Voiko katto olla liian iso?

Herra Settimio hälytettiin muutamaksi viikoksi Quadriin raksahommiin.

Jos kyseessä olisi joku muu kuin herra Settimio, olisin vähän huolestunut, sillä kuten kaikki tiedämme, täällä muutama viikko saattaa helposti tarkoittaa muutamaa kuukautta.

Herra Settimio on kuitenkin osoittautunut niin jämptiksi ja luotettavaksi, että epäilen edelleen hänen olevan sveitsiläisten kelloseppien rakkauslapsi.

Lapsi-insinööri Simonen kanssa tunnen oloni hieman huteraksi. Olen esimerkiksi melko vakuuttunut siitä, että lapsi-insinööri on piirtänyt meille liian ison katon.

Mikko tosin väittää kattokauhuni johtuvan siitä, että olen tottunut tuijottamaan aasitallia, joka näyttää tältä:

Lähtötilanne.

Huono hommahan on tietysti se, että jos lapsi-insinööri todellakin on piirtänyt meille liian ison katon, asialle ei oikein voi tehdä mitään.

Vai mitä luulette herra Settimion sanovan, jos jonakin yönä käyn sahan kanssa vähän lyhentämässä räystäitä?

Ja kyllä, järjen ääni (Mikko) sanoo, että jos lapsi-insinöörin katto olisi liian iso, herra Settimio olisi takuulla sanonut, että tehdäänpä tämä nyt vähän toisella tavalla.

Kattopalkkien välit täytettiin tiilillä ja muurattiin umpeen. Huomaatte varmasti, että yksi palkeista on vähän vinksallaan. Se johtuu siitä, että aasitallin kaikki seinät ovat enemmän tai vähemmän vinossa toisiinsa nähden. Esimerkiksi näin: toisella sivuseinällä on mittaa 7,56 metriä ja toisella 6,85 metriä.
Päätimme Settimion kanssa, että palkkien välit rapataan perinteiseen abruzzolaiseen tyyliin. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että välit olisi muurattu kivillä, mutta se olisi ollut hidasta – ja tuntunut myös ennestäänkin tukalan tiukassa budjetissa.
Tässä Settimion lähettämä esimerkkikuva rappauksesta.
Tässä näette vielä, millaisia tiiliä käytimme palkkien väleissä. Palkkien ja tiilien alapuolella oleva muurattu osa on maanjäristyspanta.
Palkkien päälle tulee laudoitus. Laudoittaminen on – yllätys, yllätys – tosi hidasta, koska ne samat vinksin ja vonksin olevat seinät ja nurkat. Eli jokainen kulma täytyy mitata erikseen ja sen jälkeen laudat sahataan jiiriin.
Luotan enemmän näihin herra Settimion piirtämiin havainnekuviin kuin lapsi-insinöörin tietsikkajuttuihin.
Kun laudoitus saatiin valmiiksi, oli reunalautojen vuoro. Tässä kuvassa reunalaudat ovat jo paikoillaan ja eristeiden asentaminen on aloitettu. (Tuo musta neliö vasemmassa kulmassa.)
Tellingit ovat vähän tiellä, mutta ehkä saatte tästä kuvasta aavistuksen siitä, miltä katto tulee näyttämään tallin sisäpuolella.
Räystäät näyttävät tässä vaiheessa tältä. Yllättäen vino palkki ei laudoituksen jälkeen enää häiritse silmää. Tai sitten olen vain tottunut siihen.
Tästä kuvasta näkyy toivottavasti aika hyvin, että myös eristeet täytyy sahata ”venkuloiksi”. Koska ne vinot kulmat.
Räystäskourujen kupariset kannattimet ovat jo katolla.
Tässä kasassa on Piccolon päädyltä pelastettuja vanhoja kattotiiliä, jotka saavat uuden elämän aasitallin katolla.
Ja nämä ovat aasitallista löytyneitä tammi- ja kastanjalautoja, joista aiomme rakentaa jotain hauskaa ja hienoa. Laudat on jo pesty ja harjattu.
Kellarin vanhojen ovien pinosta löytyi yllättäen jämäkät pariovet, jotka sopivat mitoiltaan aasitallin ulko-oviksi. Niiden kanssa täytyy vain ensin tehdä vähän töitä…

Vastaa