Ehti se juhannus meillekin!

Jos minun pitäisi valita, menenkö syömään johonkin huippuravintolaan vai Kaijalle ja Juhalle, niin valitsisin empimättä Kaijan ja Juhan.

Koska:

  1. He ovat ihan älyttömän mukavia ihmisiä ja rakkaita ystäviäni jo monen vuoden takaa. Näemme heitä aivan liian harvoin.
  2. Kaija ja Juha tekevät järkyttävän hyvää ruokaa. Tiedätte heidät ehkä Korianterifarmi-blogista. Ellette, käykää tutustumassa! Pääsette Korianterifarmiin tästä.
Saanko esitellä, Kaija ja Juha (eli Salvon kummisetä Don Sihto).

Kaija ja Juha poikkesivat meille lomareissullaan muutamaksi päiväksi ja sattumalta niihin päiviin osui ”Italian juhannus” eli Ferragosto, jolloin italialaiset pakenevat kaupungeista maalle, grillaavat ja nauttivat kesästä.

Ostimme siis pienen grillin, kävimme porukalla ruokakaupassa ja kutsuimme Rossanan, Rosalinda, Angelan ja Matteon puutarhaan juhannusjuhliin.

Mikki ja Paulakin olivat vielä sopivasti Piccolossa.

Oli jotenkin ihan täydellistä. Kaksi staffia tosin puuttui joukosta, mutta toivottavasti ne ovat mukana ensi kesänä.

Saimme riittävästi tilaa kaikille, kun raahasimme vintistä puutarhapöydän kaveriksi. kirjoituspöytäni. Liinaksi sai kelvata päiväpeitto.

Jätimme pahville kirjoitetulta ruokalistalta pois makkarat ja zucchini-salaatin, koska hoksasimme, että ruokaa oli tarjolla vähintäänkin riittävästi.

Se oli ihan viisas päätös, koska italialaiset toivat tullessaan vielä riisisalaattia, pizzoja, makkarapiirakoita ja suklaalla täytettyjä tuulihattuja…

Hankin teille Rossanan ja Rosalindan reseptit jossain vaiheessa, mutta aivan ensin: tässä Kaijan ja Juhan menu!

Tsatsiki

Tsatsikiin tarvitaan kreikkalaista tai turkkilaista jugurttia ja raastettua kurkkua, josta on puristettu tai valutettu neste pois. Sekoitetaan, ja lisätään mausteeksi murskattua valkosipulia, minttua ja sitruunamehua sekä suolaa ja mustapippuria.

Kannattaa tehdä tsatsiki valmiiksi muutama tunti ennen ruokailua ja nostaa se jääkaappiin maustumaan.

Rossana ja Rosalinda tykästyivät tsatsikiin niin, että pyysivät Kaijalta reseptin!

Rosi kokkaa Don Sihdon kanssa vanhasta muistista.

Savukalat

Italiassa törmää savustettuun kalaan aika harvoin. Tai siis pakastealtaista löytää kyllä kylmäsavulohta (norjalaista), mutta lämminsavua en muista syöneeni missään.

Niinpä toimme kesällä Suomesta savustuslaatikon ja nyt se pääsi ensimmäisen kerran tositoimiin.

Ostimme kolme spigolaa eli meriahventa, noin 600-700 g/kala. Kalatiskin rouva siivosi kalat meille valmiiksi.

Juha hieroi kalojen mahaan ja pintaan suolaa ja nosti ne sitten jääkaappiin oleentumaan pariksi tunniksi.

Noin tunti ennen ruokailua Juha pyyhki kalat paperilla kuivaksi ja laittoi ne savustuslaatikkoon, jonka pohjalla oli pari kourallista leppäpurua.

Juha sanoo, että savustusaika riippuu lämmönlähteen kuumuudesta, mutta yleensä 35-45 minuuttia riittää. Meille taisi riittää tuo 35 minuuttia.

Kala on kypsää, kun siinä on nätti savukalan väri ja evä irtoaa kevyesti nyppäisemällä. Jos kalaan haluaa vielä kuparisemman värin, voi purun joukkoon lisätä pari sokeripalaa. Me emme lisänneet, koska meillä ei ollut palasokeria. 

Yksi vinkki vielä Juhalta:

Jos savustatte kalan fileenä (esim. lohta) kannattaa suolan joukkoon sekoittaa kourallinen (tummaa) sokeria ja antaa kalan maustua pari-kolme tuntia.

Mozzarella-sardellileivät

Menussa nämä kulkevat kahdella nimellä: testing ja leipäset.

Testing siksi, että Kaija ja Juha eivät aiemmin olleet tehneet näitä leipäsiä, joten he päättivät kokkaamisen aluksi kokeilla, millaisia niistä tulee.

Niistä tuli mahtavia.

”Leipäsiin” tarvitaan vain vaaleita leipäsiivuja, mozzarellaa, sitruunaa ja sardelleja eli niitä pieniä italialaisia ”anjoviksia”, jotka kulkevat myös nimellä alici.

(Ei siis suomalaisia janssoninkiusaus-anjoviksia, kyseessä on eri asia.)

Leipäviipaleet paahdetaan grillissä, sitten jokaisen viipaleen päälle nostetaan siivu mozzarellaa sekä yksi sardelli ja raastetaan vielä koko komeuden kruunuksi vähän sitruunan kuorta.

Tykkäätte varmasti.

Juha kokeili testing-versiossa leivälle myös oliiviöljyä. Sekin versio oli hyvä, mutta ilman öljyä toki pärjää.

Kannattaa kokeilla valkoisia munakoisoja, vaikka ne näyttävät violettien rinnalla vähän vaisuilta. Maussa ne voittavat kaikki.

Grillatut KASVIKSET

Ostimme melkoisen kassillisen eri värisiä munakoisoja. Kaija heitti vielä ostoskoriin valkoisen munakoison, jota emme aiemmin olleet hoksanneet kokeilla.

Olisi pitänyt. Raakojen munakoisojen maisteluraatimme (eli Kaija ja minä) päätyi nostamaan valkoisen munakoison ykköseksi. Se maistui jotenkin pehmeälle ja jopa vähän makealle. Toiseksi tuli vaaleanvioletti ja pronssia sai se perinteinen tumma.

Kotoa löytyikin sitten jo valmiiksi pieniä kesäkurpitsoja.

Tarvitsette munakoisojen ja kesäkurpitsojen lisäksi valkosipulia, timjamia, rosmariinia, sitruunankuorta, oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa ja pippuria.

Munakoisot ja kesäkurpitsat viipaloidaan ja laitetaan kulhoon. Sekaan heitetään pieneksi hakatut valkosipulit, riivityt timjamit ja rosmariini, raastettua sitruunankuorta ja sitruunan mehua, oliiviöljy ja mausteet.

Pyöritellään ja annetaan marinoitua. Sitten grillataan.

Tomaatti-sipulisalaatti

Tähän tarvitaan vain tomaatteja, sipulia, suolaa, mustapippuria.

Tomaatit ja sipulit viipaloidaan, sekoitetaan ja maustetaan.

Vinkki! Jos tomaatit ovat vähän mauttomia, niiden päälle kannattaa heittää hippusellinen sokeria. Siis vain sen verran sokeria, että se ei maistu, mutta nostaa tomaattien maun esiin.

Paprika on paitsi hyvää myös kaunista.

Grillatut paprikat

Tämäkin resepti on malliesimerkki siitä, että hyvistä raaka-aineista saa yksinkertaisilla konsteilla ihan mahtavaa ruokaa.

Meillä oli suippoja paprikoita, mutta voit tietenkin käyttää myös niitä pyöreitä.

Paprikoiden lisäksi tarvitaan vain valkosipulia, suolaa, pippuria ja oliviiöljyä.

Ensin laitetaan kokonaiset paprikat grilliin mustumaan. Toki paprikat voi myös halkaista, mutta silloin niitä on vähän haastavampaa pyöritellä hiilloksella.

Kun kuoret ovat tummuneet tarpeeksi, paprikat nostetaan jäähtymään. Sitten kuoret ja siemenet pois ja leikataan paprikat suikaleiksi.

Suikaleet asetellaan kauniisti vierekkäin eli paprikoille tarvitaan laakea vuoka tai lautanen.

Lopuksi nostellaan paprikoiden päälle silputtua valkosipulia, suolaa, pippuria ja sopivasti oliviiöljyä.

Italialaisilla on muuten herttainen tapa: feta ei ole fetaa vaan kreikkalaista juustoa. Same same but different.

Melonisalaatti

Ja taas: yksinkertaista ja hyvää:

Hunaja- tai galiamelonia siivuina (kuoret ja siemenet pois) laakealle vadille, päälle murennettua fetaa, hiukan chiliä tai kuivattua peperoncinoa, tuoretta oreganoa (jonka voi myös jättää pois) ja kurpitsansiemeniä.

Hiukan oliiviöljyä vielä, jos huvittaa.

Siinä se.

Italialaiset ovat usein vähän varovaisia kaiken muun paitsi italialaisen ruuan kanssa, mutta Kaijan ja Juhan kokkauksista rouvat tykkäsivät niin paljon, että pyysivät reseptit mukaan!

Tässä vielä linkki Korianterifarmiin. Löydätte sieltä paljon kaikenlaista kokeilemisen arvoista.

4 kommenttia

  1. Paula Yliniemi

    Tuli monta hyvää vinkkiä, joita pitää kokeilla jo täällä Suomessa?

    1. Minna

      Hauskaa! Myös päinvastoin eli Toscanan reseptit ovat kovassa käytössä!

Vastaa