Joulu juhlista runsain

Joulu ilmestyi täällä kauppoihin heti, kun pyhäinpäivän kurpitsoista ja noitahatuista oli selvitty.

Täydellä tohinalla juhlavalmistelut alkoivat 8. joulukuuta, jolloin katolisen kirkon perinteen mukaan Italiassa vietetään Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhla­päivää (Conceptio immaculata).

Kaikille 8. joulukuuta ei ole uskonnollinen juhlapäivä vaan silloin tuodaan kuusi sisään, koristellaan se – ja laitetaan jouluvalot vilkkumaan.

Ainakaan näillä kulmilla ei harrasteta aitoja kuusia vaan joulupuu haetaan kaupasta. Valikoimaa onkin sitten ihan riittävästi. Italiassa muovikuuset ovat usein todella muhkeita – ja ne koristellaan hyvin amerikkalaiseen tapaan eli runsaasti. Kalleimmat muovikuuset, joihin olemme törmänneet, ovat maksaneet yli 200 euroa.
Muovikuusille on myös vaihtoehtoja, mutta silloin täytyy ruveta rakennushommiin itse. Fallon kulttuuriyhdistuksen kuusi on todella hieno. Sen oksilta löytyy mm. granaattiomenoita. Tuuli on kaatanut kuusen vasta kerran.
Lancianossa törmäsimme tällaiseen kuuseen. Luulen, että se saa vielä jotain oksilleen. Tai ehkä se poltetaan, sillä joissain Italian kolkissa jouluun kuuluvat myös kokot.

Meillä on ollut melkoinen työ pysyä kärryillä näissä kaikissa italialaiseen jouluun liittyvissä kuvioissa.

Kaiken ymmärtääkseen pitäisi olla perillä paitsi katolisen kirkon historiasta myös uskonnollisten perinteiden maallistumisesta, kansanperinteestä ja vanhojen ja uusien tapojen sekoittumisesta.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka La Befana, jossa yhdistyy ihan kaikki amerikkalaisista joulusukista alkaen.

La Befana

Muistan miettineeni jo vuosi sitten, että miksi ihmeessä joulun aikaan kaikkialle tuntuu lentelevän pahasti pääsiäisnoitaa muistuttavat täti.

Selitys tulee tässä:

Itämaan tietäjät olivat matkalla Jeesus-lapsen luo, mutta hukkasivat jossain vaiheessa tähden. He pysähtyivät kysymään tietä naiselta (Befana), joka oli parhaillaan luutimassa lattiaa.

Tietäjät pyysivät Befanaa mukaansa, mutta Befanapa ilmoitti napakasti, että älkääpäs höpsikö, ei tästä mihinkään Jeesuksen jäljille pinkaista. Koska on nämä kotityöt.

Myöhemmin Befana hoksasi, että ei hitsipilli, muutti mielensä, hyppäsi luudalle ja lähti etsimään tietäjiä ja Jeesusta.

Myöhäistä mikä myöhäistä. Niinpä Befana lentelee edelleen etsimässä tietäjiä ja Jeesusta – ja ripottelee siinä matkallaan lahjoja kaikille kilteille lapsille. Tuhmat saavat hiiliä eli lakritsia.

Joulusukkiin.

Loppiaisena.

Befana on tietenkin saanut rinnalleen joulupukin, joten hyvällä säkällä Italiassa saa lahjoja sekä jouluna että loppiaisena.

Panettone-kakuissa riittää vaihtoehtoja. Minulle ei oikein ole auennut italialaisten syvä rakkaus näihin ”kuivakakkuihin”, jotka tuntuvat kuuluvan kaikkien muiden paitsi meidän juhlakauteen.
Eikä se ainakaan makeasta jää kiinni. Ja mitä isompia, sen parempi.
Joulukukat täällä ovat aika samanlaisia kuin Suomessa, mutta enpä usko koskaan pohjoisessa törmänneeni niin isoihin joulutähtiin kuin täällä. Enkä myöskään joulumuniksi muuttuneisiin pääsiäismuniin, joiden teema on jalkapallo (vasen ylänurkka).

Ruoka

Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että ruualla on todella iso rooli italialaisessa joulunvietossa.

Perinteisesti aattona syödään kalaa (uskonto), joulupäivänä siirrytään sitten liharuokiin. Aattopöydästä saattaa puuttua pasta, mutta joulupäivänä se kuuluu takuuvarmasti ohjelmistoon.

Jouluun kuuluvat myös pähkinät, viikunat, mantelit, päärynät, omenat, suklaa, prosecco… Aika samalla tavalla kuin meillä Suomessa, mutta runsaammin.

Törmäsin Facebookin Italian suomalaisten ryhmässä kiinnostavaan keskusteluun, jossa kerrottiin erilaisista ruokaan liittyvistä perinteistä.

Jossain tarjotaan jouluna 13 ruokalajia (Jeesus ja apostolit), jossain katetaan pöytään yksi tyhjä paikka (Jeesus tai kuollut perheenjäsen)…

Aika yleistä on myös se, että jouluna syödään muovilautasilta. Tosin silloin ne ovat tavallisten valkoisten sijaan punaisia…

Selitys on yksinkertainen: kukaan ei halua tiskata.

Toivoisin silti, että italialaisten syvä rakkaus kertakäyttöastioihin (ihan aina) jäisi nopeasti jonnekin historiaan.

Kuten huomaatte, seimet elävät sulassa sovussa lumiukkojen kanssa. Aihioita löytyy sekä pienille että isoille kukkaroille. Hahmovalikoimaa voi halutessaan täydentää vuosi toisensa jälkeen.

Seimet

Pidän kovasti tästä perinteestä.

Monissa kodeissa seimi kuuluu asiaan. Maria, Joosef, lampaat ja muut asetetaan paikoilleen hyvissä ajoin, Jeesus-lapsi ilmestyy paikalle jouluna, tietäjät loppiaisena.

Monissa kylissä on myös seiminäytelmiä.

Harkitsin hetken, että Piccoloonkin hankittaisiin seimi, mutta tuuperruin valikoiman runsauteen heti ensimmäisen kaupan hyllyllä.

Kuulin jostain, että seimeen voi lisätä myös muita kuin raamatullisia hahmoja – esimerkiksi suosikkijalkapalloilijansa…

Maria, Joosef, paimenet, lampaat, Jeesus, Francesco Totti…

Olkia, tietäjiä ja muita tarvittavia seimiasioita löytyy varmasti jokaiseen makuun…
…mutta voisiko joku kertoa, miten tuo kokki liittyy asiaan?
Kävimme pari päivää sitten Atessassa, josta löysimme tällaisen seimen.

Valot

Jos ihminen on taipuvainen migreeniin, kannattaa vältellä italialaisia kauppoja joulun alla.

Täällä valoissa ei varsinaisesti säästellä.

Ja valot, niiden täytyy tietenkin vilkkua.

Meillä Piccolossa on parvekkeella Kaijan ja Don Sihdon kesällä tuomat rauhalliset ja kauniit puutarhavalot, jotka eivät vilku vaan valaisevat sillä tavalla rauhoittavasti.

Piccolo on selkeästi kylässämme se ”pula-ajan versio”, vaikka Fallossa ei ole oikeastaan sorruttu sellaisiin ylilyönteihin kuin monissa muissa paikoissa.

Muutamilla parvekkeilla toki vilkkuu ja välähtelee, mutta oikeasti meillä on rauhalliset ja kauniit valot.

Fallon jouluvalot toivottavat onnea, auguri. Tätä toivotusta käytetään oikeastaan kaikkien juhlien yhteydessä.
Tästä kauppakuvasta puuttuu livevärinä, mutta tajuatte varmasti idean.

Kiipeilevät pukit

En totu millään tähän italialaisten erikoisuuteen: kiipeileviin pukkeihin.

Tulee aina vähän karmiva olo, kun jostain nurkan takaa ilmestyy tikkailla roikkuva pukki.

Vähän kuin punanuttu olisi lähtenyt murtohommiin. Tai tirkistelemään.

Miettikää: nukutte rauhassa, kunnes havahdutte siihen, että ruudun takaa kurkistaa parrakas mies. Reppu selässä.

Kylän baarissa näitä narutikkailla keikkuvia partamiehiä on kolme. Kaksi tavoittelee katon rajassa olevia kakkuja, kolmas pyrkii punaviinin kimppuun.

Piccolon joulukuusi

Meillä Borgo Valle Vecchialla pidättäydytään tänä jouluna aika pelkistetyssä tyylissä.

Tykkään supisuomalaisesta kuusestamme tosi paljon. Saimme sen pari vuotta sitten ystävältäni Katjalta.

Luulenpa, että jatkamme tämän kuusen kanssa myös ensi vuonna tai otamme korkeintaan mallia kulttuurivaarien kuusesta.

Kuusemme on kulkenut maailmalla mukana jo pari vuotta. Se mahtuu mukavasti muuttokuormaan.

14 kommenttia

    1. Minna

      Italiassa vilkkuu välillä niin vimmatusti, että tekisi mieli vetää pipo entistä syvemmälle, mutta yritämme suhtautua maltillisesti. Onneksi Fallossa vilkkuminen on jotenkin hitaampaa kuin muualla maailmassa – niinkuin aika monet muutkin asiat täällä. 😀

  1. Terttu Kantola

    Olipa ihanaa kerrontaa Italian joulunajasta…tykkäsin. On todella kiva seurata Minna, sinun blogisi on niin ihana <3 Muuten olen muuttamassa Tampereelle, tällä viikolla, tavarat alkaa olla pakattuna! 🙂 Terv Tepa

    1. Minna

      Hyvä Terttu! Tampere on hieno kaupunki. Olen varma, että viihdyt mainiosti! Yksi vinkki: Tesoman kirjastosta saa yleensä heti ne kirjat, joita pääkirjastossa joutuu jonottamaan pitkään. 😀
      Kiitos taas ihanasta palautteesta!

  2. Hannele Eriksson

    oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta teille sinne Falloon.
    Olen juuri ostanut vanhanajan viherkuusen. Se odottaa vielä sisäänpääsyä ulkosalla.
    Kiitos mukavista jutuista. Jatkakaa vaan. Niin ja rapsutuksia kaikille koirillenne!

    Hannele

    1. Minna

      Kiitos! Ja onnittelut kuusesta – vanhan ajan kuuset on parhaita! Täällä on herättänyt vähän ihmetystä, kun olen kertonut, että Suomessa kuusi saatetaan koristella vasta aattoaamuna. 😀
      Oikein hyvää joulua!

  3. Pia

    Panettonelle olen keksinyt oivan käyttötarkoituksen. Siitä saa ihan älyttömän hyviä köyhiäritareita

  4. Janne Numminen

    Mielenkiintoinen tuo tarina La Befanasta. En ole ennen kuullut.
    Hyvää Joulua teille kaikillle.
    -Janne

    1. Minna

      Luulen, että aika monelle italialaisellekin on hämärän peitossa, miksi loppiaisena lentelee noitia. 😀
      Ja tarinoita La Befanan taustalla tuntuu kyllä riittävän vähän joka lähtöön…
      Oikein hyvää joulua ja uutta vuotta myös sinulle!

  5. Marika

    Upeaa ollut lukea Minna blogiasi ja seurata tapahtumarikasta Fallon menoa. Täällä Sveitsissä Baselin alueella on myös noita kiipeileviä pukkeja, näkyy tikkailla tai ilman ihmisten parvekkeilla. Mukavaa joulunalusaikaa!

    1. Minna

      Kiitos kovasti! Fallossa on kyllä omituisen vauhdikas meininki, vaikka nopealla vilkaisulla näyttää välillä siltä, että täällä ei edes asu ketään. 😀
      Mukavaa joulunalusaikaa myös sinulle! Ja oikein hyvää uutta vuotta!

Vastaa