Kesäkuun kuvat

Yleinen by Minna

Kesäkuu.

Työmaa joko seisoi tai Settimio ei tarvinnut meitä, joten päätimme lähteä kävelemään.

Ja voi hitsipilli, että me kävelimme.

Kävelimme rankkasateessa ja paahteessa, tuulessa ja seisovassa ilmassa.

Kävelimme vuorilla, metsissä, laaksoissa ja tasangoilla.

Tarvoimme lammaspaimenten ikiaikaisia reittejä, päädyimme luostariin, eksyimme jokirantaan ihmettelemään sammakoita, keikuimme jyrkkien rinteiden reunoilla ja laskettelimme alas lehtikasoissa.

Harpoimme jopa Pescopennataron maastohiihtokeskuksen latupohjia ristiin ja rastiin.

Ja aina välillä teimme vähän muutakin.

PS. Ihan kaikilta kävelyreissuilta ei ole kuvia, mutta saatte nyt ainakin muutaman maistiaisen maisemista.

Tämä on Abetina di Rosellon luonnonpuisto, jonne teimme retken peräti kahdesti. Viitoitetun reitin alkupää on vanhaa metsää, jota hoidetaan vain sen verran, että poluille kaatuneet puut siirretään sivuun. Muuten metsä saa olla omissa oloissaan.
Metsän jälkeen Abetina di Rosellon reitti jatkui lampaiden ja lehmien käyttämille ”poluille”, joita risteili vähän sinne sun tänne. Opaskyltit olivat kumossa, joten melkein kuuden tunnin hortoilun jälkeen annoimme lopulta periksi ja palasimme omia jälkiämme.
Tässä näette mitä tapahtuu, kun lähtee säntäilemään lampaiden ja lehmien perässä vuorille kuukauden sadejakson jälkeen.
Saimme aidan valmiiksi, kasvit ruukkuihin ja lepolassen ulos kellarista.
Kuvasimme Domenicon (vas.) kanssa civitalaista Donato di Tomasoa (oik.) ja hänen taideteoksiaan.
Ja sitten taas kävelimme. Pescopennataron maastohiihtokeskuksen (1500 metriä merenpinnasta) maalialue näyttää tältä. Tutkimme latupohjat ja kiersimme lopulta kunniakierroksen. Muut näyttivät keskittyvän lounaaseen keskuksen pienessä ravintolassa.
Pescopennataron reitillä joku oli sulattanut kumista taidetta lähteen viereen.
Suomesta tuotu sähkösavustin on ollut tosi hieno juttu aika monen mielestä… Enimmäkseen olemme savustaneet Sangro-joen taimenia.
Eräänä lauantaina löysimme nääntyneen kissanpennun ykköstalon kellarista. Kiidätimme sen lääkäriin, jossa se sai nesteytystä, loishäädön ja lääkettä pahaan silmätulehdukseen. Kotona juotimme pennulle vettä ja äidinmaidonvastiketta pipetistä, ja yritimme syöttää sille pieniä lusikallisia vauvoille tarkoitettua vasikanlihasosetta. Yrityksistämme huolimatta pieni kissa jaksoi sinnitellä vain kaksi yötä ja yhden päivän. Hautasimme Musaksi nimeämämme pennun oliivipuun alle puutarhaan punaisen kukan kanssa.
Ja sitten taas kävelimme. Lähdimme liikkeelle Palenasta ja kiipesimme kolme tuntia vuorenrinnettä ylös.
Päädyimme Eremo Celestiniano della Madonna dell’Altareen eli 1278 metrin korkeudessa olevaan vanhaan luostariin.
Luostari oli periaatteessa kiinni, mutta paikalla sattui olemaan mukava opas, joka päästi meidät sisään ja näytti meille myös luostarin puutarhan.
Italialaiset munkit ovat ilmeisesti olleet melko pieniä.
Luostarin jälkeen laskeuduimme pelloille ja loppumatkan väistelimme maanviljelijöitä.
Palenasta löysimme kovin viehättävän piazzan.
Noudatin Kaijan ohjeita eli siirsin pelargoniat pois mahdollisen sateen ja pakollisen suoran auringon alta. Sen jälkeen en ole tehnyt niille oikein mitään, mitä nyt juottanut tasaiseen tahtiin. Ja kas, nyt näyttää tältä.
Jussit eli Eks ja Kurt ymmärtävät tehdä sen, mitä me ihmiset emme.
Kävimme Napolissa tapaamassa Merjaa ja Allua. Toimme tullessamme Merjan näyttelyjulisteet ja muutaman elokuussa piazzalla nähtävän työn sekä Merjan maalaamat aasitallin seinälaatat, jotka ovat nyt visusti turvassa ja piilossa työmaan hälinästä. Salvo oli mukana Napolissa – ja vietti takuulla kesän parhaan päivän. Se sai juosta vapaana Merjan ja Allun puutarhassa ja nautti lounaaksi Merjan tarjoamaa mortadellaa. Muistattehan: Merjan näyttely Piccolon piazzalla 4.-24. elokuuta 2019! Tervetuloa!
Ja sitten taas kävelimme. Päätimme tehdä pienen aamulenkin. Tassuvaivoista kärsinyt Salvo jäi huilaamaan, mutta Pipa ja Frank pääsivät mukaan. Ajatus oli kipaista nopeasti laakson kautta Montelapianoon ja oikaista jotenkin takaisin.
Laskeuduimme laaksoon, nousimme Montelapianoon, pysähdyimme pienelle tauolle kylän paikalliseen (joka avattiin meitä varten), jatkoimme nousemista ja lopulta palasimme Falloon pikitietä pitkin.
Montelapianon aamukävelylle tuli lopulta kestoa viitisen tuntia. Nousua 390 metriä ja lämmintä parhaimmillaan 34 astetta. Ylätasangon jälkeen saatiin sentään lasketella alamäkeä.
Siirsimme tomaatit aidan aurinkoiselle puolelle ja siitäkös ne hurjistuivat.
Myrskytuuli oli kuulemma vienyt Edemondon tomaateista kukkaset ja samalla sadon, mutta meillä näyttää aika hyvältä. Luulen kyllä, että Edemondo vähän huijaa.
Ja sitten taas kävelimme. Tällä kerralla kauppareissulle Quadriin, kun emme muutakaan keksineet – ja helteessä kymmenen kilometriä tuntui melko mukavalta matkalta.
Ja sitten heinäkuu. Siihen lähdemme näissä tunnelmissa.

6 kommenttia

  1. Aila
    Vastaa

    Hei! Ihania kuvia ja juttuja taas työlomaan piristykseksi. Mukavaa rakennusprojektin jatkoa sinne.
    t. Aila

  2. Katja
    Vastaa

    Heps! Tuo Abetina di Rosellon luonnonpuiston kuva näyttää ihan siltä, mistä me tultiin siskon kanssa teille sillä poloisella vuokra-Pololla… Sielläkin oli puunrunkoja, jotka oli vaan vähän siirretty sivuun tieltä, mutta oksat oli jääneet. 😀

  3. Ellin
    Vastaa

    Ihanat, vaikkakin vähän vaikealukuiset, nettisivut. Upeita kuvia ja hyvin kirjoitettua tekstiä. Harmi, että päivityksiä on enää niin harvoin, mutta kaikki me ymmärretään rakentamiskiireet.
    Hyvää keskikesää teille ja meille lukijoille!

    1. Minna
      Vastaa

      Kiitos kovasti! Piirrän täällä parhaillaan blogin uutta ilmettä, joten lisää selkeyttä on luvassa. Toivottavasti!
      Ja säännöllisempää kirjoittamistakin ole jo lupaillut, joten eiköhän tämä tästä. 😀

Vastaa