Salvon Kiltteysviikolle tuli vähän lisää vipinää, kun kuulin Rossanalta, että joku ihmisperse oli hylännyt nuoren koiran Civitaluparellaan vievälle tielle.
(Pahoittelen alatyylistä ilmaisua, mutta en keksi parempaa.)
Huhu kertoi, että jossain hautausmaan liepeillä pyörii hylätty koiralapsi. Civitassa asuva rouva oli käynyt ruokkimassa sitä, mutta nyt rouva ei pystynyt enää yksin huolehtimaan asiasta.
Lähdimme Rossanan kanssa tutkimaan tilanteen.
Nyt, kolme päivää myöhemmin, olen koukussa.
Aloitan aamut ulkoiluttamalla Rosin, Salvon ja Pipan,
(Kahdessa ryhmässä, koska Salvo ja Pipa kävelevät rivakasti ja Rosi hitaasti tutkiskellen.)
Aamulenkkien jälkeen annan triolle aamiaista. Sitten pakkaan kassiin kuivamuonaa ja vettä, kiipeän portaat baarille, ostan kaikki nakit ja jatkan kohti hautausmaata.
Hautausmaan jälkeen menen metsään. Ripottelen kuivamuonat maahan, kaadan muovilautaselle vettä ja jään odottamaan.
Sama ralli toistuu iltaisin.
Saan metsässä seuraa aika nopeasti. Seuralaiseni ei tosin ole kovin… noh, seurallinen.
Koiralapsi. (Sydän.) Se uskaltautuu jo muutaman metrin päähän, mutta ei puhettakaan, että se tulisi lähemmäs.
Niinpä oleskelemme muina naisina metsässä ja pidämme sopivaa etäisyyttä. Sillä tavalla suomalaisen eleettömään tyyliin. Puuttuu vain, että toinen meistä heittäisi löylyä.
Juttelemme niitä näitä säästä ja sienistä ja tryffeleistä ja liikenteen vaaroista. Välillä koiralapsi heittäytyy makaamaan. Minä en. Vielä.
Tänään heittelin koiralapselle ensin nakit. Sen jälkeen sille ei kelvannut kuivamuona. Ajattelin, että tyyppi ei ainakaan ole tyhmä.
Ajattelin myös, että kyläläisten käsitys järkevyydestäni ei ainakaan kohene, jos joku yllättää minut, kun kykin kyyryssä metsässä ja höpisen itsekseni.
(Yritän esittää harmitonta puhuvaa nakkeja sinkoavaa kiveä.)
Onneksi kyläläisten käsityksellä ei ole mitään väliä, sillä tärkeintä olisi nyt saada koiralapsi uskomaan, että nakkinainen on ihan hyvä nainen.
Tänään koiralapsi lönkötteli perässäni jo Fallon kylän kyltille, 20 metriä pitemmälle kuin eilen.
Sanoin kyltin kohdalla koiralapselle, että nyt kannattaa kävellä reippaasti loppumatka Piccoloon tai sitten kannattaa kääntyä takaisin, sillä illalla kylällä voi olla hulinaa, ja koiralapset ja hulina eivät sovi yhteen.
Koiralapsi kääntyi takaisin.
(Huikkasin sen perään, että aamulla nähdään.)
Kotona huomasin murehtivani sitä, että Rossana saattaa löytää koiralapselle kodin. Siis jostain muualta kuin Piccolo Salvosta.
Jotenkin ihan epätodellinen ajatus.
PS: Mikko sanoi, että koiralapselle ei kannata antaa vielä nimeä, koska nimi tarkoittaa, että koiralapsi jää. Ihan kuin se olisi nimestä kiinni…
?❤️❤️
♡ Mä niin luotan, ja toivon, että se koiralapsi on pian osa teidän perhettä!
Voi mä toivon myös, mutta saa nähdä, miten tässä hommassa oikein käy…
Kiitos kovasti viestistäsi!
Ihmisperse on ihan hyvä sana! Toivottavasti lapsi saa pian nimen 🙂
Kiitos. En tosiaankaan keksinyt paremmin kuvaavaa sanaa. Nimi on kovasti mietinnässä! Ehdotuksia otetaan vastaan!
Onko hän lapsi? Silmissäni ehkä lie vikaa, mutta jos kuvissa on tämä jota koitat kesyttää ei hän kovin lapselta näytä. Silti toivon edistymistä ja onnistumista toimessasi. On sitten minkä ikäinen hellanduudelis tahansa.??
Koiralapsi on luultavasti Koiranuori. Kovin leikkisä se ainakin on. Uskon, että Salvo Montalbanoa reilusti nuorempi.
Tosin tuo meidän Salvo on kyllä käytökseltään edelleen ihan kakara sekin.
Ilmeisesti kaltoin kohdeltu ressukka, kun on niin ihmisarka? Eläinlääkääri vois arvioida iän sitten, kun saat hänet mukaasi. Voimia yritykseen, kyllä koira vielä alkaa luottamaan sinuun…näin uskon 🙂
Kuulin juuri kylältä, että Koiralapsi olisi tykästynyt Tommason Linda-koiraan ja Rossana aikoo tehdä Lindan kanssa pyydystämisiskun! Siis sillä tavalla lempeästi. Toivotaan, että homma onnistuu!
❤️❤️❤️ Tykkään tosi paljon tavastasi kirjoittaa. Tänään lukiessani ehdin nauraa ääneen ja pyyhkiä pari kyyneltä koiralapsen takia. Ja olen samaa mieltä kanssasi, ei se ole nimestä kiinni saako koiralapsi jäädä, vaan sydämestä❤️
Kiitos todella kivasta palautteesta ja oikein mukavaa ja aurinkoista syksyä!
Osu ja uppos suoraan sydämeen❤️
❤️
Minna, todella liikuttavaa mutta samalla kertaa tiedämme , että ihmisyys on jo antanut kauttasi hitusen uskoa uuteen elämään. Koiralapsi kuuluu jo perheeseenne.
Tuo tapahtuma on koettu neljästi perheessämme, ja aina voimme sanoa, että nuo hylätyt koiralapset ovat kiitollisuudessaan suuri lahja aamussa ja illassa. Parasta herätä siihen , että joka ikinen aamu he katsovat ja ilmaisevat ilonsa, hei olette hereillä ja elätte kanssamme. Ovat opettamassa arjen rutiineja melko nopeasti; hellyys, ulos ja ruoka ja sitten meidän palvominen. Jopa oikea aika mennä nukkumaan, on heidän esimerkkiään.
Onnea ja iloa teille. Mikko hienoa, että olet jo oivaltanut , että Koiralapsi on tullut jäädäkseen. Kiintymyssuhde syntyy varsin nopeasti. Olemme sen huomanneet .Onnellisina!
Kaikkea hyvää :
Elsan, Lindan ja Perron Ihmiset
Kiitos kovasti viestistä, Elsan, Lindan ja Perron ihmiset!
Tänä aamuna heräsin siihen, että Salvo Montalbano tuijotti vaativasti parin sentin päässä nenästäni. Tyypiltä oli ilmeisesti päätila loppunut tyynyllä…
Saa nähdä, miten tämän Koiralapsen kanssa käy. Kyllä se vahvasti siltä tuntuu, että Koiralapsella olisi paikka meidän perheessämme, mutta en uskalla vielä nuolaista.
Oikein mahtavaa syksyä ja hienoja koirapäiviä teille kaikille!
Surullista todellisuutta mutta toivotaan onnellista loppua.
Musta näyttää Lagotolta, vuoden parin ikäiseltä. Pidän peukkuja, että saat koiruuden narrattua kiinni, suomalaisella sinnikkyydellä ja sisulla se onnistuu.
Koiralapsi tosiaan taitaa olla Lagotto. Veimme sille tänään tennispallon ja tyypillä tuntui olevan kivaa. Täytyy nyt toivoa, että saisimme sen pian kiinni. Sen jälkeen voisimme sitten kokeilla, miten Koiralapsi istuu tähän perusjengiimme. Pidetään peukkuja!
Kiitos kovasti viestistäsi!
Voi ota se lapsi, näkeehän sen, että tämä on teille tarkoitettu❤
🙂 Vähän sellainen kutina meilläkin on, mutta saas nähdä… Ainakin me ollaan jo tässä vaiheessa nostettu lähikaupan maksanmyyntiluvut huipputasolle. 🙂
Tulin väsyneenä töistä kotiin ja ajattelin jo kotimatkalla, että piipahdan Piccolo Salvossa kylässä. Tuntui siltä, että tarvitsen jotain inhimillisyyttä ja iloa tähän syksyn pimeään iltaan. Ja mitä löydänkään ”kyläreissultani”, kirjoituksen täynnä välittämistä, rakkautta, inhimillisyyttä ja iloa. Kiitos sinulle, maailma muuttui taas paremmaksi ! Jännittyneenä odotan, mikä koiralapselle tulee nimeksi:):)
Kiitos ihanasta palautteesta!
Kävin aamulla juoksemassa ja Koiralapsi taittoi palan matkaa rinta rinnan. Lopulta se kyllästyi ja hyppäsi puskaan loikoilemaan.
Illalla taas kävellään viemään tyypille ruokaa…
Näyttää olevan Lagotto Romagnolo. Arka ja varovainen luonne jo rotuominaisuuksiltaan ja kaltoin kohdeltuna ihan varmasti.
Paras ystävä siitä tulee kunhan uskoo hyvän kohtelun jatkuvan. Puuhakoira.
Valitettavasti näissä maissa koiriin suhtaudutaan usein julmasti, ihan toisin kuin meillä.
Toivotaan parasta!
Lagottoa täälläkin veikkaillaan. Koiralapsi on kyllä kovasti jo rohkaistunut, mutta viimeinen sysäys vielä puuttuu. Olisin kyllä iloinen, jos saisimme sen kylmenevien öiden alta turvaan.
Kiitos kivasta viestistäsi!