Puhelin kilautti viestin Napolin Merjalta. Se kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan näin:
- Eka valmiina.
Nyyhkäisin vähän ilosta.
Viestin mukana tulleessa kuvassa oli laatta.
Suurensin kuvaa. Sitten nyyhkäisin äänekkäästi muutaman kerran uudelleen.
- Onko jotain sattunut, huolestui Mikko.
- Joo. Merjan ensimmäinen laatta on valmis. Ja se on ihan täydellinen.
Muistattehan Napolin Merjan. Kerroin hänestä tammikuussa.
(Voitte halutessanne virkistään muistianne täältä.)
Merja siis lupautui maalaamaan ja polttamaan laattoja sikalan seinään.
Olen kevään aikana saanut kuvia työn eri vaiheista – ja nyt ensimmäinen laatta on valmis.
Ja jukolaare miten hieno se on!
Settimioltakin loksahtaa takuulla suu auki. (Jos se on mahdollista.)
Kas tässä kuvia eri työvaiheista:
Kirjoitin eilen siitä, että ihminen tarvitsee jonkun valmiin asian, että pää kestää keskeneräisyyttä.
Olin jo tuuminut, että se valmis asia olkoot uusi sänky, mutta ei, se ei ole sänky.
Se on Napolissa oleva laatta.
Ja hei huomio!
Jos haluatte nähdä loistokasta keramiikkaa: Merjan näyttelyn avajaiset ovat Piccolon piazzalle Borgo Valle Vecchialla elokuun 3. päivänä armon vuonna 2019.
Tervetuloa!
Hieno on! Ihana taas lukea tarinoita sieltä. Mukavaa kevättä ja kesää sinne.
Kiitos kovasti! Aurinkoista ja kevättä ja kesää myös pohjoiseen!
Upeaa käsityötä Merjalta, varmasti on huikea lopputulos aikanaan valmis seinä.
Hengästytti ihan lukea edellinen postaus kun kotiin saavuitte. Pitäisi vain osata alkuun istahtaa päiväksi pariksi ja vetäistä henkeä ennenkuin tarttuu hommiin. Kaikki ajallaan.
Kiva että matkanne on mennyt hyvin (ilmeisesti) eikä Nix-poliisit väijyneet tällä kertaa.
Matka meni tosi hyvin, jopa hämmästyttävän sujuvasti. Tällä kerralla osuttiin tosi kivoihin hotelleihin, joihin koiratkin oli tervetulleita. Eikä harhailtu Puolassakaan kuin pari kertaa. 😀
Me oltiin varauduttu sileällä viidenkympin setelillä Nix-miehen tapaamiseen, mutta setä pysyi piilossa. (Toivottavasti posti ei myöhemmin muista meitä kirjeellä Itävallasta…)