Kiitos tästä koirasta

Lokakuussa 2017 Aksu kommentoi Piccolon blogissa Frankin ja Zappan kuulumisia näin:

Pirullisen hankalia nämä lemmikkiongelmat. Jos ne nyt ongelmia onkaan? Mutta onhan se hienoa, että Zappa oppii riehumaan kuninkaallisesti.

En tiedä, osasiko Aksu arvata, miten oikeaan hän osui.

Antaa siis Heikin kertoa:

Kiitos tästä koirasta

”Kohtaloni on Zappa.

1970-luvun lopulla olin Harjavallan lukion epävirallisen Zappa-kerhon puheenjohtaja. Kuuntelimme legendaarisen neron Frank Zappan levyjä (joita kukaan muu ei jaksanut), ja naukkailimme Marlin hedelmäistä.

Zappan levyjä en ole viime vuosina kuunnellut, mutta nyt voisin aloittaa harrastuksen uudelleen.

Syy on mitä ilmeisin. Minulla on yllättäen Zappa-kerho vol 2 yhdessä toffeenvalkoisen koiran kanssa.

Pitkän prosessin ja pohdinnan jälkeen tämä kerholainen kotiutui Italian Fallosta Kiikoisten Kuorsumaahan keskellä viime talvea viisivuotiaan Hamlet-koiran kaveriksi.

Ensimmäinen yhteinen ilta viime joulukuussa.

Zappa on vinttikoiran, kengurun ja vuoristokauriin sekoitus.

Hän omaa käsittämättömän teleskooppivartalon, ja pomppu on parempi kuin Matti Nykäsellä aikoinaan.

Vähintään 150 senttiä vauhdittomasti ja helposti. Vauhdin kanssa pari metriä ylittyisi taatusti.

Myös Zappan nopeus on ilmiömäinen. Yhtenä päivänä kiihdytin pihasta voimakkaalla Volvo XC70-dieselautollani, ja Zappa otti liki sadan metrin etumatkan leikiten kiinni.

Poika pannaan tienaamaan vinttikoirakisoihin!

Zappan veli Frank jäi Falloon Piccolo Salvoon, mutta veljestapaaminen on ehditty järjestää täällä Kuorsumaassa.

Zappalla oli jo viime talvena oma ”puisto” High Zapparal. Ei kuitenkaan tarpeeksi high, sillä velipojat löysivät heti aukkoja turvatoimissa.

Sinne häipyivät kylille. Piti ryhtyä tositoimiin.

Vankileiri laajeni. Rantaan rakennettiin toinen oma ”koirapuisto”.

Hamlet todistaa: Tästä se meni yli, tai siis lentää liihotteli.

Tähän mennessä Zappa-projekteihin on mennyt abouttiarallaa 150 metriä vihreää puutarha-aitaa ja puutavaraa juoksumetreissä ainakin saman verran.

Entä kuinka kävi taas?

Zappa lähti heittämällä aidasta yli ja korkeimmasta kohdasta. Ei karannut, vaan loikkasi aidan yli myös takaisin! Kiitos, että rakensitte hienon hyppytelineen!

Aitaa korotettiin.

Asumme nykyään vähän kuin katiskassa. Ikaalisten miehet Kai ja Hannu Lehtomäki korottavat Zappan uusinta korkeushyppypaikkaa.
– En olisi uskonut, että koira hyppää kuin kenguru, sanoi Hannu, joka paitsi kirvesmies myös saksanpaimenkoiramies. Kai voitti Zappan luottamuksen hetkessä.
Aidankorotuspäivän päätteeksi jäi kasa puutavaraa, joten meillä on myös yllätyssaareke.

Nyt alkaa Fallon lahja hyväksyä tosiasiat. Suomi on suljettu maa, eikä tänne tulla ihan millä papereilla hyvänsä.

No, Zappalla oli tullessaan niin monta paperia, todistusta ja passia, että niillä olisi varmaan suoraan päässyt poliisikoirakouluun.

Äänen käyttö olisi tehnyt pääsykokeissa vaikutuksen.

Ei uskoisi, että hintelänjäntevästä varrestaan lähtee moinen basso.

Parhaimmillaan tämä vahtikoira pystyy suoritukseen, joka kuulostaa siltä kuin juopunut kyläkauppias laulaisi norjalaista kirkonpolttoheviä hitaalla vibratolla.

Tämä aaria voi alkaa aamulla todella aikaisin, jos tontille tunkee esimerkiksi outo lintu.

Fallon ihme Zappa on tuonut myös Hamletin elämään uusia juttuja.

Viimeksi eilen ajattelin, että postimerkki takamukseen vaan ja takaisin Abruzzon Falloon osoitteella Minna ja Mikko Lymi,  Piccolo Salvo.

Sitten tämä italialainen vinttikoira kiipeää sängyn jalkopäähän, kutistaa teleskooppivartalonsa pieneksi ja nukahtaa.

Tulen toisiin ajatuksiin.

Kilttihän Zappa on, vähän arkakin vielä, pentu siis.

Pieni Zappa.

Kunhan saan timpurin, puutavaratoimitusten ja rautakauppojen laskut, lasken kilohinnan Zappalle.

Jos hän nyt ei olekaan Euroopan kallein koiranpentu, niin Suomen kallein sekarotuinen piski kuitenkin.

Rakastettava riiviö.

Forza Piccolo Salvo, forza Fallo.

Kiitos tästä koirasta.”

Teksti: Heikki Syrjänen

(Mies, jonka elämä oli helppoa ennen kuin hän vieraili Piccolo Salvossa)

Voit lukea lisää metkuilevista veljeksistä täältä.

Tai täältä.

 

Yksi kommentti

  1. Aksu

    Tirsk….. Oli jotenkin sellainen tunne näistä sinun kirjoituksista, että kaverukset järjestävät ohjelmaa. Yhdessä tai erikseen. Ihan kuin osaisivat testata, montako ihmistä tarvitaan tekemään kummallisia virityksiä.

Vastaa