Kiitos tästä koirasta

Lokakuussa 2017 Aksu kommentoi Piccolon blogissa Frankin ja Zappan kuulumisia näin:

Pirullisen hankalia nämä lemmikkiongelmat. Jos ne nyt ongelmia onkaan? Mutta onhan se hienoa, että Zappa oppii riehumaan kuninkaallisesti.

En tiedä, osasiko Aksu arvata, miten oikeaan hän osui.

Antaa siis Heikin kertoa:

Kiitos tästä koirasta

”Kohtaloni on Zappa.

1970-luvun lopulla olin Harjavallan lukion epävirallisen Zappa-kerhon puheenjohtaja. Kuuntelimme legendaarisen neron Frank Zappan levyjä (joita kukaan muu ei jaksanut), ja naukkailimme Marlin hedelmäistä.

Zappan levyjä en ole viime vuosina kuunnellut, mutta nyt voisin aloittaa harrastuksen uudelleen.

Syy on mitä ilmeisin. Minulla on yllättäen Zappa-kerho vol 2 yhdessä toffeenvalkoisen koiran kanssa.

Pitkän prosessin ja pohdinnan jälkeen tämä kerholainen kotiutui Italian Fallosta Kiikoisten Kuorsumaahan keskellä viime talvea viisivuotiaan Hamlet-koiran kaveriksi.

Ensimmäinen yhteinen ilta viime joulukuussa.

Zappa on vinttikoiran, kengurun ja vuoristokauriin sekoitus.

Hän omaa käsittämättömän teleskooppivartalon, ja pomppu on parempi kuin Matti Nykäsellä aikoinaan.

Vähintään 150 senttiä vauhdittomasti ja helposti. Vauhdin kanssa pari metriä ylittyisi taatusti.

Myös Zappan nopeus on ilmiömäinen. Yhtenä päivänä kiihdytin pihasta voimakkaalla Volvo XC70-dieselautollani, ja Zappa otti liki sadan metrin etumatkan leikiten kiinni.

Poika pannaan tienaamaan vinttikoirakisoihin!

Zappan veli Frank jäi Falloon Piccolo Salvoon, mutta veljestapaaminen on ehditty järjestää täällä Kuorsumaassa.

Zappalla oli jo viime talvena oma ”puisto” High Zapparal. Ei kuitenkaan tarpeeksi high, sillä velipojat löysivät heti aukkoja turvatoimissa.

Sinne häipyivät kylille. Piti ryhtyä tositoimiin.

Vankileiri laajeni. Rantaan rakennettiin toinen oma ”koirapuisto”.

Hamlet todistaa: Tästä se meni yli, tai siis lentää liihotteli.

Tähän mennessä Zappa-projekteihin on mennyt abouttiarallaa 150 metriä vihreää puutarha-aitaa ja puutavaraa juoksumetreissä ainakin saman verran.

Entä kuinka kävi taas?

Zappa lähti heittämällä aidasta yli ja korkeimmasta kohdasta. Ei karannut, vaan loikkasi aidan yli myös takaisin! Kiitos, että rakensitte hienon hyppytelineen!

Aitaa korotettiin.

Asumme nykyään vähän kuin katiskassa. Ikaalisten miehet Kai ja Hannu Lehtomäki korottavat Zappan uusinta korkeushyppypaikkaa.
– En olisi uskonut, että koira hyppää kuin kenguru, sanoi Hannu, joka paitsi kirvesmies myös saksanpaimenkoiramies. Kai voitti Zappan luottamuksen hetkessä.
Aidankorotuspäivän päätteeksi jäi kasa puutavaraa, joten meillä on myös yllätyssaareke.

Nyt alkaa Fallon lahja hyväksyä tosiasiat. Suomi on suljettu maa, eikä tänne tulla ihan millä papereilla hyvänsä.

No, Zappalla oli tullessaan niin monta paperia, todistusta ja passia, että niillä olisi varmaan suoraan päässyt poliisikoirakouluun.

Äänen käyttö olisi tehnyt pääsykokeissa vaikutuksen.

Ei uskoisi, että hintelänjäntevästä varrestaan lähtee moinen basso.

Parhaimmillaan tämä vahtikoira pystyy suoritukseen, joka kuulostaa siltä kuin juopunut kyläkauppias laulaisi norjalaista kirkonpolttoheviä hitaalla vibratolla.

Tämä aaria voi alkaa aamulla todella aikaisin, jos tontille tunkee esimerkiksi outo lintu.

Fallon ihme Zappa on tuonut myös Hamletin elämään uusia juttuja.

Viimeksi eilen ajattelin, että postimerkki takamukseen vaan ja takaisin Abruzzon Falloon osoitteella Minna ja Mikko Lymi,  Piccolo Salvo.

Sitten tämä italialainen vinttikoira kiipeää sängyn jalkopäähän, kutistaa teleskooppivartalonsa pieneksi ja nukahtaa.

Tulen toisiin ajatuksiin.

Kilttihän Zappa on, vähän arkakin vielä, pentu siis.

Pieni Zappa.

Kunhan saan timpurin, puutavaratoimitusten ja rautakauppojen laskut, lasken kilohinnan Zappalle.

Jos hän nyt ei olekaan Euroopan kallein koiranpentu, niin Suomen kallein sekarotuinen piski kuitenkin.

Rakastettava riiviö.

Forza Piccolo Salvo, forza Fallo.

Kiitos tästä koirasta.”

Teksti: Heikki Syrjänen

(Mies, jonka elämä oli helppoa ennen kuin hän vieraili Piccolo Salvossa)

Voit lukea lisää metkuilevista veljeksistä täältä.

Tai täältä.

 

21 kommenttia

  1. Minna T

    Voi ei.
    En kyennyt lopettamaan lukemista, enkä nauramista.
    Nauru karkasi voimallisesta pidättelystä huolimatta. Avokonttorin akustiikkasermit suojaa sentään paheksuvilta katseilta.
    Kiitos ja anteeksi

    1. Minna

      Luulen, että huonoina hetkinä Kuorsumaassa se lohduttaa kummasti, että Zappan touhuista on iloa aika monelle. 😀

  2. Helena

    Hahhahhahhahhaaa…😂😂😂. Mä niin repesin tästä kirjoituksesta. Tiedän tunteen – meilläkin kaksi kertaa korotettiin aitausta Novascotiannoutajan ja Saksan paimenkoiran perillisen takia😁. Nyt 6-vuotiaana ei enää hyppää korkeutta kuin gaselli, mutta pituutta kyllä

    1. Minna

      Huhut Kuorsumaasta kertovat, että aitaa on korotettu jo melko moneen kertaan myös tämän Heikin avautumisen jälkeen. 😀
      Hyvin tuntuu Marita ja Heikin huumorintaju kestävän. 😀

  3. Helena

    – ja Zappahan on siis ihan syötävän suloinen kun nukkuu… Hamlet varmaan pyörällä päästään, raukka😊.

    1. Minna

      😀 Hamlet voisi perustaa Pipan kanssa kerhon, jossa valitetaan nuorison touhuista. 😀

  4. Aksu

    Tirsk….. Oli jotenkin sellainen tunne näistä sinun kirjoituksista, että kaverukset järjestävät ohjelmaa. Yhdessä tai erikseen. Ihan kuin osaisivat testata, montako ihmistä tarvitaan tekemään kummallisia virityksiä.

  5. Aila

    Ihanasti kirjoitettu, nauroin vedet silmissä, kiitos piristyksestä työpäivään taas. 🙂

    1. Minna

      Kiitos kovasti! Juttelin juuri pari päivää sitten kuorsumaalaisten kanssa puhelimessa ja sielläkin tuntuu edelleen naurattavan, vaikka aitaa onkin korotettu jo usempaan kertaan. 😀

  6. Anna-Maria

    Tuli entisen (ilmeisesti täydellisen) koiran kuoleman jälkeen hankittua uusi asukki. Sinisilmäisenä ei tullut mieleenkään mitä käsite hyperaktiivinen ADHD riekkuja voisi tarkoittaa. Mutta nyt 7 vuoden jälkeen se on poltettu verkkokalvolle pysyvästi, iskostettu takaraivoon tatuoituna. Nimiä kuten paholaisen lapsi tai muita yhtä lentäviä lauseita käytetään oman mussukan ja ihanan rimpulan seassa. Pakko vain todeta että tämä on sitä rakkautta suurella ärrällä. Sillä mitään en antaisi silti pois.

    1. Minna

      Voi miten tutulta kuulostaa! Näillä kaikilla tyypeillä on kyllä niin omanlaisensa meiningit ja metkut, että välillä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Mutta en kyllä pystyisi kuvittelemaan elämää ilman koiria. Eivätkä varmaan pystyisi kuorsumaalaisetkaan. 😀

  7. Teija

    Olen vajaan kahden päivän aikana lukenut blogisi alusta loppuun. Kuin hyvä kirja. Vei täysin mukanaan, kiitos siitä. Italian seikkailut jatkuivat unessani 🙂 Näin unta (tai sitten luin blogistasi, en tiedä kumpi on totuus..), että lupasit kirjoittaa kirjan!
    Ihan uskomaton seikkailu ja teidän elämänasenne on jotain, mitä ei voi kuin ihmetellen ihailla. Sinulla on Minna viisas isä, pysäyttävät sanat mitä hän sinulle on sanonut <3
    Ihailen myös kasvisten ja yrttien käyttöä teillä siellä ruoanlaitossa. Munakoiso menee heti kokeiluun. Toivon teille kaikkea hyvää ja odotan malttamattomana uusia päivityksiä.

    1. Minna

      Kiitos kovasti, olipa mukava viesti sinulta! Kyllä täällä käsikirjoitus on tekeytymässä, mutta sitähän ei koskaan tiedä, miten kustantamot siihen suhtautuvat… Toivotaan parasta. Välillä tosin harmittaa istua kirjoittamassa siitä, mitä täällä tapahtuu, kun samaan aikaan tekisi mieli olla itse lapion varressa, mutta hyvä näin.
      Toivottavasti munakoisokokeilu onnistui. 😀
      Oikein aurinkoisia syyspäiviä sinulle ja kiitos vielä kovasti!

  8. Anne

    Hei!

    Täytyy sanoa, ertä 27 oli huono luku, mutta 30 on vielä huonompi vai eikö mulla vaan näy nuo blogikirjoitukset?

  9. Anne

    Mayday!!

    Kuukausi kulunut eikä minkäänlaista päivitystä!! Onko mun liittymissä jotain vikaa vai onko vaan liian kiire?

Vastaa