Laitoin Ylöselle viestin.
Halusin kuulla perustelut sille, miksi muuraaminen on niin hienoa.
Nyt puhutaan kuitenkin miehestä, joka vuosi sitten keväällä latoi kivistä aidan – ja palasi muutama viikko sitten Piccoloon vain kuullakseen, että koko komeus täytyy purkaa ja muurata sitten kivi kiveltä ylös.
Ylönen vastasi.
Muuraaminen on hienoa, koska…
- …siinä syntyy järjestystä maailmaan.
- …siinä saa näkyvää tulosta nopeasti aikaiseksi.
- …epäsäännöllisten murikoiden kanssa juuri sen oikean löytyminen tarjoaa rajattomasti riemua.
- …ihmiset ovat muuranneet maailman sivu ja on hienoa olla mukana sellaisessa jatkumossa.
- …sitä voi tehdä porukalla, siinä voi samalla jutella – ja se on sopivan fyysistä, mutta ei raakaa ja tylsää, kuten esimerkiksi hiekan kantaminen.
Nyt teimme järkevän (!) suunnitelman. Muurin takana kalliolla lepäävä multakasa kaavittaisiin pois, koska kallio on liian kuuma paikka viljelemiseen. Tomaattiplantaasin sijaan tekisimme tasanteen, johon sopisi lepolasse. 
Arvelin, että siirtäisin multakasan parissa tunnissa. Oikeasti siihen meni meiltä kolmelta kaksi päivää, sillä maan seassa oli juurakoita (muratti) ja ihan tolkuton määrä isoja ja pieniä kiviä. Lisäksi hommassa täytyi edetä harkitun rauhallisesti, koska kalliota reunustavien murattien jälkeen alkaa liuku alas ja pudotusta on noin 15 metriä.
Jäin miettimään, että aika monia ystäviämme yhdistää yksi piirre, joka löytyy myös Ylösestä:
Intohimo asioiden tekemiseen.
Tarkoitan siis sellaista intohimoa, jossa nähdään tekemisen ihana merkitys sen sijaan, että nähtäisiin pelkkää vaivaa ja tuskaa ja vaikeuksia samalla kun kiirehdittäisiin kohti lopputulosta.
Intohimon kohteet toki vaihtelevat, mutta asenne on sama: työ, tekeminen ja asioiden oppiminen ovat itsessään hienoja ja arvostettavia asioita.
Niin ja usko omaan tekemiseen on vahva. Asioihin suhtaudutaan vakavasti, mutta ei tosikkomaisesti.
Toki sitä lopputulostakin tavoitellaan, kuten Kimmon listasta huomaatte, mutta ei mitenkään hampaat irvessä.
Maali on olemassa, mutta matka sinne on jo itsessään arvokas.
Ylönen palasi Suomeen siinä vaiheessa, kun kivimuuri alkoi olla saumausta vaille valmis.
Hän vei mukanaan porkkanana toimineen Tex Willer -patsaan.
Laitoin äsken Ylöselle toisenkin viestin:
Ylönen, mitä me ollaan opittu tässä muuraushommassa?
Ylönen ei ole vielä vastannut.
Samalla kun odottelemme, voitte lukea Ylösen metkuista lisää täältä.
Tai täältä.
Ja miksette myös täältä.
Wau!!! Hieno muuri! Tulisikohan Ylönen myös Kangasalle?
Kiitos! Ja joo, miksipä ei myös Kangasalle, ainahan me voidaan kysyä! 😀
Hienon muurin teitte!
Kiitos! Me aina jännitetään teidän palautetta, koska olette edelleen (ja uskoakseni ikuisesti) suuria raksaidoleitamme!
On kyllä niin hieno muuri, että 10 pistettä! Terv Tepa
Kiitos Tepa!
Ylönen näyttää joka toisessa kuvassa alangon ismolta ja joka toisessa kuvassa herra ylypöltä. Varmasti laadukas kivimuurin tekijä! Itsekin,tietotyöntekijänä arvostan joissakin asioissa ihan puhdasta ”näen kätteni jäljen heti”-juttua.
Ylönen taitaa siis olla melko muuntautumiskykyinen yksilö. 😀
Ja kyllä, välillä on tosi kiva tehdä sellaisia asioita, joissa työn jäljen näkee heti! Nyt pitäisi esimerkiksi niittää päätypihat – joissa työn jälki näkyy muutaman päivän ja sen jälkeen olisi syytä niittää uudelleen… 😀
Mutta ainakin saa olla ulkona eikä tarvitse lähteä etsimään lähikulmilta punttisalia. 😀
hieno muuri !
Kiitos! Ja seuraava pätkä täällä valmistuukin jo mukavaan tahtiin. Takapihan ”kivikauppa” on tosin niin sekaisin, että aikaa tuhraantuu kivien kääntelemisessä, mutta menee se näinkin. (Tai ainakaan Mikko ei valita. 😀 )
Ompa hieno!
Kiitos! 😀