Älä anna kulahtaneen ulkonäön hämätä – saatat siitä huolimatta syödä kuin kuningas

Ystäväni Maija laittoi viestiä Milanosta. Hän oli päättänyt rohkaistua lounaalle rautatieaseman vieressä olevaan ravintolaan, joka ei ymmärtääkseni ollut vaikuttanut mitenkään ihmeelliseltä. Pikemminkin päinvastoin.

Tiedättehän: rautatieasema, läpikulkumatkalla olevat ihmiset, kiire…

Kaikki merkit viittasivat korkeintaan keskinkertaiseen pikaruokaan.

Maija oli valinnut lounaslistalta öljyssä ja valkosipulissa pyöriteltyjä vihreitä papuja sekä punajuuririsottoa.

Sain juuri ja juuri pidäteltyä onnen kyyneleitä, Maija kirjoitti.

Samalla kun Maijan viesti kilahti puhelimeen, me pyyhälsimme Mikon kanssa atessalaisen huoltoaseman baariin. Oli niin nälkä, että vatsaan sattui.

Parkkeerasimme tiskille vain kuullaksemme, että keittiö oli juuri ehtinyt mennä kiinni.

Minä olisin tyytynyt siinä tilanteessa ihan vaikka voisarveen, mutta tiskin takana oleva rouva ei ottanut ehdotustani vakavasti. Sen sijaan hän lähti keittiöön kysymään, löytyisikö meille vielä jotain oikeaa ruokaa.

  • Italialaiset eivät tykkää lähettää ihmisiä nälkäisinä matkaan, huokailin kylläisenä Mikolle, kun kaarsimme puolta tuntia myöhemmin pois huoltoaseman pihasta.

Kokki oli taikonut meille tuoretta leipää, artisokkaa, munakkaat ja ison kulhollisen salaattia.

Italiassa tähteistä parsittu huoltoasemalounas voi näyttää tältä.

Mietin, että Maija oli ihan oikeassa.

Italiassa ruoka on hyvin todennäköisesti erinomaista tai vähintään hyvää, vaikka ruokapaikka ensisilmäyksellä vaikuttaisikin vähän kulahtaneelta tai mitäänsanomattomalta.

Ja sitten toisaalta, kyllä minäkin olen osunut Roomassa ravintoloihin, jossa ruoka oli kelvotonta ja lasku aivan törkeä.

Riski joutua huonoon turistirysään onneksi pienenee, jos noudattaa muutamaa vanhaa muistisääntöä:

Seuraa italialaista

Tällä menetelmällä päädyimme esimerkiksi Bangkokin syrjäkujilla käsittämättömän hyvään ravintolaan. Hiivimme sinne milanolaisen runoilijan perässä. En olisi edes katsonut ravintolan päälle, mutta jotenkin milanolainen vain tiesi.

Luota massaan

Mitä enemmän hälinää ja pölinää ravintolan edessä, sitä varmemmin saat hyvää ruokaa. Varmista vain, että pölisijät ovat italialaisia ja puske sitten sekaan. Joku kyllä auttaa sinut perille asti – ja tekee sen vieläpä ihan mielellään.

Älä sorru menu turisticoon

Valmis lista ehkä houkuttelee helppoudellaan, mutta helppouteen on syynsä – eikä se ole hyvä syy. Valitse ennemmin paikka, josta et saa ruokalistaa englanniksi, saksaksi tai venäjäksi.

Pyydä suosituksia

Hyvässä ravintolassa tarjoilija suosittelee parasta, ei kalleinta.

Älä anna ulkonäön hämätä

Yllättävän usein hyvässä ruokapaikassa on paperiset pöytäliinat eikä sisustukseen ole muutenkaan juuri kiinnitetty huomiota.

Ei siis mitään rakettitiedettä, vain vanhoja ja hyviksi havaittuja kikkoja.

Pahimpaan nälkään kurkuma- ja täysjyväleipää. Ihan siellä samaisella atessalaisella huoltoasemalla.

Tykkään erityisesti kohdasta ”luota massaan”.

Oli aika, jolloin sitkeästi kiersin kaikki ne paikat, joiden edessä hälistiin ja pölistiin. Jännitti ihan hirveästi, että miten kuuluu toimia – ja että jos tungen sekaan, osaanko. Ja mikä vielä pahempaa: mokaanko.

Italialaiset ovat kuitenkin silläkin tavalla hurmaavia, että he mielellään jakavat hyvän ruuan muiden kanssa. Jos siis ravintolassa on esimerkiksi omituinen vuoronumerosysteemi, joku kyllä kertoo sen sinulle.

Eli sekaan vaan!

 

 

7 Kommenttia

  1. PueblonJussi

    HEi Minna ja Mikko!

    Olen kanssanne aivan samaa mieltä täällä Välimeren rannoilla osataan jakaa ruokahetket myös ventovieraan kanssa ja mikä parasta , en kokenut itseäni ulkopuolisena vaan osana perhettä. Ruan runsaus ihastutti ja hiveli Pohjolan pojan makutottumuksia, mutta olin todella onnelinen!
    Tämä teidän postinne on odotettua. Kun vietän aikaani täällä Andalusiassa kahden löytökoirani kanssa ja odotan Suomeen paluuta.
    Mutta mikä parasta tuo intohimonne heittäytyä tuohon seikkailuun rakentaa oma kylä, se viehättää ja ihailuttaa.kerroinkin tuttavilleni kun ajelevat jossiain Italiassa, että pistäytyvät tervehtimässä teitä ja antamassa vinkkejä kunnostamiseen.

    Mutta kaikkea hyvää Sinulle Minna ja Kärsivääliselle Mikolla ja perroporukallenne!

    Hyvää sunnuntaita ja kuulemisiin!

    Jussi

    1. Minna

      Hei! Ja terveisiä sinne Välimeren rannoille! Me ollaan oikein iloisia vieraista, joten kerro ihmeessä viestiä eteenpäin. Oikein mukavaa kevättä sinulle ja perroille!

  2. Jyri

    Hauska kuulla että homma toimii noin sielläkin. Kun muutimme Kreikkaan niin, ensimmäisenä iltana lähdimme kävelyttämään kolmea koiraamme korttelin ympäri ja huomasimme anatolialaisen ravintolan korttelin toisella puolella. Ajatus oli mennä nukkumaan mutta ravintolijoitsija oli erimieltä ja riensi ulos kehumaan koiriamme ”poli orea” ja talutti meidät sisään. Istutti pöytään ja toi ruokalistan joka oli täynnä fysiikasta tuttuja merkkejä. Englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja espanjaksi tiedusteltuamme muun kielisiä listoja vei ravintoloitsia minut keittiöön ja nosteli kattiloiden kansia … kun asia ei tälläkään selvinnyt, talutti minut pöytään ja sanoi ”moment” ja hetken päästä alkoi kamala ruokavyöry … tietämättämme osallistuimme kreikkalaisiin häihin joita vietettiin ravintolan sisäpihalla. Kaikkea mitä vietiin häihin tuotiin myös meille. Aina kun yritimme viittilöidä että nyt riittää ja olisi maksun aika, niin tuli lisää ruokaa tai uusi kannu viiniä. Kolmen tunnin kamppailun jälkeen tuli maksun aika ja hintaa oli kertynyt n. 28€ (tosin tämä oli vielä ennen suomen tai kreikan eu jäsenyyttä).

    1. Minna

      Hieno tarina! Kyllä se niin taitaa olla, että ihmisten ystävällisyys ja mutkattomuus ovat niitä asioita, jotka reissuilta jäävät parhaiten mieleen. Sitä joutuu ihmeellisiin seikkailuihin, kun uskaltaa mennä menoon mukaan. Esimerkiksi kreikkalaisiin häihin… 🙂

Kommentoi