Vain yksi muna

Niinhän siinä sitten kävi, että kolmostalon takahuoneet oli pakko jättää rauhaan. Lattioissa oli niin suuria reikiä, että jopa minä ymmärsin peruuttaa sovinnollisesti.

Kolmosen kellariinkaan ei ole mitään asiaa, sillä pahimmassa tapauksessa niskaan voi sataa kattotiiliä, kiviä ja tammipalkkeja. Niitä ei hyväkään kypärä taida torjua.

Olen kuitenkin iloinen, sillä saimme kolmosen etuhuoneet tyhjennettyä roskasta ja aarteista, vaikka viimeisten lapiollisten aikana lattia natisikin aika uhkaavasti.

Koska lajittelimme sitkeästi kaiken, Vincenzo vie jätesäkit mennessään toukokuun ensimmäisenä tiistaina.

Meidän ei siis tarvitse erikseen tilata minkäänlaista jätekuljetusta, kunhan muistamme käydä kertomassa varapormestarille, kuinka monta säkkiä Vincenzon täytyy meiltä hakea.

(Kyllä, meillä on varapormestari!)

Jossain vaiheessa kolmostaloon täytyy vielä rakentaa jonkinlaisia kiipeilyratoja, että saamme loput aarteet (esimerkiksi lattiakivet ja palkit) pelastettua, mutta nyt talon surkein osa saa olla hetken rauhassa.

Tänään muuraamme syksyllä kesken jääneen muurin loppuun – ja jos aikaa jää, aloitamme puutarhapöydän rakentamisen.

Raivaustöiden ohella touhumme ovat tällä viikolla näyttäneet tältä:

Puutöitä

Kaikki kolmosesta löytyneet ja kosteuden turmelemat lipastot, ovet ja muu ryönä on siististi palasina vajassa. Mikko antoi käsisahan laulaa, koska moottorisahamme on voron matkassa.

Luumupuiden vapauttaminen ja mahdollisten käärmeiden ohjaaminen

Niitin sirpillä päädyn heinikon. Yritin kyllä jättää kaikenlaiset kukkaset henkiin, mutta homma onnistui vähän niin ja näin.

Lopulta sain raivattua tien luumupuiden luo – ja tajusin, että muratit ja köynnösruusut ovat vaihteeksi luumupuiden kimpussa.

Tovi siinä meni, mutta nyt luumupuut on vapautettu.

• On sitten halukkaiden helpompi käydä luumuvarkaissa, sanoi Mikko.

Viikunavarkaana olin vain ihan hiljaa.

Toivon, että matalaksi vedetty heinikko kertoo käärmeille, että täällä asuu nyt ihmisiä ja koiria eli matelijoiden olisi syytä luikerrella muualle.

Insinöörin työlistan kääntäminen

Maanjäristyssuojat, kattorakenteet, tellingit, muuraaminen, puhdistaminen, viemäröinnit, tulovesiputket, sähkötyöt, ovet, ikkunat, valut ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen.

Käänsimme kaiken ensin italiasta englanniksi ja sitten suomeksi.

Kokonaiset yhdeksän aa nelosta.

Voitte arvata, että hommaan meni muutama tunti, mutta nyt olemme taas vähän paremmin kartalla.

Kanat

Sain tällä viikolla ylennyksen: saan aamuisin kerätä yön aikana ilmestyneet munat kanalasta.

Viikon saldoni on tällä hetkellä yksi muna.

Yksi muna.

(Toninon saldo on takuulla yli 40, mutta Tonino hoitaakin kanalan iltapäivävuorot.)

Olen aika ymmälläni kanojen kanssa. Kysymykseni ovat tätä tasoa:

Mitä kanat syövät? Pitäisikö tuo toisen oven takana jumissa oleva kukko vapauttaa? Miten kanala siivotaan? Siivotaanko kanala? Miksi jotkut kanat ovat sisällä ja jotkut ulkona? Paljonko näitä munia pitäisi olla? Koska nämä tyypit munivat? Miten nuo säntäilevät kanat voi laskea, koska ne kaikki näyttävät ihan samanlaisilta ja ne säntäilevät? Pitäisikö munia jotenkin tonkia, koska saldoni on vain yksi?

Toivon todella, että Tonino vastaa kaikkiin kysymyksiini ennen kuin hän lähtee kesäksi töihin rannikolle ja jättää kaakattajat ja kiekujat meidän vastuullemme.

Kissat

Joku oli parina yönä levitellyt roskamme pitkin piazzaa. Syyllinen löytyi kellarista: kissa.

Tai siis kissat, koska ensimmäisenä paikalle ilmestynyt harmaa kissa sai nopeasti seurakseen pienen mustan.

Tarjoilin tyypeille ensin koirien kuivamuonaa, mutta Valle Vecchian katit ovat nirsoa porukkaa. Niinpä olemme nyt viikon verran ruokkineet herrasväkeä kissojen raksuilla.

Iltapäivisin nämä uudet asukkaat huvittelevat istumalla yläkylälle vievillä portailla ja aiheuttamalla parvekkeella päivystäville Salvolle ja Frankille hermoromahduksen. Pipa ei juurikaan välitä kellarin kateista. Se keskittyy vihaamaan kanoja.

Yritin aamulla kysyä Mikolta, josko sunnuntai vapaapäiväksi löytyisi jo jotain suunniteltua ohjelmaa.

Ei kuulemma vielä, mutta toukokuun 13. päivänä Giro d’Italia kulkee Castel di Sangron kautta Gran Sassolle.

Se on sattumalta sunnuntai eli ilmeisesti olemme silloin Castel di Sangrossa.

Viime sunnuntaina metsästimme vapaana laiduntavia hevosia Abruzzon kansallispuistossa, mutta laihoin tuloksin.

Toivon, että tänä sunnuntaina jahtaamme villiparsaa.

Mutta sitä ennen: se muuri ja sitten puutarhapöytä.