Kimmo opettelee lentämään

Terveisiä Tottesundista. Vaihdoimme hetkeksi kivet klapeihin eli ajoimme muutamaksi viikoksi Suomeen.

Matka kesti taas tutut neljä päivää. Voitte käydä lukemassa reissukuulumisiamme täältä.

Nyt olemme jo ehtineet mökille ja pihan toiselta puolelta minua tuijottaa järkälemäinen puukasa, jonka pitäisi jollain ihmeen konstilla muuttua kauniiksi klapipinoksi…

Epäilen, että aika loppuu kesken.

Ei. Tiedän, että aika loppuu kesken.

Niin että tästä klapikoneen kautta kauniisti vajaan. Ja kasan takana odottaa toinen samanlainen…

Rossana on pitänyt meidät kartalla Piccolo Salvon ja Fallon tapahtumista:

Olimme unohtaneet palauttaa Edemondon jatkoroikan. Olimme saaneet kirjeen sähkölaitokselta. Pihasta oli löytynyt jonkinlainen kuollut eläin. Tomaatit kypsyvät ja munakoiso kasvaa.

Ja mikä parasta, Kimmo on vahvistunut!

Tämä vahvistunut Kimmo ei siis ole Kimmo Ylönen, joka tosin on myös saattanut vahvistua, mutta en pysty menemään siitä takuuseen.

Vahvistunut Kimmo on se lintulapsi, jonka Mignus de Mignus löysi kadulta ja kiikutti Rossanalle hoitoon.

Rossana kieltäytyi ensin antamasta poikaselle nimeä, koska epäilimme, ettei pikkuinen siipityyppi jäisi henkiin. Eihän sillä ollut edes kunnolla höyheniä.

Viikon hyönteis- ja vasikanlihakuuri teki kuitenkin tehtävänsä ja lintulapsi ansaitsi nimen. Suomalaisen nimen, vaativat Rossana ja Rosalinda.

Päädyimme pienen neuvottelun jälkeen yhteistuumin Kimmoon, koska Kimmo Ylönen tiedettiin varmasti mukavaksi ihmiseksi.

Kimmo Lintu oli aluksi pelkkää nokkaa.

Vahvistumisestaan huolimatta Kimmo Lintu oli edelleen niin pieni rääpäle, ettemme pystyneet ihan varmasti sanomaan, minkä linnun poikanen se oli.

Puhelimen välityksellä ristiäisiin osallistunut Ylönen arveli, että Kimmo Lintu saattaisi olla kotka, Rossana veikkasi korppia tai varpusta ja liikaa Tex Willereitä lukenut Mikko povasi vanhaa huuhkainta.

Minä lähetin Kimmo Linnun kuvan kaverilleni Juhalle, joka tuntee linnut:

Ylönen, olen pahoillani, kaimasi Kimmo ei ole kotka. Se on varpunen.

(Joka tosin Rossanan ruuissa saattaa kasvaa kotkan kokoiseksi…)

Nyt Kimmo Lintu näyttää jo ihan varpuselta.

Rossanan keittiössä majaileva Kimmo Lintu tuntuu olevan melkoinen kovan onnen soturi.

Viikko sitten se oli ollut vähällä joutua bichon frisén suuhun, sillä mustasukkainen Ciki oli yrittänyt syödä lentoharjoituksissa lattialle laskeutuneen Kimmon.

Rossana oli onneksi ehtinyt syöksyä apuun ja Kimmo pelastui täpärästi.

Rossana oli myös tullut siihen tulokseen, että Kimmo Linnun paikka on kotona, koska se ei tajua ns. lintujuttuja. Eli miten hankitaan itse ruokaa. Tai että Rossana ei ole sen äiti. Tai että maailmassa on jopa vaarallisempiakin asioita kuin mustasukkainen bichon frisé.

Ciki, susi bichon frisén vaatteissa.

 

4 kommenttia

  1. Kari Aalto

    Ulkosuomalaisena ranskassa ja Tampereelta päin kotoisin olevana katson omaavani hyvät valmiudet ymmärtää näitä tarinoita….itse asiassa ovat hyvinkin tuttuja juttuja ja kun kerronta on noin loistavaa, näitä lukisi useamminkin kuin kerran viikossa.
    Nauru pidentää ikää. Olen ajatellut elää 120 vuotiaaksi.

    1. Minna

      Kiitos kovasti! Nyt täällä onkin sellainen hulina päällä, etteivät ainakaan aiheet ihan heti lopu…

Vastaa