Vaari is back

Olin viime viikolla jo vähän huolissani, koska Vaaria ei juurikaan näkynyt. Tilanne korjaantui tällä viikolla –  ja selitys katoamiselle löytyi:

Vaari valmistaa viiniä ja on sen takia ollut enimmäkseen cantinassa.

  • Viiniä tulee vain noin sata litraa, harmitteli Vaari, sillä villisiat ja linnut ovat kesän aikana iskeneet köynnösten kimppuun.
  • VAIN sata litraa, ihmettelin minä, koska sata litraa tuntui paljolta.
  • Voi voi, sanoi, Vaari, jonka mielestä sata litraa on ei juuri mitään.

Nyt Vaarilla ei ole enää niin kiire cantinassa, ettei hän ehtisi avuksi myös meille.

Eilen Vaari kyllästyi aika nopeasti katsomaan, kun Piccolon piazzalla nypittiin rikkaruohoja käsipelillä. Niinpä hän haki trimmerin, huusi ”vedetäänkö kaikki sileäksi, Minna” ja rupesi hommiin.

Portaiden kulmaan vähän kurjasti kasvaneet karhunvatukat saivat kyytiä, kun Vaari kiskaisi trimmerin käyntiin.

Tänään Mikko sai Vaarista apulaisen – tai siis työnjohtajan – puusouviin. Vaari antoi hyvät ohjeet kirveen teroittamisesta (olisi jo aika teroittaa, tarvitset kiven), klapien koosta (pienet palavat äkäisesti) ja puiden varastoinnista (ulkona kuivuu nopeasti).

Käsittääkseni mielipiteitä vaihdettiin myös moottorisahojen ominaisuuksista.

(Vaarilla on ollut englantilainen moottorisaha, joka oli hyvä.)

Mikko kaatoi Toninon kanssa jo keväällä muutaman puun takapihalta. Nyt niistä saadaan talveksi takkapuita.
Tämä saattaa näyttää ryteiköltä (ja sitä se kyllä onkin), mutta se on huomattavasti pienempi ryteikkö nyt kuin viikko sitten. Alarinteessä odottaa neljä kaadettua puuta, jotka hinataan köyden avulla Piccoloon.

Hätkähdin vähän, kun juuri ennen lounasta Vaari putkahti piazzalle haulikko kourassa ja panosvyö kainalossa.

Nostin välittömästi kädet ylös.

En ihan päässyt selville, mihin Vaari oli pyssynsä kanssa matkalla, mutta sen verran tajusin, että nuorena poikana Vaari tapasi käydä metsällä isänsä mukana, mutta nyt kipeän jalan takia homma ei oikein suju.

Sanoin Vaarille, että näytät ihan John Waynelta.

Vaari hekotti, vei haulikon ja panokset autoon, hoputti Lola-koiransa takapenkille ja huristi pois.

Elämä olisi aika paljon tylsempää ilman Vaaria.

Vaarin Lola ei pelkää pamahtelevia haulikoita, mutta moottorisahan ääntä se pelkää.

17 kommenttia

  1. Terttu Kantola

    On teillä melkoinen vaari….naapurina 😀 Hänellä on pelit ja vehkeet hallussa! Onko vaari vanhapoika? Vaimosta et ole mitään maininnut? Terv Tepa

    1. Minna

      Vaarilla on rouva Maria, mutta näemme rouvaa vain harvoin. Rouva Maria on vähän sairastellut, joten hän viettää päivät enimmäkseen sisällä ja soittaa sitten Vaarin kännykkään, kun lounas tai päivällinen on valmis.

    1. Minna

      Lola on kyllä aika sympaattinen tapaus. Sillä on tapana nousta takajaloilleen Vaarin pihaporttia vasten ottamaan rapsutuksia vastaan, kun kävellään siitä ohi.

  2. Helena

    Vaari tuntuu olevan oikea monitoimimies! Tuo trimmeri ei olekaan mikään muovivempula, aika järeältä vaikuttaa. Kimmolla näyttää olevan oikeat otteet, samaa hommaa on meilläkin tässä tehty. Onko Salvo Montalbanon kiltteysesikoulu jo suoritettu?

    1. Minna

      Vaarilla on kieltämättä kaikki pelit ja vehkeet. Vielä ei ole sellaista tilannetta tullut, että Vaarilta olisi puuttunut joku tarvittava työkalu. Yhtenä päivänä etsittiin Vaarin kottikärryjä, koska Vaari ei enää muistanut mihin neljästä tai viidestä kellarista oli ne laittanut. Löytyiväthän se sitten lopulta. 🙂
      Salvo Montalbanon Kiltteyskoulun ensimmäinen jakso on suoritettu. Sakella on mennyt aika kivasti jo monta päivää, mutta tänään aamulla huomattiin, että ulko-ovi oli auki eikä Montalbanoa näkynyt missään. Onneksi se ilmestyi puutarhaan, kun vietiin Pipa sinne. Harjoitukset siis jatkuvat! Saattaa olla, että Salvolla Kiltteyskoulu jatkuu ikuisuuksiin…

  3. Aila Rosholm

    Terveisiä täältä Alhaurin el Grandensta. Espanjasta. Vaareja ei meidän huudeilla oo mut kaikkea muuta. Ootte te kyllä ROCK👍👍👍

    1. Minna

      Alhaurin el Grande! Vau! Teillä on varmasti upeat maisemat ja kelit. Nyt vielä pitäisi löytää teille Vaari!

  4. Sari

    Vaarin Lola taitaa olla karkeakarvainen saksanseisoja. Metsästyskoira todellakin. Asustelemme täälä napapiirillä Lolan lyhytkarvaisten serkkujen Pietan, Ritvan, Sällin ja Elman kanssa. Kiitos ko jaatte täälä blogissa elonne kulkua siellä Italiassa! Mie oon ihan koukussa tarinoihinne.Koirakavereille rapsut ja teille ihanaa Italian syksyä!

    1. Minna

      Mahtavat nimet teidän koirilla! Meillä on tällä viikolla ollut ns. napapiiritilanne, koska tänne tarvittaisiin joulukuussa oikea, suomalainen joulupukki! Eiköhän me saada se jotenkin järjestettyä – ja ainakin tässä on tullut selväksi, että pohjoinen Suomi on täällä hyvinkin tuttu! Siis myös muuten kuin joulupukin takia.
      Parhaita mahdollisia syyspäiviä teille sinne ja kiitos viestistä!

  5. Lilli Mustonen

    Vaarilla näyttää olevan Korthalsingriffoni tuo Lola 😊 Hyvä metsästyskoira linnulle.. Lapseni kummitäti kasvattaa samaa rotua. Ihana Vaari 😇

  6. Paula

    Hei mikä vaarin jalkaa vaivaa, miksi se on kipeä? Joo kyllä hän on hauska tapaus. Hänenkin elämä on varmasti muuttunut ku muutitte sinne ja koko yhteisön. Ilmapiiri vaikuttaa niin lämpimällä ☺

    1. Minna

      En ole aivan päässyt selville, mikä Vaarin jalkaa vaivaa, mutta jalka on käsittääkseni leikattu ja rautaakin siitä taitaa löytyä. Sitkeästi Vaari kyllä jaksaa puuhata kaikenlaista heti aamusta alkaen. Tekee itse klapit, hoitaa maapalstaa, valmistaa viiniä… Ei puhettakaan, että antaisi periksi, vaikka kulkeminen on välillä hidasta. Ja auttaa tosiaan meitä kaikenlaisten asioiden kanssa omien hommiensa lisäksi. Hieno Vaari!
      Juuri viikolla puhuttiin Mikon kanssa, että Vaari olisi aivan ymmärrettävästi voinut vähän ärsyyntyä, kun muutimme toiselle puolelle piazzaa ja kymmeniä vuosia hylättynä olleessa talossa ja pihassa alkoi melkoinen säpinä. Vaari on kuitenkin alusta asti vaikuttanut tosi iloiselta siitä, että ympärillä on elämää.
      Ja voimme sentään olla Vaarille avuksi esimerkiksi lumitöissä – jos sitä lunta sattuu satamaan. Ja luultavasti sattuu…

Vastaa