Hylättyjä koiranpentuja pahvilaatikossa – koska Italia

Joku ihmisperse oli vaihteeksi hylännyt kolme koiranpentua pahvilaatikossa tienposkeen.

Casolin lähellä asuva brittirouva oli löytänyt laatikon ja huhuili apua Facebookissa.

Pysyvän kodin antaminen kolmelle pennulle ei ole mahdollista, hän kirjoitti, koska tupa on jo valmiiksi täynnä koiria ja kissoja.

Lupasin auttaa eli metsästän parhaillaan Lancianon koiratarhan vapaaehtoisten numeroita.

(Fallon koiratarhan numeroa en anna, koska paikasta kuuluu pelkästään huonoa.)

Suututtaa aivan helvetisti.

Tässä on ihan selkeä kaava, joka toistuu, toistuu ja toistuu:

Omistajat eivät steriloi koiriaan. Koirat juoksevat vapaana. Tulee pentuja. Pennut pidetään, kunnes ne eivät enää pärjää emon maidolla. Pennut dumpataan jonnekin.

Kuin roskat.

Fiksuimmat näistä idiooteista hylkäävät pennut jonkun asutuksen lähelle.

Paskimmat kuskaavat ne jonnekin metsään, jossa ne parhaassa tapauksessa syödään nopeasti.

Huonoimmassa tapauksessa ne kuolevat nälkään.

Asutuksen lähelle hylätyistä lähtee pyörimään uusi lumipallo.

Joku löytää pennut. Ei pysty pitämään niitä. Vie ne tarhalle, joka saattaa olla suhteellisen ok tai saattaa olla kammottava säilytystehdas.

Tai sitten pennuille löytyy väliaikainen koti, jossa ne voivat odottaa adoptiota. Aika kuluu, koska hylättyjä koiria on niin järjettömän, helvetillisen paljon, ettei kodin löytäminen kaikille ole mitenkään mahdollista, vaikka eläinsuojeluyhdistysten vapaaehtoiset tekevät kotien löytymiseksi paljon töitä.

Eli väliaikainen muuttuu pysyväksi.

Niinpä täällä on ihan tavallista, että eläinrakkailla ihmisillä on seitsemän koiraa.

Tai kymmenen. Tai viisitoista.

Eikä siinäkään ole mitään järkeä.

Mietitään nyt vaikka tätä meidän sakkia.

Salvo löytyi pahvilaatikosta Sisiliassa, Frank ja Zappa Baronessan asemalta Abruzzossa.

Yhden syksyn pyydystimme Koiralasta, jolle onneksi löytyi lopulta koti Emilia Romagnasta.

(Tuntee nykyään nimen Tina.)

Koiratarhalta adoptoitu Lexy elää hyvää elämää Tampereella.

Salvo Montalbano.
Frank ja Zappa.
Lexy, joka oli löytynyt maaseudulta takiaisten peitossa syömässä kuollutta käärmettä.
Lexy nyt. Olen nähnyt videon, jossa se katsoo telkkarista Tanskalaista maajussia. Viettää koiranpäiviä.

Viimeksi elokuussa kävin nyppimässä takiaisia kahdesta koiranpennusta, jotka joku oli hylännyt yöllä Fallon baarin eteen. Rossana oli pelastanut ne sieltä hoiviinsa.

Samaan aikaan Sabrina kyseli, haluaisiko joku adoptoida sekarotuisen pastore-pennun, jonka hän oli löytänyt jostain.

Takiaispennut ovat edelleen Rossanalla, koska niille ei ole vielä löytynyt kotia. Sabrina päätti pitää pastoren, koska kukaan ei halunnut sitä.

Rossanalla on nyt neljä löytökoiraa, Sabrinalla kahdeksan.

Takiaispentu 1. Etsii edelleen kotia. On siksi edelleen nimetön.
Takiaispentu 2. Etsii edelleen kotia. On siksi edelleen nimetön.
Lucky, jonka Sabrina päätti pitää, koska uutta kotia ei löytynyt.

Kysyin joskus Rossanalta, miksei koirien sterilointi voisi olla ilmaista, kun tämä ongelma on kerran Italiassa ihan sietämättömän suuri.

Rossana kertoi, että jossain vaiheessa sitä oli kokeiltu, mutta steriloinnin yhteydessä koirat olisivat saaneet sirun.

Ja tästä siruttamisesta oli seurannut se, että ihmiset eivät olleet vieneet koiriaan steriloitaviksi, koska heidän aivoissaan siruttaminen oli tarkoittanut sitä, että valtio jotenkin valvoo heidän tekemisiään.

Valtio jotenkin valvoo heidän tekemisiään?

Miettikää nyt hitto vieköön, kuinka hullua tämä touhu täällä voi olla.

Maassa, joka kutsuu itseään sivistysvaltioksi.

7 kommenttia

  1. tuija

    Mieletöntä, hylätään Suomessakin koiria, mutta harvoin ja siitä nousee aina älämölö. Miten noiden ihmisten kalloihin ei mahdu, että se koiran sterilointi on tärkeä juttu, kuten kissojenkin. Ja siru on koiran parhaaksi, jos katoaa, niin löytyy. Sterilointi on muutenkin hyväksi koirille, eipä ole enää eturauhas tulehduksia, eikä kohtutulehduksia koiraparan kärsittävänä. Olen viimeiset rotukoiranikin steriloinut tuosta syystä.

    1. Minna

      Meidän kylällä osa väestä on nyt onneksi herännyt siihen, että kissat täytyy steriloida, mutta hanke on luonnollisesti todella pitkässä siimassa. Huoh. Meillä nuo nuoret koirat eli Sakke ja Frank steriloidaan tulevana talvena.

  2. Aila

    Hei! Ompa surullista tuo sinun uutisointisi nyt. Romaniassa näyttää olevan sama ongelma. Itselläni on aivan tuon takiaiskoiran näköinen rescuekoira Australiasta Suomeen tuotuna. Toivottavasti koteja löytyy. Hyvää viikkoa sinne jokatapauksessa. t. Aila

  3. Pia

    On se surullista kyllä että dumpataan kuin roskat. Olisihan se upeaa jos joku päivä ihmiset hoksaisivat että jos seuraeläimen ottaa niin hoitaisi myös heti tuon ehkäisypuolenkin niin ei tule ongelmia.
    Mutta sehän nyt on vain unelmaa eikä koskaan riittävän hyvin toteudu jotta ongelmaan riittävästi auttaisi ihan maailmallisesti katsottuna.

    1. Minna

      Niinpä, ihan samaa olen miettinyt. Italiassa on kyllä paljon parannettavaa eläinasioissa. Ihmiset ovat ihan liian usein täydellisen välinpitämättömiä näissä asioissa.

  4. Pia

    Ainakin on olemassa V33 – kaakelimaaleja. Oman mielivärin varmaan saa sekoitettua maalikaupassa valkoisesta. Pystyisi hyödyntämään saadut kaakelit.

Vastaa