Ciki sai kesätukan

Rossanan koiran Cikin karva oli päässyt hurahtamaan niin pitkäksi, että kävelylenkeillä kaverin karvoihin tarttui jos jonkinlaista tikkua, lehteä ja muuta kutittavaa, pistelevää ja kurjaa.

Kuumakin tyypillä alkoi olla.

Niinpä Rossana sopi Mikon kanssa, että Mikko hoitaa nelijalkaista pumpulipötkylää muistuttavalle Cikille ”kesätukan”.

Tästä lähdettiin. Cikistä kyllä huomasi heti, ettei se aivan ensimmäistä kertaa odotellut parturia. Teo sen sijaan tarkkaili varovasti tilannetta kynnyksen toiselta puolelta.

Älkää antako ulkonäön hämätä. Ciki ehkä näyttää voimattomalta taapertajalta, mutta oikeasti se on tulinen latinorakastaja.

Tai olisi, jos annettaisiin olla.

Piccolon puutarhassa Ciki joutuu olemaan narussa, kun Teo riehuu tyttökoiriemme kanssa vapaana, koska muuten Ciki rakastaisi kaikkia naisia aivan liikaa  – ja saisi sen takia hammasta.

  • Näköjään se pitää erityisesti vanhemmista rouvista, tuumasi Rosalinda, kun Ciki ensimmäisen kerran tapasi Rosin ja meni ihan pähkinöiksi.
Ja tämän rakastajan seura ei sitten kelpaa tytöille…

Rossana sanoi heti aluksi, ettei Cikille tarvitsisi yrittää minkäänlaista ”superkampausta”. Riittäisi, kunhan tyyppi pystyisi ulkoilemaan niin, ettei se kantaisi kotiin jokaista matkalle osunutta risua.

Ja olisihan sillä mukavampi olo, kun se pääsisi eroon ylimääräisistä tukoista.

Ja sitten toisaalta, Mikon pitäisi varoa myös sitä, ettei karva menisi liian lyhyeksi. Muuten aurinko voisi grillata Cikistä pienen pihvin.

Kammottava ajatus.

Trimmaus voitaisiin ottaa uusiksi vaikka viikon kuluttua, kun nähtäisiin ensin, millaisia tupsuja Cikistä nousisi.

Suunnitelma vaikutti hyvältä, sillä vaikka Mikolla on runsaasti kokemusta oman päänsä ajelemisesta, koirien kanssa trimmauskertoja oli takana nolla.

Vielä viimeistely ja sitten sekä Ciki että Mikko saisivat Rossanan varaamat palkintokeksit!

Väkisinkin on ihailtava Cikin zeniläistä suhtautumista parturointiin.

Ja myös Mikon zeniläistä suhtautumista parturointiin.

Ei hillumista tai riehumista. Vain tyynen asiallinen meininki alusta loppuun.

Tai no, ehkä pientä levottomuutta lopuksi, koska koko hommassa meni melkein tunti. Se on pitkä aika pienelle koiralle ja kokemattomalle parturille.

Asiakkaan naaman Mikko halusi jättää entiselleen, koska sakset, nenä, kone, silmät, harja ja viikset tuntui liian hurjalta yhdistelmältä.

Ja onhan se tosi hyvän näinkin!

Mitä sanotte? Eikö tyyppi näytä nyt jotenkin kevyemmältä? Viiksekkäältä ja vähän ehkä närkästyneeltä, mutta kevyemmältä.

 

8 Comments

  1. Terttu Kantola

    Hyvä alku, mutta tuolle päällekin tarttis tehdä jotakain 😀 Kääpiövillakoiraa olen parturoinut, kuono ja pää on yleensä se vaikein paikka 🙂 Terv Tepa

  2. Kirsi

    Moi PiccoloSalvolaiset! Loysin teidat eilen ja yomyohaan meni lukiessa! Nauroin vedet silmissa yksin koiran kanssa kotona!! Tervetuloa Italiaan ja tsemppia remppaan ja kaikkeen muuhunkin! Jos tarvitsette kieli- tai konsulttiapua remontoinnista ja sen lupakiemuroista Italiassa, ottakaa yhteytta! Olen asunut Italiassa 20 vuotta ja rempannut mieheni kanssa kaksi taloa (yhden Pohjois-Italiassa ja yhden Etela-Italiassa, mika uskokaa pois ei ole aivan sama asia 🙂 )

    1. Minna

      Moi Kirsi! Ja kiitos ihanasta palautteesta! Ihan takuuvarmasti tulet saamaan meiltä sähköpostia 🙂 Kuulisimme todella mielellämme teidän kokemuksistanne!
      Aurinkoisia päiviä meiltä kaikilta!

  3. Jussi

    Hienoa Mikko! Samoin tei meidän Perrolle, kaunis kesäkampaus ja koiran elo hymyili.
    Samaiseen koneeseen en vain löydä uusia teriä ongelma siis.
    Hyvää kesää teille. Nyt vaellan Saksan mailla ilman koiria, vaimo sai ne vuorostaan hoiviinsa.
    Miksi aiemmat jutut eivät auenneet?

    1. Minna

      Moikka vielä, Jussi! Kokeilin onko juttujen aukeamisessa jotain ongelmia, mutta näillä meidän vehkeillä kaikki tuntuvat toimivan.
      Kertoisitko mulle, millä laitteella yritit avata niitä. Voin sitten kysyä meidän tietotekniikkanerolta, olisiko sillä ratkaisu ongelmaan.
      Terv Minna

Kommentoi