Heinäkuun kuvat

Piccolossa on tänään hassun hiljaista.

Joona ja Mustafa lähtivät maanantaina neljän viikon kesätyöloman jälkeen Suomeen, Mikko on kiikuttamassa Sitikkaa määräaikaishuoltoon Lancianoon, Settimio raksaa Quadrissa ja koirat ovat päiväunilla.

Vaariakaan ei ole näkynyt.

Olen siis yksin, jos sisiliskoja ja skorpioneja ei lasketa.

Omituista.

Edes yläkylältä ei kuulu ääniä: ei napolilaisten peruskeskustelua (Suomessa laskettaisiin huutamiseksi, aiheena enimmäkseen ruoka), ei latinoralleja, ei mitään.

Olen vähän hämmentynyt.

Sanoin eilen Mikolle, että heinäkuu saattoi olla Piccolon ajanlaskun normaalein kuukausi.

(Tikulla silmään.)

Yritin hetken, mutta en pystynyt. Sitten hain sanaa normaalin tilalle.

Leppoisa? Ei. Tavallinen? Ei. Tuttu? Ei. Tavallisenhärönnormaali? Ehkä ei.

Heinäkuun sanaksi voisi sopia miellyttävä, ilahduttava tai mukava.

Tai sitten yksinkertaisesti hyvä.

Heinäkuu 2019, hyvä kuukausi.

Vierailimme Pietron (vas.) ja Rosan maatilalla. Ajatus oli, että teen pari haastattelua ja raapustan ylös ricotta-juuston reseptin. Benedetto (kesk.) oli lupautunut tulkiksi. Ai että miten meni? Osaan nyt lypsää vuohia (sain lypsää ihan itse), mutta haastatteluista ei ole tietoakaan, koska…
… tulkkini oli päättänyt yllättäen ryhtyä videokuvaajaksi eikä ehtinyt tehdä mitään muuta kuin kuvata. Paitsi siepata autonsa takapaksiin tämän ricotta-juuston, jonka Rosa ja Pietro tekivät, kun saimme ensin vuohet lypsettyä. Se ricotta-resepti? Ei ole, koska…
… jostain kirmasi paikalle friisiläinen ja ennen kuin huomasinkaan, minut oli punnattu sen selkään. Se oli mukavaa, mutta juuston tekeminen meni ohi, kun ratsastin samaan aikaan pihassa ympyrää. Narussa, kuinkas muuten, koska kukaan ei tajunnut, kun yritin selittää ravi- ja ratsutaustaani, koska tulkki ei tulkannut vaan tulkki videoi.
Kesäduuneista paras: aasitallin saumojen puhdistaminen ja kivien naputtelu. Vai mitä sanotte, Mustafa ja Joona?
Kivien välit täytyy puhdistaa ja naputella auki, että irrallaan olevat kivet voidaan muurata uudelleen ja kivien välit voidaan sen jälkeen saumata. Kiviä täytyy myös muotoilla, jos ne ovat kiinni toisissaan, että saumalaastille saadaan tilaa, ja lopputuloksesta tulee kaunis. Työ on hidasta ja välillä raskastakin.
Tässä kuvassa saumat on putsattu Settimion ohjeiden mukaan.
Kävimme kesäduunareiden kanssa rannalla snorklaamassa sinisimpukoita tai muuten vain vähän vilvoittelemassa. Lomailevat italialaiset kansoittavat elokuussa Fossacesian rannat, mutta vielä heinäkuussa on kovin rauhallista.
Sinisimpukoiden putsaamisessa on vähän työtä, muuten simpukoiden lisäksi tarvitaan vain oliiviöljyä, valkosipulia, tomaatteja, valkoviiniä, suolaa ja persiljaa. Ja tietenkin spaghettia.
Kesäduunareiden jälkeen Piccoloon pörähti myös Faija, joka nostettiin seinälle siinä missä muutkin. Kymmenen kättä on muuten mahtavan paljon enemmän kuin neljä.
Heinäkuussa meillä järjestettiin myös kokkikoulu. Mustafa (kuvassa) opetteli tekemään pasta carbonaran, ja Joona italialaisen raakamakkarapastan, johon tujautetaan valkoviiniä. Carbonara-reseptin löysimme Sikke Sumarilta, makkarapasta syntyi roomalaisen ystävämme Giulian nikseillä. Laittakaa viestiä, jos haluatte Giulian reseptin.
Kiitos kysymästä, koirat jaksavat hyvin. Heinäkuun lämpötilat tosin olivat sitä luokkaa (aika usein vähintään +30), että pitkistä lenkeistä koirien kanssa oli turha edes haaveilla.
Siivosimme jälleen kerran ykköstalon päädyn. Tämä on jo kolmas vuosi, kun keräämme tontilta lasia, muovia ja muuta roskaa – enkä yhtään epäile, etteikö sama meininki jatkuisi myös ensi vuonna. Maa puskee ylös ihan käsittämättömän määrän jätettä. Roskaaminen on saatanasta.
Toscanan Paula, Kimmo ja Juho tulivat pariksi päiväksi moikkaamaan meitä Piccoloon – työkamppeet mukana, tietenkin. Saimme taas paljon vinkkejä erilaisiin remppahommiin – ja oli mukava höpistä puutarhassa. (Puhuimme esimerkiksi Grand Designs -ohjelman hienoudesta ja hulluudesta.) Tässä kuvassa Paula tekee Toscanassa vanhoista tiilistä ikkunalautaa. Toivon, että voimme pitää myös ensi kesänä tällaisen ”vertaistukileirin”. (Kuva: Kimmo Yliniemi)
Mikko treenaa edelleen maratonille, minä tyydyn hölkkäämään hitaasti – ja ihailemaan maisemia. Tuolla ylhäällä näette Settimion kotikylän Civitaluparellan.
Rossana kertoi, että joku perseihminen oli myrkyttänyt kaikki kylän toisen reunan kissat, mutta meidän piazzallamme liikkuvat tyypit näyttävät kaikki olevan tallella. Onneksi. Piccolon jengiin on kesällä liittynyt myös Ujo, joka ei oikeasti ole pätkääkään nimensä mukainen.
Ja lopuksi vielä ihanat kesäduunarimme Mustafa ja Joona. Olette parhaita! Sydän!

Vastaa