Näitä ajattelin tänään

Ajattelin tänään, että maailma on menettänyt Settimiossa melkoisen trapetsitaiteilijan.

Ja että minä olen menettänyt katsomotuloja, kun en ole ymmärtänyt myydä uteliaille lippuja näihin kiipeily- ja tasapainoilutapahtumiin.

(Muistuttakaa minua tästä leimauksesta ennen ensi kesää.)

Sitten ajattelin, että onpa hyvä, että Vaari purskahti eilen minut nähdessään itkuun ilosta eikä surusta.

(Olen siitä varma, koska Vaari sanoi niin kaiken sen tyrskimisen välissä.)

Ja että Vaarin uudet aurinkolasit ovat todella cool, vaikka Vaari ei pidäkään niitä ollakseen tosi viilee vaan silmälääkärin määräyksestä.

(Tai ehkä Vaari haluaa olla myös viilee, mistä sen nyt sitten taas tietää, siitä ei ollut puhetta.)

Ajattelin myös, että kai tässä sopassa nyt nuo kaksi uutta kissanpentua taas ruokitaan.

(Oikeasti ajattelin, että iik ihanaa kissanpentuja en kestä iik, mutta yritän olla viilee, vaikka minulla ei ole edes aurinkolaseja.)

(Missä ne muuten on?)

Ja että pitäisikö niitä kahta nyt vain suosiolla kutsua Jusseiksi, koska sen nimen tunnistaa jokainen Piccolon katti.

(Kissojen kielellä Jussi tarkoittaa syömään.)

(Nimiehdotuksia otetaan vastaan.)

Jossain vaiheessa ajattelin, että voin onnitella itseäni, koska pysyin eilen ensimmäisen kerran mukana jonkun quadrilaisen papan jutuissa melkein koko keskustelun ajan.

(Kyllä, se oli keskustelu, minäkin juttelin ihan ymmärrettävästi.)

Ja että onneksi Fallon murre on sentään helpompaa kuin Quadrin siansaksa.

(Se puoli tuntia quadri-kylvyssä oli ikuisuus.)

(Ja luultavasti se pappa sanoo nyt jollekin, että mitä ihmeen siansaksaa se suomalainen puhui.)

Sitten ajattelin, että Mikko on kyllä mukava, kun se jaksaa lähettää minulle työmaalta kuvia, koska olin lounaan jälkeen niin pahvi, että sanoin laita vaan ovi ulkopuolelta lukkoon eli olen ollut työhuoneessa vankina nyt viitisen tuntia.

(En siis kehtaa keskeyttää Settimion ja Mikon työtä vinkumalla avaimia, vaikka luultavasti pelkkä parahdus parvekkeelta riittäisi.)

Vähän väkisin ajattelin myös, että on tässä vankeudessa hyvääkin, että eipä tarvitse lähteä lenkille, mutta rapinasta päätellen tilanne muuttui juuri.

Niin että lenkkarit jalkaan ja ulos, hopi hopi.

Aika monta kertaa ajattelin, että onpa mukava olla kotona ja taas kaikessa kiinni.

Ja että vaikka Suomessa oli monella tavalla ihanaa, niin täällä on tosi hyvä juuri nyt.

(Ja että mahtaako Settimion kotiväki tietää, missä kaikkialla se kiipeilee.)