Etelästä pohjoiseen 48 tunnissa – ja sama toisinpäin

Lähdimme Suomeen maaliskuun lopussa ja palasimme Italiaan toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Rajoitukset ja määräykset ovat keväästä jo muuttuneet, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa reissusta, koska aika monet ovat kysyneet erityisesti siitä, miten koronarajoitukset näkyivät matkalla.

***

Ihan ensin yksi tärkeä perusjuttu, joka kannattaa muistaa, kun suunnittelee matkaa:

Selvitä asiat niistä oikeasti tietäviltä viranomaisilta tai viranomaisten kanavilta tai esimerkiksi lentoyhtiöstä.

Aika usein törmään somessa kaikenlaisiin ohjeisiin, jotka perustuvat vain kutinaan tai kiertäen ja kaartaen kavereilta kuultuun.

Kutina on näissä jutuissa huono – ja some, se on rikkinäinen puhelin.

Me soitimme ensin jokaisen matkalle osuvan maan Suomen suurlähetystöön ja kysyimme, millaisiin rajoituksiin on syytä varautua.

Sitten latasimme Re-open EU -applikaation.

Re-open EU on Euroopan unionin applikaatio, joka toimii myös verkkosivuna, mutta reissussa appi on sivustoa kätevämpi.

Se kertoo eri maiden rajoitukset, ja sitä kautta pääsee halutessaan etsimään lisätietoa asiallisilta nettisivuilta.

Ei se täydellinen ole, mutta ainakaan sen tiedot eivät ole ilmestyneet kenellekään unessa.

Sauli lähti mukaan, koska Saulin piti päästä mummolaan.

Italia-Suomi, maaliskuu 2021

Miten: Autolla, kaksi ihmistä, kolme koiraa, kissanpentu.

Reitti: Italia, Itävalta, Saksa, Puola, Liettua, Latvia, Viro, Suomi.

Tavoite: Ehtiä Abruzzosta 48 tunnissa Tallinnasta lähtevään laivaan.

Tarvitsimme:

  1. Todistukset negatiivisesta testituloksesta englanniksi. Pika- eli antigeenitesti riitti.
  2. Italian osuudelle dokumentti, josta selvisi matkan alkupiste, päätepiste ja syy. Tämä siksi, että suurin osa matkalle osuvista maakunnista oli vielä oranssilla tai punaisella eli liikkumiseen piti olla pätevä syy.
  3. Eväät ihmisille ja eläimille.

Matkataktiikka:

  1. Taustatyön jälkeen päätimme lähtöpäivän ja hankimme eväät.
  2. Varasimme lähtöpäivän aamuksi ajan pikatestiin, koska jokaisen vastassa olevan maan rajalla vaadittiin vähintään 48 tuntia nuori negatiivinen tulos. Testilaboratorion olimme valinneet matkan varrelta Abruzzosta, koska positiivisen sattuessa olisi ollut näppärä palata kotiin karanteeniin. Olimme varmistaneet etukäteen, että dokumentit saisi englanniksi. Tulokset tulivat vartissa, molemmilla negatiivinen.
  3. Ajoimme vuorovedolla kohti pohjoista. Pysähdyimme tasaisin väliajoin ruokkimaan ja ulkoiluttamaan eläimet ja ihmiset, tankkaamaan, vessaan ja ostamaan take away -kahvia ja lisää eväitä, mutta muuten vain ajoimme. Saksassa pysähdyimme muutamaksi tunniksi huoltoaseman takapihalle nukkumaan, mutta muuten vuorottelimme niin, että toinen ajoi, toinen nukkui. Rankkaa, mutta mahdollista.

Italia: Kukaan ei kysynyt mitään.

Itävalta: Rajalla kysyttiin testitulokset ja matkan määränpää. Näytimme testitulokset (paperilla), sanoimme olevamme läpikulkumatkalla, ei ongelmia.

Saksa: Rajalla kysyttiin testitulokset ja matkan määränpää. Näytimme testitulokset (paperilla), sanoimme olevamme läpikulkumatkalla, ei ongelmia.

Puola: Ei viranomaisia eikä kysymyksiä rajalla.

Liettua: Rajalla kysyttiin testitulokset, mutta vartijat kyllästyivät odottamaan, kun paperit olivat sekaisin plus Frank raivosi auton perällä eli meidät vain huiskittiin jatkamaan matkaa. Ei ongelmia.

Latvia: Rajalla kysyttiin testitulokset, passi ja Latvian oma Covid-pass, jonka olimme täyttäneet netissä ennen rajalle saapumista. Näytimme dokumentit eli testit paperilla ja covidpassin puhelimesta, ei ongelmia.

Viro: Ei viranomaisia eikä kysymyksiä rajalla, mutta satamassa matka meinasi tyssätä vääränlaiseen testipaperiin. Siinä vaiheessa olimme olleet matkalla 46 tuntia ja huumorin kanssa alkoi olla vähän niin ja näin.

Mitä tapahtui: 

Olimme tarkistaneet Eckerö Linen nettisivuilta jo Abruzzossa, että englanniksi kirjoitettu negatiivinen testitodistus riittää.

Meillä oli siis paperi, jossa testin laatu ja testitulos olivat englanniksi. Lisäksi kummankin paperissa oli testatun nimi ja henkilötiedot, testiaika sekä italialaisen testilaboratorion nimi, osoite ja muut perustiedot.

Laivaliput olimme ostaneet netistä ylitettyämme Viron rajan, koska vasta silloin uskalsimme olla varmoja siitä, että ehdimme laivaan.

Kaiken piti siis olla kunnossa enkä osannut epäillä mitään ongelmaa, koska olimme ylittäneet sujuvasti näiden yksien ja samojen testilappujen kanssa jo kuusi rajaa.

Joku etiäinen minuun kuitenkin iski satamassa eli päätin käydä varmistamassa Eckerön tiskiltä, että kelpaavathan testitodistukset varmasti.

Eivät kelvanneet.

Ja mikä sitten oli ongelma?

Tämä:

Papereissa oli italiankielistä tekstiä, kuten signora eli rouva.

Yritin selittää, että tässähän on kaikki tarvittavat tiedot englanniksi, mutta virkailija ei suostunut edes keskustelemaan asiasta vaan huusi (kyllä, huusi ja huusi lujaa, ilman maskia, mietin, mutta sentään pleksin takaa), että todistukset eivät kelpaa, ja nyt olisi syytä soitella italialaiseen laboratorioon ja pyytää dokumentit sähköpostiin niin, että jokainen sana on englanniksi, koska mitä tuo signorakin muka tarkoittaa.

Kähisin väliin, että signora on rouva italiaksi eli minä, mutta sillähän ei ole kauheasti merkitystä, koska kaikki oikeasti tarvittavat tiedot ovat englanniksi, ja siinä ehtii mennä aika monta laivaa, ennen kuin italialaiset lähettävät Eckerölle rouvan englanniksi käännettyinä.

Virkailija huusi, että tässähän on muitakin väärällä kielellä olevia asioita, kuten tuo tuossa alareunassa.

Sanoin, että se siinä alareunassa on testilaboratorion nimi, ja että jos vähän rauhoittuisimme, niin voisimme varmasti käydä paperin kohta kohdalta läpi, koska ei kai laboratorion nimeä tarvitse englanniksi minkään ohjeen mukaan muutenkaan kääntää, sillä sehän on laboratorion nimi.

Virkailija jatkoi huutamista, joten kelloon vilkaistuani kysyin, että mistä tässä kaupungissa saa pikatestin.

D-terminaalista, huusi virkailija, ja jatkoi samalla sävyllä, että viisainta olisi kuitenkin soittaa sinne italialaiseen laboratorioon.

Sanoin edelleen rauhallisesti (vaikka teki mieli huutaa lujaa ja sanoa aika monta kirosanaa millä tahansa kielellä), että sovitaanko nyt niin, että minä tiedän italialaisten vauhdin tällaisissa asioissa, ja sinä kerrot missä se D-terminaali on, ja mielellään jopa aika vikkelästi, kiitos, koska laiva lähtee alle kahden tunnin päästä, ja sitä ennen pitäisi selkeästi ehtiä uuteen testiin.

Huuto jatkui, joten kävelin pois.

Saimme tuoreet testitulokset sähköpostiin kymmenen minuuttia ennen lähtöselvityksen sulkeutumista.

***

Tallinnan satamaan jämähtäville tiedoksi, että D-terminaalista löytyy pikatestipaikka, johon voi varata ajan täältä.

Ja Eckerö Linelle sellainen juttu, että teidän laivoillanne on ihan kiva matkustaa, mutta asiakkaille huutamista kannattaisi ehkä miettiä.

***

Laivalla:

Olimme varanneet eläinhytin kahdesta syystä:

  1. Jaloittelumahdollisuus kuljetuskopassa matkustaneelle Saulille. (Koirat matkustavat parin tunnin laivaosuuden aina autossa, koska se on niille rauhallisin ja paras vaihtoehto. Kokeneet reissukoirat asettuvat nukkumaan, kun ajamme laivaan.)
  2. Mahdollisimman vähän kontakteja ja mahdollisimman pitkät nokoset ihmisille.

Sen verran pyörähdimme laivan infotiskin nurkalla, että saimme lomakkeet, jotka Suomessa vaadittiin: kuka, mitä, mistä ja minne.

Suomi: Luovutimme lomakkeet autokaistalla vastassa olleille viranomaisille ja näytimme puhelimesta Virosta saadut testitulokset. Saimme ohjeet seuraavia päiviä varten: ensin kolmeksi päiväksi karanteeniin, sitten uusintatesteihin terveyskeskukseen. Tulli kysyi vielä passit, sen jälkeen pääsimme lähtemään. Ei ongelmia. Mökillä varasimme terveyskeskuksesta testiajan, kävimme karanteenin jälkeen testeissä ja saimme negatiiviset tulokset.

Siinä se.

Ai niin, Sauli oli matkalla pudotettu sen uuteen kotiin eli Pohjanmaan mummolaan.

Kissa matkustaa laivahytissä.
Saulin parin tunnin laivareissu oli ns. klassikko eli hillumista, ylensyöntiä, liikaa nesteitä ja sammuminen.

SUOMI-ITALIA, HUHTIkuu 2021

Miten: Autolla, kaksi ihmistä, kolme koiraa.

Reitti: Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Saksa, Itävalta, Italia.

Tavoite: Ehtiä 48 tunnissa Virosta Italiaan.

Matkataktiikka:

  1. Koronatestiin Suomessa, testin salliman aikarajan sisällä Viroon, faijalle Tallinnaan yöksi, aamulla D-terminaaliin pikatestiin ja nokka kohti Italiaa. Tällä taktiikalla ehtisimme kasata faijan uuden keittiönpöydän ja saisimme lisää matkatunteja Virosta Italiaan.
  2. Faijalta eväät mukaan.
  3. Muuten sama kuin matkalla pohjoiseen, mutta ei soittoja suurlähetystöihin vaan edelleen se Re-open EU sekä Italian viranomaisia varten netistä tulostetut laput, joissa kerrottiin kuka, mitä, mistä, minne ja miksi.

Helsinki, Länsiterminaali: Virkailija kysyi passit eli käytännössä siis matkaliput, ei muuta.

Viro: Kukaan ei kysynyt mitään.

Latvia: Rajalla kysyttiin testitulokset, passi ja Latvian oma Covid-pass, jonka olimme täyttäneet netissä ennen rajalle saapumista. Eli sama setti kuin edellisellä kerralla.

Liettua: Kukaan ei kysynyt mitään.

Puola: Kukaan ei kysynyt mitään.

Saksa: Kukaan ei kysynyt mitään.

Itävalta: Viranomaiset pysäyttivät rajalla ja kysyivät, minne olemme matkalla. Saimme paperin, johon oli merkitty maahantuloaika, ja ohjeen, että paperi pitäisi antaa Italian rajalla pois. Ennen Italian rajaa meidät pysäytettiin ja luovutimme paperin rajavartijoille. Ideana oli siis se, että läpikulkuun sai käyttää korkeintaan 12 tuntia. Helppo nakki, ei ongelmia.

Italia: Kukaan ei kysynyt mitään.

Olimme selvittäneet etukäteen, että Italiassa meidän pitäisi linnoittautua viiden päivän karanteeniin, ja ilmoittautua oman alueemme eli Abruzzon terveysviranomaisille.

Näin teimmekin – paitsi että terveysviranomaisten nettisivut eivät tunnistaneet Falloa, joten ilmoittauduimme tekstarilla kylämme varapormestarille.

Viidennen karanteenipäivän jälkeen ajoimme Lancianoon pikatestiin. Testi tehtiin apteekissa, tulos tuli vartissa: negatiivinen.

Siinä se.

Saulilla on aika mukavat meiningit mummolassa.

Kuten huomasitte, rajoitukset muuttuivat kuukaudessa niin paljon, että paluumatkalla rajoilla ei juuri huhuiltu.

Eri maissa reagoidaan kuitenkin edelleen eri tavalla virustilanteesta riippuen, joten tämä nyt vielä kerran:

Kannattaa tsekata tarkasti rajoitukset ja vaatimukset juuri ennen lähtöä.

Me emme esimerkiksi edes haaveilleet hotelleista, koska kaikki matkalle osuvat maat halusivat päästä meistä mahdollisimman nopeasti eroon.

Emme myöskään tutkineet sitä, miten matkalla olisi päässyt testeihin. Tiedän, että se on mahdollista ainakin Italiassa ja Itävallassa, joten luultavasti muuallakin, mutta meille välitestien tekeminen olisi ollut sekä aika- että rahakysymys.

***

Sen opimme tältä keikalta, että

  1. Ihmisen takamus kestää yllättävän monta tuntia istumista.
  2. Koirat suopuvat vartissa siihen, että takapenkillä matkustaa kissanpentu.
  3. Nukkumisvuorossa uni tulee helposti, kun mukana on oma tyyny ja peitto.
  4. Seuraavalla kerralla enemmän eväitä.

Yksi kommentti

  1. Kristiina

    Oi mikä matka teillä on ollut, kumpaankin suuntaan. Matkasin sen mielessäni kanssanne 🙂

Vastaa