Ehdotan, että otatte suurennuslasit esiin

Tuo tilkkutäkki on Borgo Valle Vecchian kartta.

Numerot kertovat kiinteistöjen ja maalänttien omistajat.

(Raidalliset ovat kiinteistöjä, valkoiset maata.)

  1. Piccolon talot löydätte ylhäältä vasemmalta: 372, 373, 374, 375 ja 376.
  2. Puutarhamme koostuu numeroista 732, 745 ja 377.
  3. Lisäksi omistamme kiinteistöjen takana olevat maat (ei numeroita tässä kartassa).
  4. Tähän aikaan vuodesta Valle Vecchialla asuu meidän lisäksemme Vaari (353, 354, 355) ja rouva Sunnuntai miehensä kanssa (isoimman raidallisen päädyssä, ei numeroa).
  5. Kesäasukkaat täyttävät Valle Vecchian muista taloista vain neljä tai viisi.
  6. Lisäksi Valle Vecchialta löytyy kunnan kunnostama talo, jota käytetään erilaisten näyttelyiden järjestämiseen (401 ja 402).

Siinä se.

Eli tilaa on – ja paljon huonokuntoisia kivikasoja ja villiintyneitä viljelypalstoja.

Kesäasukkaita.
Remonttikohteita. (Nuo ei-rapatut ovat myynnissä. Halvalla.)
Autioita taloja ja entisiä viljelymaita.
Saumatun puolen omistaa kunta, rapatun puolen eteläafrikkalaiset kesäasukkaat. Ja hei, tuo saumattu puoli on ennen korjausta näyttänyt samalta kuin ne aiemman kuvan myynnissä olevat rauniota. Tiedoksi vain teille, jotka jäitte pohtimaan mahdollisia talokauppoja…
On kujia.
Ja on hemmetisti rytöä.
Melkoinen ero yläkylään siis, vaikka ei yläkylälläkään nyt ihan jokainen mökki ole tip top -kunnossa.

Kävin ensimmäisen kerran jo kesällä 2017 kysymässä kunnasta, että kukahan mahtaa omistaa Piccolon puutarhan vieressä olevan tontin.

Tai siis tontit, sillä tontti oli numerot 745, 747, 386, 387 ja 388.

Niistä yhdelle löytyi elossa oleva omistaja, muut olivat kuolleet tai kadonneet kirjoista.

Kauppojen hierominen olisi siis tarkoittanut tätä:

  1. Kunta jahtaa kadonneita omistajia.
  2. Kunta jahtaa kuolleiden perikuntia ympäri Italiaa, Kanadaa, Yhdysvaltoja, Etelä-Afrikkaa…
  3. Kymmenen vuoden kuluttua (optimistinen arvio) kaikki nykyiset omistajat on jäljitetty.
  4. Siitä viidentoista vuoden kuluttua (optimistinen arvio) kaikki omistajat on suostuteltu myymään.
  5. Siitä kahdenkymmenen vuoden kuluttua (optimistinen arvio) kaikki maksamattomat kiinteistöverosotkut on selvitetty.
  6. Maksetaan jokaisesta palstasta summa X omistajille ja sen lisäksi maksetaan jokaisesta palstasta summa X notaarille. Ja notaari, se ei ole halpa heppu se, sillä hinnoittelu menee suunnilleen niin, että jos maksat kiinteistöstä 500 euroa, maksat notaarille tonnin. Ja koko ajan joudut miettimään, että ilmestyykö jostain kuitenkin maksamattomia kiinteistöveroja esimerkiksi 50 vuoden ajalta…
  7. Olet noin 100-vuotias (optimistinen arvio).

Jatkoin asioiden selvittelyä, ja tulin siihen tulokseen, että vuokraaminen on ostamista viisaampaa, jos sattuu löytämään omistajan, joka on paitsi hengissä myös paikalla.

Kyselin aina muistaessani sieltä ja täältä, olisiko joku innostunut vuokraamaan maata, mutta keskustelut eivät vieneet minnekään.

Jos omistaja oli suopea niin hänen lapsensa patistivat pyytämään röyhkeää vuokraa. Tai sitten läntit olivat sellaisissa paikoissa, että niihin olisi joutunut kuljettamaan vettä aasin selässä.

Aasi. Mukava ajatus, mutta ei tässä vaiheessa.

Sitten tuli elokuu 2019 , ja osuin baarille samaan aikaan Beniton ja Carminellon kanssa.

Fallosta kotoisin oleva Benito on suunnilleen kahdeksankymppinen herra, joka asuu Kanadassa.

Carminello taas asuu jossain Fallon lähellä. Hän putkahtaa epäsäännöllisen säännöllisesti Piccolon piazzalle joko vain tutkimaan tilannetta tai myymään sieniä, kananpoikia tai mitä milloinkin.

Sinä elokuun päivänä Carminello oli ilmestynyt puutarhaamme – ja saanut sätkyn.

Järkytyksen syy oli Mikon mukaan ollut se, että tomaattimme kasvoivat laatikoissa.

Laatikoissa! Kuka hullu nyt sellaista harrastaa!

Tästä laatikkokauhistuksesta saimme nyt osamme myös Beniton kanssa.

(Tiivistyksestä on riisuttu huuto, huitominen, vaahtoaminen ja historialliset jutut sekä alun kiihtynyt selvitys laatikoista ja tomaateista.)

C: Tomaatit täytyy istuttaa maahan.

M: Laatikot on ihan jees.

B: Onpa hienoa, että kasvatat tomaatteja.

C: Tomaatit täytyy istuttaa maahan. Sitä ennen maa täytyy muokata.

M: Ei ole vehkeitä eikä oikein tilaakaan. Laatikot on ihan jees.

B: Voisitko (C) auttaa maan kääntämisessä?

C: Ei kannata, koska se maa on huonoa tomaateille.

M: Ne laatikot on ihan jees.

B: Eli tarvitaan maata. Katsotaan, mitä voin tehdä.

Seuraavana aamuna avasin Piccolon oven. Piazzalla seisoi Benito, joka viittoi minut mukaansa.

  • Hassua, en ajatellut tätä eilen. Minähän omistan palstan täällä Valle Vecchialla, hän sanoi.

Kävelimme alemmas, sinne missä Vaarilla on palsta. (Ehkä 448 ja 449 tai molemmat.)

  • Täällä jossain se on. Sellainen suikula, josta lähtee sarvi vasemmalle. Raivaat sen ja viljelet niin paljon tomaatteja kuin huvittaa. Ja jos joku kysyy niin sanot, että sait sen Benitolta lahjaksi.

Kotona tuijotin karttaa. Suikula ja vasemmalle lähtevä sarvi. Numero 446.

Olin saanut Benitolta paperin, jossa oli hänen puhelinnumeronsa (mahdollisia ongelmia tai ihmettelyjä varten) sekä ohjeen, että suikulan ja sarven paljastamisen jälkeen kannattaisi yksinkertaisesti niittää koko alue, ja ottaa se sitten käyttöön.

  • Koska kaikki muut ovat joko ulkomailla tai kuolleet, oli Benito kannustanut.
  • Voiko niin tehdä, kysyin Mikolta.
Nuoli näyttää Vaarin palstan. Suikula ja sarvi ovat jossain tuolla punaisen alueen keskellä.

Päädyin lopulta jonkinlaiseen suomalaisen ja italialaisen tavan yhdistämiseen.

Eli tähän:

  1. Otin yhteyttä kuntaan eli Sabrinaan. Kerroin, että Benito antoi palstansa meidän käyttöömme, ja että haluaisimme kasvattaa erilaisia juttuja myös muilla villiintyneillä palstoilla.
  2. Sovimme, että Sabrina etsii omistajat ja selvittää, voimmeko käyttää maata joko ilmaiseksi tai pientä vuokraa vastaan. (Mahdollista on myös se, että kunta lunastaa käyttämättömät maat, ja vuokraa ne sitten meille.)
  3. Sillä aikaa minä raivaan palstat siihen kuntoon, että jonkinlaisten rajojen vetäminen on ylipäätään edes mahdollista. Jos siis sellaisia tarvitaan. Ja ainakin löydän sen suikulan ja vasemmalle lähtevän sarven. (Ehkä.)

Tiedän, tässä on riskinsä. On ihan mahdollista, että siivotut palstat alkavat kummasti kiinnostaa myös muita, mutta järkeilin, että on parasta vain ryhtyä hommiin.

Tällä tavalla asia edistyy, ja korkeintaan menetän muutaman päivän työpanoksen.

Rossana, Mustikka, Vaari alias Tom Selleck ja Sabrina.

Onneksi nokkoset eivät tähän aikaan vuodesta ole kovin äkäisiä. Paitsi ne pienet.

  1. Revin, raastoin, kiskoin ja leikkasin neljä päivää.
  2. Sain esiin numerot 444, 446, 447 ja 992.
  3. Pelastin kaiken keskeltä kahdeksan vanhaa viiniköynnöstä.
  4. Käytin yhden iltapäivän myös sellaisten kasvien pelastamiseen, joita ei olisi pitänyt pelastaa. (Roskaa, liaaneja, leikkaa kaikki, sanoi Settimio, kun lopulta älysin käydä kysymässä.)

Lisäksi pelastin pienen oliivipuun, ja leikkasin sen Vaarin ohjeiden mukaan.

(Ai miksi en kysynyt liaaneista Vaarilta? Koska Vaari oli torkuilla.)

Tässä mennään nyt. Nuoli osoittaa edelleen Vaarin palstaa.
Ja sama toiseen suuntaan. Kuten huomaatte, tuolla oliivipuun takana on vielä jonkin verran tekemistä.
Pieni oliivipuu.
Eihän se hääviltä näytä, mutta kyllä se viiniköynnös on.

Kotona kerroin Mikolle apurinani heiluneen Vaarin jutuista.

(Tai työnjohtajana, miten vain haluatte.)

Sanoin, että löytämäni köynnökset tuottavat vaaleita rypäleitä. Ja että Vaari oli kasvattanut raivaamillani palstoilla viiniköynnöksiä kaksoisveljensä kanssa.

  • Uva francese. Kelpaavat syötäväksi ja viiniksi, mutta niitä tarvitaan lisää, sanoin.
  • Hetkinen, onko Vaari siis jo vallannut ne läntit, joita sä valtaat nyt, kysyi Mikko.
  • Lainannut. Ja vain osan. Aiemmin.

Nyt raivaamista odottavat vielä nämä: 445, 450, 451, 452, 453, 454, 455.

Suuruudenhulluina hetkinä ajattelen, että myös nämä: 458, 459.

Luulen, että jossain vaiheessa tarvitsen ainakin jonkinlaisen koneen, vaikka Vaari kyllä suositteli heti aluksi miestä ja konetta.

Ei nyt vielä nuolaista, mutta ehkä ensi kesänä kasvatamme laatikkotomaattien lisäksi viiniköynnöksiä, sipuleita, kesäkurpitsaa…

6 kommenttia

  1. torreblancanJussi

    tervehdys UudisRaivaaja!

    Ihailen tuota intoa, sama on myös sisälläni. Lähitienoon kentät ovat himoni ja niiden puhdistaminen ja mahdollinen hyötykäyttö ja myöskin mikä ettei silmäniloksi valtavakukkameri, meidän Suomi niitty.
    Nyt kun olen jäänyt yllättäen, Jlan ja Kohtalon suomin valtuuksin, leskeksi ja aikaani on tullut lisää tunteja auttaa muita. TUlikin mieleeni , että tarvitko raivaaja-apua palstojen pelastamiseen ja perheesi viljelmien laajentamiseen.
    Itselläni on kyllä nyt vielä taloremontti Suomessa kesken , mutta se hoituu ja valmistunee. Tämä La Posada on valmis vain elämää ja asumista varten, mitä nyt omia mielihalujani sisutukseen toteutan.

    Ihailen ja taas kerran ihailen tuota raivoa ja tarmoa tehdä ja tulla osaksi kylää ja osoittaa suomalisen tarmon voima ja kyky tehdä taidokkaasti . Se palkitaan ” jos sä täällä kärsit niin kiitä sittenkin kiitä ” taisi joku viisas saarnaaja sanoa.

    Kaikkea hyvää ja tarmoa elämään !

    Jussi ja koirat Torreblanca

    1. Minna

      Vaarin kanssa on tarkoitus käydä tutkimassa sen oliivipuut – jos vaikka me päästäisiin korjaamaan Vaarinkin sato ensi vuonna. Laajennushommat on levällään samalla tavalla kuin kaikki asiat täällä Italiassa, mutta toivotaan, että tähän löytyy joku tolkku. Tähänkin. 😀
      Palataan siis raivaaja-apuun myöhemmin, kun tiedetään ensin onko raivattavaa.
      Paljon terveisiä!

  2. Ninnu

    Mä niin tykkään lukea teidän elämästä, remontista, kissoista, koirista, ihmisistä ja ja… tämä on ihan paras blogi. Toivoisin vielä useammin kirjoituksia. 🙂

    1. Minna

      Kiitos kovasti ihanasta viestistä! Yritän petrata kirjoittamisen kanssa. Siirrettiin nimittäin tänä aamuna mun työhuone tänne kakkostalon perimmäiseen huoneeseen. Nyt istun sisällä pipo päässä ja kynsikkäät kädessä naputtelemassa. Oon siis varastossa kirjoittamassa. Täällä ei voi oikein tehdä mitään muuta, joten kummasti kädet hakeutuvat näppikselle. Pysyvätpä ainakin sormet lämpiminä. 😀

  3. Aila

    Huomenta pimenevästä Suomesta. Ihana tilkkutäkki tuo sinun karttasi alueesta:). Raivausintoa vaan sinulle 🙂
    Hyvää syksyn jatkoa. t. Aila

    1. Minna

      Kiitos! Kunnan kartta on kyllä melkoinen palapeli – sopii tyyliin. 😀
      Hyvää alkavaa talvea myös sinne pohjoiseen!

Vastaa