.

Koiria, kissoja, skorpioneja, kotkia, kanoja, villisikoja, susia, yksi pelastettu varpunen…

(Kirjoitin myös aasi, mutta hyvin, hyvin pienellä, koska se on vasta toive.)

Sitten kirjoitin ruokarytmi, Abruzzon reseptit, pasta, tryffelit, muista ostaa koiranruokaa ja Sauli-Tarjalle lihahyytelöä, pecorino, cerasuolo, montepulciano, prosecco, aperitiivit, perunalastut, Haribon makeiset, erityisesti lakukiekot, suklaa, jälkiruuat, jäätelö, saisinpa mansikkajauhiksia ja niitä kirpeitä salmiakkeja, joita myydään euron pusseissa, onkohan ne banaanit vielä pakkasessa.

(Älytöntä, mutta ilmeisesti parin kuukauden sokerilakko alkaa näkyä.)

Vaihdoin aihetta, koska tajusin vaikuttavani siltä, että sokeri, rasva ja alkoholi kuuluvat vahvasti päivittäiseen elämääni.

Kirjoitin lähdevesi, vesipisteet, nenät, tuoreet vihannekset, kotitekoinen passata, villiparsa, karhunvatukat, mulperimarjat, sienet, simpukat, kai tajuat että tämä lista täytyy purkaa postauksiksi.

Kirjoitin snorklaaminen, mitähän aurinkotuolin vuokraaminen maksaa rannalla, laskettelukeskukset, Abruzzon luonto, rakastan tätä paikkaa, onneksi talvi alkaa olla ohi, muista ostaa lautaa.

Viimeisenä kirjoitin vielä VAARI, ja että nyt nainen se postaus ulos, koska tämä alkaa muistuttaa enemmän ostoslistaa kuin aihelistaa saati blogipostausta.

Salvo Kyrönjoessa, Pipa vain melkein.

Kiitos kärsivällisyydestänne.

Lupaan… siis ihan oikeasti LUPAAN palata noihin listan asioihin tuota pikaa.

Mutta jos nyt kuitenkin ensin sitä lihahyytelöä Sauli-Tarjalle.

16 kommenttia

  1. Tintti

    Just tänään mietin, et postaatkohan enää ikinä elämästänne mitään! Onnex kirjoitit edes tajunnanvirtaa. Jään odottamaan seuraavsa tekstiäsi. Kerro vaikka, mitä Italian tuttunne ajattelevat koronasta. Miten pandemia värjää heidän elämäänsä ja arkeaan.

    1. Minna

      Kiitos! Tartun aiheeseen pian. Fallo on vähän kuin maailma pienoskoossa, joten näkemyksiä ja fiiliksiä kyllä löytyy.

  2. Riitta Aaltonen

    Onpa kiva lukea pitkästä aikaa edes jotain kuulumisia. Tämä korona-aika kyllä vaikuttaa lähes kaikkeen. Eipä ole raportoitavaa, kun ei mitään tapahdu.

    1. Minna

      Täälläkin on tosi paljon hiljaisempaa kuin normaalisti, vaikka eipä Valle Vecchia talvella muutenkaan ole ns kuhiseva metropoli. Toivotaan, että kesää kohti voidaan liikkua ja elää vähän vapaammin.

  3. Aila Ek

    Nyt eläkkeellä on todellakin aikaa seurata mitä kaikkea kivaa teillä sielä menossa. 😊t. Ailapaivi (tammi)

    1. Minna

      Hauskaa, että meidän meiningit täällä eläinten, kivien ja muratin keskellä ilahduttaa. Aurinkoisia terveisiä!

  4. Tarja

    Moi vaan sinne Italiaan! Kiva että saatiin tänne blogiin teksti, kiitos Mikolle painostuksesta. Toki olen teitä seurannut koko ajan facebookista, mutta kun sen verran vanhanaikainen, etten itse ole facebookin kirjautunut, niin en ole saanut kiitoksia sinne laitettua. Joten nyt, Kiitos sinne teille että jaksatte antaa kokemuksistanne pikkiriikkisen osan myös meille. Piristää kummasti tänä hissukseen elon aikana.
    Tosi kiva oli katsoa videoita sieltä kujilla kulkemisista, ihan kuin olisi mukana ollut.
    Kiitos vielä kerran ja jaksamista raksailuun! Kevättä odotellessa.

    1. Minna

      Kiitos kovasti kivasta palautteesta! Täällä koronarajoitusten keskellä on mukava saada piristäviä viestejä pohjoisesta. Aurinkoisia päiviä myös sinne!

  5. Aikku

    Kiitos selityksistä! (Kiitos myös Mikolle painostuksesta 🙂 )Tuli vielä lisää aurinkoa tähän päivään!

  6. Aksu

    Huh! Tabletissa Piccolosalvo kuvakkeen kohdalla oli jo melkein reikä, kun kävin tasaisesti tarkistamassa josko jotain olisi päivitetty. Ja ny oli. Kyllä tämä tästä vielä helpottaa. Tsemppiä.

    1. Minna

      Kiitos! Kuvataiteilija Ylönen muotoili blogin tilanteen jotenkin niin, että ”sehän on kuollut”, mutta ehkä sain sen viime hetkellä eloon raivokkaalla tekohengityksellä. 😀

Vastaa