Olen potenut viime päivinä koti-ikävää Italiaan.
Asiaa ei varsinaisesti ole helpottanut se, että Domenico eli Sunnuntai lähetti Fallosta kuvia, joissa taivas on sininen ja lumi puhdasta ja koskematonta.
Onneksi Domenicon kuvalähetystä seurasi Andrean viesti, jossa oli mukana muutama pilvisenä päivänä otettu kuva.
Niistä ensimmäisessä Piccolo näyttää ihan kohmeiselta jäälinnalta, jonka asukkaat mörköilevät ja röyhtäilevät karhuntaljoissa ja järsivät päivälliseksi villisianjalkoja.
- Mutta missä on sikala, parahti Mikko nähtyään Andrean toisen kuvan.
Niin, missä on sikala?
Kuvista kolme ensimmäistä on ottanut Andrea de Angelis, loput Domenico Mariano.
PS. Älkää suotta kysykö – minulla ei ole aavistustakaan, mistä Domenico on löytänyt ilmassa leijuvan ufokuusen…
No hupsista…siellä on enemmän lunta, kuin meillä? Piccolossakin olisi lumitöitä tehtävänä! Ei ole Settimokaan päässyt rakennushommiin…vai kuinka??? Kevättä odotellaan! Mukavaa viikkoa! Tepa
Settimio ei ole tainnut päästä edes piazzalle asti, mutta eiköhän nuo lumet Fallosta kohta katoa ja työt Settimio pääsee taas jatkamaan. Ensi talveksi täytyy kyllä hankkia kunnon kola ja lapiot!
Mukavaa viikkoa myös sinulle, Tepa!
Kauniita talvikuvia.
En uskonut että tuolla pysyy lumi näinkin monta päivää.
-Janne
Taitavat Fallossa olla yhtä yllättyneitä… 😀 Viime talvena lumi vain käväisi maassa, edellisvuonna sitä tuli parissa päivässä 80 senttiä. Luulen, että tämän talven lumet kyllä katoaa kohta, kunhan aurinko pääsee vähän pilkistämään.
Valtavan upeita kuvia, mullekin tuli ikävä Falloa vaikken ole vielä ehtinyt käydäkään. Tuo kuusihomma on joko aivan loistava photoshoppaus tai sitten Fallossa on näkymättömiä voimia 😉😄.
😀
Luulen, että Fallossa todellakin on näkymättömiä voimia. Täytyy kysyä Sunnuntailta, että missä peijoonissa se häärää kameransa kanssa. 😀
todella kauniita kuvia ,kunhan lumet sulaa niin sitten on kukkien vuoro .
Totta! Kohtahan tässä pääsee jo kylvämään kevään ensimmäiset siemenet. Eli nyt voi aloittaa suunnittelun!
Hei! Kiitos mahtavalla huumorilla höystetystä blogistasi. Monet itkunaurut olen saanut lukumatkan varrella nauraa. Ei voi muuta kuin hattua nostaa kovalle uurastuksellenne ja rohkeudellenne unelmanne eteen. Ihan hirvittää tuo työmäärä välillä… Tsemppiä!
Mielenkiinnolla seuraan jatkoa. 😀
Kiitos kovasti! Mä pyrin ihan tietoisesti välttämään ns. kokonaiskuvan hahmottamista, koska saattaisin päätyä sen tajuttani nyyhkyttämään oliivipuun juurelle. Tsemppiviesteillä (ja nauramisella) on muuten aivan älyttömän iso merkitys. Siis ihan aina, mutta erityisesti silloin, kun tuntuu, että nyt kaatuu kivimörskä niskaan eikä mikään onnistu. Ja juu, niitäkin hetkiä on, vaikka enimmäkseen aurinko paistaa risukasaan.