”Nyt riittää, laitan koko höskän myyntiin ja muutan Espanjaan”

Olen pahoillani, Sami, mutta joudut odottamaan aasitallin kattopalkkien tarkkoja mittoja – ja muita yksityiskohtia – vielä tovin.

Yritin kyllä kysellä niitä Settimiolta, mutta vastaukset olivat aika suurpiirteisiä.

Siis tähän tyyliin:

Aah, 80-100 kiloa.

Yymh, paljon.

Eeh, riittävästi.

Sen verran sain Settimiosta irti, että kyllä, liimapuupalkkeja, mutta muuten tiedusteluretkeni päättyi siihen, että saan ihan itse laskea ja mittailla kaikki palkit ja laudat sitten joskus, kun ne pääsevät vapauteen.

Kiitos jatkuvan sateen, puutavara on edelleen visusti piilossa piazzalla muovien alla – ja lisää löytyy ainakin kahdesta kellarista.

Toivon siis kärsivällisyyttä, Sami ja te muut raksaajat.

Lupaamani yksityiskohdat tulevat kyllä – koska pakkohan tämän sateen on joskus loppua.

(Onhan?)

Ehkä näistä kuvista on odotellessa jotain iloa:

Lapsi-insinööri Simonen paperipinossa on myös tämä kuva, josta näkyy palkkien paikat ainakin jotenkuten. Kuvassa siis aasitalli. Luulisin, että parven alle tulee yksi palkki vähemmän kuin kuvassa, sillä päädyimme syksyllä Settimion kanssa siihen, että kierreportaille tarvitaan lisää tilaa.
Puuseppä vietti piazzalla yhden aamupäivän.
Poutaa riitti juuri sen verran, että hän sai työnsä tehtyä.
Tällaiset niistä tuli. Hienot.
Nyt asumme käytännössä noutopihalla, mutta se on ihan ok.

Kärsivällisyys voisi oikeastaan olla tämän(kin) kevään teemasana.

Alleviivattuna ja isolla:

KÄRSIVÄLLISYYS.

Eihän se kovin kaunis kirjainyhdistelmä ole, mutta tarpeellinen.

Täällä on ihan oikeasti satanut joka ikinen toukokuun päivä.

Ja jos ei vettä ole tullut niskaan aamusta alkaen niin viimeistään lounaalla ja siitä iltaan.

  • Ei koskaan ennen, mai,  kuvaavat kylän papat tätä puistattavaa ja kummallista kevättä.

Meille poikkeuksellisen kurja, kylmä ja vetinen sää on käytännössä tarkoittanut sitä, että aasitallin ja sikalan kattotyömaa on nyt ainakin kuukauden myöhässä, sillä puutavaran kanssa sateessa telmuaminen olisi paitsi tyhmää myös vaarallista.

Me siis odotamme.

KÄRSIVÄLLISESTI.

Ja teemme sellaisia hommia, joita tässä kelissä voi tehdä:

Naapurin tontin valtaamisesta seurasi se, että huomasimme oman pihamme toista reunaa kannattelevan muurin romahtaneen aika monesta paikasta. Nyt tietenkin sopii kysyä, kannattaako rikollisuus vai ei…
… koska romahtamisen paljastumisesta seuraa tietenkin lisätöitä eli titti ditti diii: lisää muuraamista. Ehkä kuitenkin hyvä näin. Muuri täytyy fiksata, vaikka pihamme ei välittömässä vaarassa olekaan.
Taisin mainita jo aiemmin, että otimme aitaan mallia Strömsöstä. Kyseisessä jaksossa ei tosin ollut ihan samanlaiset olosuhteet kuin meillä.
Sade aiheuttaa muutoksia myös ihmisissä, sanoin Mikolle, kun huomasin kuvasta, että Mikko on alkanut muistuttaa melko vahvasti Jouko Turkkaa. Odotan kiinnostuneena, mihin tämä muutos johtaa. Jatkuuko se? Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Olemme hyödyntäneet jokaisen aurinkoisen hetken. Työ on ollut melko poukkoilevaa ja hidasta, mutta pala kerrallaan on tullut valmista.
Kiviosuuksista tuli ensin liian korkeita – eli lauantain muutamat aurinkoiset tunnit kuluivat siinä, kun kurottelimme pois niitä kiviä, jotka olimme edellisenä päivänä pudotelleet. Seuraavaksi täytyy etsiä riittävän tasaisia kiviä ylimpään kerrokseen, että tomaatit ja kumppanit pysyvät pystyssä.
Pystyykö tämän aidan läpi/ali/yli/ohi karkaamaan -testi meni hieman mönkään, koska muurilla oli keksitarjoilu, joka kiinnosti testiryhmää huomattavasti enemmän kuin pakoreittien haarukointi.

Ihan kaikilla kärsivällisyys ei ole riittänyt.

Törmäsin Abruzzon maahanmuuttajien FB-ryhmässä brittinaiseen, jonka pinna oli palanut.

Hän oli ostanut kymmenen kuukautta sitten talon ja hieman maata jostain Chietin läheltä, ja kärsinyt sen jälkeen

  • jatkuvasta sateesta (ensin lumi, sitten vesi)
  • kylmyydestä (myös sisätiloissa)
  • siitä ettei mikään etene toivottuun tahtiin
  • siitä ettei työ lopu vanhan talon ja tilan kanssa koskaan
  • yksinäisyydestä
  • kieliongelmista
  • selkeästi myös kasvavasta äreydestä

Ryhmäläiset yrittivät tsempata tätä helvetin lieskoja syytävää brittiä kutsumalla hänet kahville, tarjoamalla apua, tukea, vinkkejä, neuvoja, mutta nainen oli päätöksensä tehnyt:

Nyt riittää, laitan koko höskän myyntiin ja muutan Espanjaan, hän kirjoitti.

(Edit: kirosanojen tilalle vaihdettu höskä.)

Naurahdin vähän, kun ajattelin, että eikö britin pitäisi kestää sadetta, mutta sitten mietin, millaisella fiiliksellä me olisimme olleet, jos ensimmäinen vuotemme täällä olisi ollut pelkkää vettä, kuraa, harmaata, kylmää ja koleaa.

Olisi takuulla ollut aika lohdutonta.

Olisin takuulla ajatellut, että tällaistako täällä aina on?

Nyt sentään tiedämme, millaista elämä Abruzzossa on silloin, kun aurinko paistaa ja kevät on… noh, kevät eikä pitkä suomalainen juhannus.

Monet asiat Piccolossa ovat edenneet huimasti, olemme saaneet ystäviä, osaamme jo elää täällä – sateen kanssa ja ilman.

Basilikat tosin hukkuivat, mutta mitäs innostuin istuttamaan ennen Vaarin antamaa merkkiä.

Viileässä kelissä on puolensa. Pienessä sateessa juokseminen on hurjan paljon helpompaa ja hauskempaa kuin hellelukemissa.
Parin kilometrin päässä meiltä on lähde, josta haemme juomaveden. Fallossa hanasta tuleva vesi on kyllä oikeinkin hyvää, mutta tämä on vielä parempaa.
Aitatyömaan takia koirat ovat joutuneet olemaan aika paljon sisällä, mutta Eksjussi kavereineen on pitänyt meille seuraa. Pihassa pyörii nyt myös uusi tulokas, joka on väritykseltään melkein Eksjussin kopio. Maisaksi nimetty katti on joko todella pullea muuten vain tai sitten piazzalle ilmestyy jossain vaiheessa kissanpentuja.
Settimio käveli eräänä päivänä puutarhaan pähkinäpuun taimi kainalossaan. Joskus vielä tuon pienen vihreän pitäisi tehdä hasselpähkinöitä. Olen aika luottavainen, sillä noudatin prikulleen Settimion antamia istutusohjeita – paikan valinnasta alkaen.

4 kommenttia

  1. Tonttu

    Aidastahan tuli/tulee hieno, todella kivan näköinen kun sinne saa istutukset rönsyilemään!
    Oletko muuten varmistanut ettei Mikko ole sukua Turkalle, edes kaukaista, pelottava yhdennäköisyys 🙂
    Pähkinästä sen verran, että kai sillä on kaveri/kavereita lähistöllä? Nuo ovat ristipölytteisiä eli kaipaavat siis kaveria sellaisella etäisyydellä että tuuli voi hoitaa pölytyksen. Mikä tuli opittua kantapään kautta kun en aikanaan jaksanut sen vertaa asioita selvittää että olisin selaimen avannut…

    1. Minna

      Kääk! En osannut ajatella pölyttymistä ollenkaan! Nyt siis tarvitaan toinen taimi – ja sille paikka. Kiitos tosi paljon vinkistä!
      Luulen, että Mikko on muuttunut jatkuvan sateen aikana joukoturkaksi – mutta ymmärtääkseni vain ulkonäöltään. Tosin myös oikea Turkka teutatroi kuulemma kivien kanssa, joten tätä tilannetta täytyy nyt tarkkailla… 😀

  2. Hannele

    Meilläkin satoi lähes koko 2 viikon ajan. Ja ainakin meidän seudulla tarvitaan se yksi myrsky joka muuttaa säätilan. Se oli viime viikolla yhtenä yönä. Ja nytpä siellä on aurinkoiset kelit, ja me takas Suomessa 🤔

    1. Minna

      Täällä keli muuttui sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kuin napsauttamalla. Vaihdettiin lennossa pitkistä kalsareista shortseihin. 😀

Vastaa