Toivottavasti Don Sihdolla on puhelin päällä

Menin paniikkiin. Lupauduin nimittäin mitään ajattelematta kokkaamaan osani italialaiseen joulupöytään.

Enkä edes kenen tahansa joulupöytään vaan Giulian joulupöytään. Ja Giulia on italialainen versio Salvo Montalbanon kummisedästä Don Sihdosta eli loistava kokki.

– Kieltämättä aika rohkea veto, sanoi Mikko, kun ähkin itse aiheuttamaani kohtaloa.

Roomalaisella aattoillallisella syödään perinteisesti kalaa. Lihaan kosketaan vasta joulupäivänä. Niinpä Giulia ehdotti, että minä voisin huolehtia siitä, että aattona olisi tarjolla suomalainen kalavaihtoehto. Giulia itse tekisi erilaisia alkupaloja, kalaisaa pastaa broccolin kanssa, carpaccioa, kaikenlaista…

– Olisiko se sitten lipeäkalan paikka, ehdotti Mikko.

img_5560
Tässä yksi Giulian tyylinäytteistä: maailman paras tryffelipasta.

Päätin kirjoittaa Don Sihdolle, joka on tuhat kertaa aiemminkin pelastanut minut kalaongelmien keskeltä. Esimerkiksi eräänä syksynä onnistuin perkaamaan Tampereen kauppahallista löytämäni mateen, kun sain Sihdolta puhelimessa reaaliaikaisia ohjeita.

Don Sihto vastasikin viestiini heti:

Italiasta voisi saada jostain tuoretta lohta, taimenta tai vastaavaa. Tarjoa graavattuna tai pane uuniin. Tai sitten tee jotain silakkaruokaa, jossa silakat on korvattu sardiineilla. Meidän blogista pitäisi löytyä ohje. Tai jos haluat päästä helpolla, unohda kala ja tee toast skagen, eli paahtoleivälle sötköä, jossa on katkarapuja, majoneesia, tilliä ja sitruunamehua. 

Luojalle kiitos Korianterifarmista, joka on siis Kaijan ja Sihdon erinomainen blogi. Pääsette sinne tästä.

Korianterifarmilla oli heti ensimmäisenä otsikko Kaksi kalaa: ceviche vai inkiväärilohi?

– Molemmat, sanoin Mikolle.

Illalla tein koeponnistuksen. Sekä ceviche että inkiväärilohi olivat ihan loistavia.

Rohkaistuneena lisäsin joulun listalle vielä perusgraavin, koska Italiaan lennähtänyt Pete Ylöjärveltä oli raahannut kiltisti käsimatkatavaroissaan tilliä ja saaristolaisleipää.

Päätin unohtaa skagenin, koska kuka tässä nyt helpolla haluaisi päästä. Uunikalat oli pakko hylätä ihan sen takia, että uunissamme on tasan yksi toiminto: grillaus.

Aamulla pyöräilin kohti naapurikylän pescheriaa eli kalakauppaa, kun puhelin soi. Siellä oli ystäväni Late, jonka kanssa juttelin ensin taloista ja sitten kaloista.

Late tiesi, että Kaijan ja Don Sihdon jäljiltä löytyy myös resepti erinomaiseen lohipastramiin. Löydätte sen täältä.

Sitten Latella lähti homma hieman käsistä: Late ehdotti, että korvaisin perinteisessä graavauksessa sokerin hunajalla.

– Eli nyt mennään neljässä erilaisessa kalassa, ynnäsin.

Late jatkoi ideointia: voisin lisäksi hoitaa jouluvärin kalaan punajuurella.

Yritin pysyä kyydissä. Jos siis tekisin perusgraavin (paitsi korvaisin sokerin hunajalla, häh miten) niin voisin tehdä sen kylkeen vielä version, jossa kala olisi värjätty punajuurella… Eli perusgraavi hunajalla, perusgraavi punajuurella, lohipastramiceviche ja inkiväärilohi.

Viimeisenä Late vielä huusi muista hankkia mustia seesaminsiemeniä, näyttää paremmalta, moi!

Menin taas vähän paniikkiin. Sitten menin kalakauppaan. Nyt minua tuijottaa pöydällä kahden kilon lohenpala, josta yritän loihtia viisi erilaista joulukalaa.

Viisi. VIISI. Riittääkö kaksi kiloa kalaa?

Toivottavasti Don Sihdolla on puhelin päällä.

Kommentoi