Olen pahoillani, Sami, mutta joudut odottamaan aasitallin kattopalkkien tarkkoja mittoja – ja muita yksityiskohtia – vielä tovin.
Yritin kyllä kysellä niitä Settimiolta, mutta vastaukset olivat aika suurpiirteisiä.
Siis tähän tyyliin:
Aah, 80-100 kiloa.
Yymh, paljon.
Eeh, riittävästi.
Sen verran sain Settimiosta irti, että kyllä, liimapuupalkkeja, mutta muuten tiedusteluretkeni päättyi siihen, että saan ihan itse laskea ja mittailla kaikki palkit ja laudat sitten joskus, kun ne pääsevät vapauteen.
Kiitos jatkuvan sateen, puutavara on edelleen visusti piilossa piazzalla muovien alla – ja lisää löytyy ainakin kahdesta kellarista.
Toivon siis kärsivällisyyttä, Sami ja te muut raksaajat.
Lupaamani yksityiskohdat tulevat kyllä – koska pakkohan tämän sateen on joskus loppua.
(Onhan?)
Ehkä näistä kuvista on odotellessa jotain iloa:
Kärsivällisyys voisi oikeastaan olla tämän(kin) kevään teemasana.
Alleviivattuna ja isolla:
KÄRSIVÄLLISYYS.
Eihän se kovin kaunis kirjainyhdistelmä ole, mutta tarpeellinen.
Täällä on ihan oikeasti satanut joka ikinen toukokuun päivä.
Ja jos ei vettä ole tullut niskaan aamusta alkaen niin viimeistään lounaalla ja siitä iltaan.
- Ei koskaan ennen, mai, kuvaavat kylän papat tätä puistattavaa ja kummallista kevättä.
Meille poikkeuksellisen kurja, kylmä ja vetinen sää on käytännössä tarkoittanut sitä, että aasitallin ja sikalan kattotyömaa on nyt ainakin kuukauden myöhässä, sillä puutavaran kanssa sateessa telmuaminen olisi paitsi tyhmää myös vaarallista.
Me siis odotamme.
KÄRSIVÄLLISESTI.
Ja teemme sellaisia hommia, joita tässä kelissä voi tehdä:
Ihan kaikilla kärsivällisyys ei ole riittänyt.
Törmäsin Abruzzon maahanmuuttajien FB-ryhmässä brittinaiseen, jonka pinna oli palanut.
Hän oli ostanut kymmenen kuukautta sitten talon ja hieman maata jostain Chietin läheltä, ja kärsinyt sen jälkeen
- jatkuvasta sateesta (ensin lumi, sitten vesi)
- kylmyydestä (myös sisätiloissa)
- siitä ettei mikään etene toivottuun tahtiin
- siitä ettei työ lopu vanhan talon ja tilan kanssa koskaan
- yksinäisyydestä
- kieliongelmista
- selkeästi myös kasvavasta äreydestä
Ryhmäläiset yrittivät tsempata tätä helvetin lieskoja syytävää brittiä kutsumalla hänet kahville, tarjoamalla apua, tukea, vinkkejä, neuvoja, mutta nainen oli päätöksensä tehnyt:
Nyt riittää, laitan koko höskän myyntiin ja muutan Espanjaan, hän kirjoitti.
(Edit: kirosanojen tilalle vaihdettu höskä.)
Naurahdin vähän, kun ajattelin, että eikö britin pitäisi kestää sadetta, mutta sitten mietin, millaisella fiiliksellä me olisimme olleet, jos ensimmäinen vuotemme täällä olisi ollut pelkkää vettä, kuraa, harmaata, kylmää ja koleaa.
Olisi takuulla ollut aika lohdutonta.
Olisin takuulla ajatellut, että tällaistako täällä aina on?
Nyt sentään tiedämme, millaista elämä Abruzzossa on silloin, kun aurinko paistaa ja kevät on… noh, kevät eikä pitkä suomalainen juhannus.
Monet asiat Piccolossa ovat edenneet huimasti, olemme saaneet ystäviä, osaamme jo elää täällä – sateen kanssa ja ilman.
Basilikat tosin hukkuivat, mutta mitäs innostuin istuttamaan ennen Vaarin antamaa merkkiä.
Kylläpä säikäytit otsikolla! Mutta onneksi suomalaisilla ja pohjalaisilla riittää sisua jatkaa.
Toivottavasti saamme nähdä Maisan perheonneakin kuvissa.
Olipa hieno Strömsön aitarakenne.
Jaksamisiin! Päivi
Kiitos, Päivi! Ja pahoittelut säikäyttämisestä. 😀 Italialaisiin meidän Strömsö-meininki ei ole ihan uponnut, koska ”mikä Strömsö” ja ”eihän kukaan ole koskaa tuolla tavalla tehnyt”, mutta itse kyllä tykätään. Seuraavaksi aion kokeilla lasilyhtyjen värkkäämistä Strömsön mallilla.
Voimia teille molemmille sateesta huolimatta. Helsingissäkin satoi eilen illalla ja yöllä, nyt on pilvistä. Linnut visertelevät ja ehkä aurinkokin näyttäytyy pilvien kaikottua.
Toivottavasti Helsingissä riittää aurinkoisia syyspäiviä. Täällä on päivisin edelleen reilusti yli 25 astetta, mutta öisin jo huomaa syksyn tulleen ja aamut ja illatkin ovat vähän viileitä. Hyvä näin, syksy on täällä kovin kaunis.
Aidastahan tuli/tulee hieno, todella kivan näköinen kun sinne saa istutukset rönsyilemään!
Oletko muuten varmistanut ettei Mikko ole sukua Turkalle, edes kaukaista, pelottava yhdennäköisyys 🙂
Pähkinästä sen verran, että kai sillä on kaveri/kavereita lähistöllä? Nuo ovat ristipölytteisiä eli kaipaavat siis kaveria sellaisella etäisyydellä että tuuli voi hoitaa pölytyksen. Mikä tuli opittua kantapään kautta kun en aikanaan jaksanut sen vertaa asioita selvittää että olisin selaimen avannut…
Kääk! En osannut ajatella pölyttymistä ollenkaan! Nyt siis tarvitaan toinen taimi – ja sille paikka. Kiitos tosi paljon vinkistä!
Luulen, että Mikko on muuttunut jatkuvan sateen aikana joukoturkaksi – mutta ymmärtääkseni vain ulkonäöltään. Tosin myös oikea Turkka teutatroi kuulemma kivien kanssa, joten tätä tilannetta täytyy nyt tarkkailla… 😀
Paljon on tapahtunut, sateesta huolimatta! Myös täällä on satanut , oikeastaan päivittäin. Kova tuuli on ollut ja lämpötila vain 10 -15 astetta. Huhtikuu, kun oli niin lämmin, niin sitten seurasi nämä viileät ja sateiset kelit. Oliko siellä huhtikuu lämmin ja aurinkoinen? Toivotaan aurinkoisia päiviä, että hommat etenevät vauhdilla taas? Terveisin Tepa
Paljon terveisiä myös täältä, Tepa! Tänään paistaa lempeä aurinko ja aamulla raivonnut tuulikin on lähes tyyntynyt. Syksyn kyllä jo haistaa ilmassa.
Meilläkin satoi lähes koko 2 viikon ajan. Ja ainakin meidän seudulla tarvitaan se yksi myrsky joka muuttaa säätilan. Se oli viime viikolla yhtenä yönä. Ja nytpä siellä on aurinkoiset kelit, ja me takas Suomessa 🤔
Täällä keli muuttui sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kuin napsauttamalla. Vaihdettiin lennossa pitkistä kalsareista shortseihin. 😀
Hei
Löysin vuoden vaihteessa Piccolo Salvon ja olen tykännyt valtavasti Italian elämästä, tavoista ja uskomuksista. Olen tietysti tutustunut muuallakin ja matkoilla sikäläiseen elämään, mutta on ollut ihanaa lukea kirjoituksiasi. Nyt olen ihan huolissani kun ei ole kuulunut mitään uutta, toivottavasti kaikki on hyvin teillä siellä.
Hyvää kesää toivottaen
Aila
Hei Aila! Ja kiitos kovasti viestistäsi. Kaikki hyvin täällä, mitä nyt bloggaaja karkailee muihin hommiin vähän turhankin hanakasti. 😀 Nyt lupaan kuitenkin reipastua ja keskittyä kirjoittamiseen aiempaa säännöllisemmin. (Settimio on kieltänyt katolle kiipeämisen, pitänee minua ilmeisesti hieman vaarallisena…)
Aurinkoista syksyä!