Fallolaiset ovat huomanneet, että hassunkuriset suomalaiset tykkäävät vanhasta roinasta.
(Siis kierrättämisestä.)
Kellariimme kertyy erilaisten remonttien alta vanhoja saviruukkuja, hysteerisiä koriste-esineitä, vajaita laattalaatikoita, parittomia lautasia, Tollon viinejä mainostavia tuhkakuppeja, ikivanhoja puuovia…
Avotakassamme kököttää puuhella, jolle ei enää löytynyt tilaa yläkylältä, kesävieraat laitoimme nukkumaan Vaarin häätämille hetekoille.
Ihmiset tuntuvat pitävän siitä, että Piccolossa pienet palaset kylän historiaa jatkavat elämäänsä – ehkä uudessa käyttötarkoituksessa, mutta kuitenkin.
He pitävät myös siitä, että joku höperö raksaaja hakee pois sellaista tavaraa, josta eroon päästäkseen pitäisi muuten nähdä vaivaa – ja jopa maksaa ihan silkkaa rahaa, koska tavaroiden kuskaaminen kaatopaikalle ei täälläkään ole ilmaista.
Vastineeksi vanhoista aarteista me osallistumme erilaisiin talkoisiin: autamme muuttokuormien kasaamisessa, kannamme pellettisäkkejä tai raahaamme kauppareissuilta myös naapureiden ostokset.
Kaikki siis voittavat.
Myös Salvo Montalbano, joka omistaa nykyään sohvakaluston.
Hahaa, kunhan mun verhoilija-artesaaniopinnot tästä edistyvät, voin tulla ruokapalkalla verhoilemaan huonekaluja – työharjoittelu kun kuuluu opintoihin. Lahjoittaisko joku vaikka ruokapöydän verhoiltavine tuoleineen?
Mutta siis mahtavaa että ylellisyys senkun lisääntyy ?????????????????
Tuoleista en tiedä, mutta Sakke on jo nyt nuohonnut nojatuolit ja sohvan siihen kuntoon, että ne täytyisi kohta verhoilla. 😀