Päätin työntää varikolle hyytyneen geometra Ferrarin kumppaneineen Kaikki selviää aikanaan -mappiin eli keskittyä Hip hei, hurraa -raksajuttuihin.
Siis siihen, että vihdoinkin on se aika, kun voimme ihan oikeasti miettiä, miltä aasitalli ja sikala näyttävät valmiina.
Tiedättehän, konkretiaa: lankkuja, laattoja, värejä, sohvia…
Perusperiaatteemme ovat edelleen aika selkeät:
a) käytämme mahdollisimman paljon kaikkea vanhaa.
b) se mikä tehdään, tehdään kunnolla.
c) ei ujostella eli hienoille asioille annetaan niiden ansaitsema tila.
d) ongelmat muutetaan voitoiksi.
e) ei kikkailla kikkailun vuoksi.

Toki aika monista asioista on sovittu Settimion kanssa jo matkan varrella – ja osan päätöksistä on tehnyt Italian lakikirja, joka esimerkiksi rautaverkkomääräyksillään päätti sen, ettei aasitallin sisäseiniä voi ainakaan kaikkialta jättää saumatulle kivelle.
Settimion kanssa olemme sopineet esimerkiksi nämä jutut:
- Suihkun, vessanpöntön ja lavuaarin paikan. (Suihkulle koko sikalan takaseinä, lavuaari ja pönttö toiselle seinälle vierekkäin = säästyy tilaa muulle.)
- Parven syvyyden. (Ei tuoda sitä liian pitkälle, koska muuten tilan tuntu katoaa. Kyllä, niistämme lattiasta saadaksemme ilmatilaa.)
- Sikalan sisäoven paikan. (Koska vanha kiviseinä päättää aika monet asiat ihan itse.)
- Insinöörin piirtämän takaikkunan muuttamisen oveksi. (Koska insinööri, tuhahti Settimio.)
- Portaiden mallin ja paikan. (Koska luultavasti sukulaispoika tekee kierreportaat ja ne ovat kauniit = annetaan niille tilaa.)
- Kamiinan paikan. (Ulko-ovelta katsottuna heti vasemmalle nurkkaan.)
- Puupintojen värin. (Tammi, koska Minna Lymin kauhu punasävyisiä puupintoja kohtaan.)
Lisäksi ruksasimme porukalla yli insinöörin piirtämät kattoikkunat, koska ne olisivat olleet rumat, kalliit ja hankalat.





Parven lattian saamme toivottavasti tehtyä vanhoista tammilankuista, joita olemme löytäneet Piccolon kätköistä.
(Kiitos vinkistä, Paula ja Kimmo!)
Alakerran lattian aiomme tehdä luonnonkivilaatoista, jotka tällä hetkellä odottavat uutta elämää kolmostalossa.
Sikalan lattian kanssa olemme vielä hieman hoomoilasina, mutta jos hyvin käy, perimme yläkylällä meneillään olevan remontin alta vanhat lattialaatat. Suihku saa joka tapauksessa alleen uudet laatat, joiden ulkonäköä vielä mietitään.


Olen hissukseen kerännyt Pinterestissä ideakuvia, joista voi olla iloa Piccolon suunnittelemisessa.
Pinterestistä löysin myös sen kuvan, jonka lähetin Merjalle Napoliin.
Merja on siis Merja Kouki, Napolissa asuva keramiikkataiteilija, jonka töitä olen ihaillut jo jonkin aikaa.
Tutustuimme Merjaan ja hänen mieheensä Alluun, kun he porhalsivat avuksi Fallon Suomi-juhliin. Sen jälkeen olen saanut Merjalta hyviä vinkkejä esimerkiksi erilaisten vanhojen esineiden pelastamiseen.
(Hänkin dyykkaa roskalavoja ja kadulle hylättyjä tavaroita.)
Nyt kysymykseni Merjalle kuului maalaisitko meille laattoja?


Pari päivää sitten sovimme Merjan kanssa yksityiskohdista: laattojen koosta, määrästä, värimaailmasta…
En ollut tajunnut esimerkiksi sitä, että ideakuvassa laatat oli maalattu suoraan seinään.
Merja ehdotti, että kestävyyden takia laatat kannattaisi ensin maalata ja sitten polttaa.
Sanoin ihan miten parhaaksi näet, koska sekaantuminen Merjan tekemiin juttuihin olisi sama kuin menisi neuvomaan Settimiota kivien muokkaamisessa.
Ihan niin typerä minäkään en sentään ole, vaikka viime päivinä olenkin löytänyt itsestäni pienen arkkitehdin – kuten tussipiirroksistani huomaatte…

Arvaatte varmasti, että olen Merjan laatoista ihan älyttömän iloinen.
Olen iloinen myös siitä, että myöhemmin tänä vuonna Piccolossa järjestetään Merjan näyttely.
Kerron siitä lisää, kun ajankohta tarkentuu.
Sitä odotellessa voitte käydä vilkuilemassa Merjan töitä esimerkiksi täältä. Tai täältä.
Ja jos olette jo unohtaneet varikolla jumittavan geometra Ferrarin, voitte muistella häntä täällä.
Piccolon Pinterestiin pääsette täältä.
Ja aasitallista tehtyjä aiempia suunnitelmia pääsette tutkimaan esimerkiksi täältä.
Kyl mä laittasi suihkutilaan lattialämmityksen, jos enää etes onnistuu. Ei sitä ole pakko käyttää, mutta on sitten kun kosteus, kylmä ja vitutus yllättää.
Ja onko kaminan paikka oikea tuossa nurkassa?
Kaminalle ei oikein tahdo löytyä muuta paikkaa. Saadaan sen lämpö hyödynnettyä mahdollisimman hyvin, kun isketään se alakertaan. Mutta katsotaan nyt, mitä Settimio on keksinyt sillä aikaa, kun me ollaan oltu Suomessa…
Jos etsitte muuttofirmaa lampuille (ja ehkä muillekin huonekaluille), voin lämpimästi suositella Muuttoliike M. Kähäriä! Muutettiin Sveitsiin ja parin vuoden päästä takaisin Suomeen heidän avullaan ja palvelu oli ihan huippua. Hinta myös todella kohtuullinen 🙂 tekevät vain ulkomaanmuuttoja ja kuulemma Italiaankin paljon.
Kiitos! Laitan ehdottomasti talteen tämän vinkkisi. Me tarvitaan jossain vaiheessa Suomesta aika paljon erilaisia juttuja eli ollaan mietitty, miten saataisiin ne perille edullisesti ja turvallisesti. Tämä on hyvä vinkki, kiitos!