Se on tähdissä!

Kirjoitin kiroillen työhuoneessa yhdellä kädellä, kun Mikko huhuili piazzalta, että nyt voisi tulla katsomaan.

Settimio oli keksinyt, että aasitalliin tulevien kattopalkkien päihin voisi tehdä jotain hienoa.

Niinpä hän oli loistava idea -leiman jälkeen marssittanut paikalle viereisen kylän puusepän, joka oli tuonut mukanaan kolme erilaista mallia.

Huusin, että ihan just, panin pisteen ja lähdin köynyämään Settimion verstaalle eli toisella puolella piazzaa olevaan tyhjään cantinaan, jonka Valle Vecchian kellarikuningas Piero on lainannut Settille.

En ehtinyt edes puoliväliin, kun Vaari sai minut kiinni.

  • Onko yhtään helpottanut, Vaari kysyi.

Hän oli jo edellisenä päivänä bongannut piazzalla, että nyt tuo nainen liikkuu sen verran vaikeasti, että jotain on pielessä.

Olin selittänyt, että niska se vain jämähti viikonloppuna, pää ja hartiat ovat tulessa, mutta eiköhän tämä tästä erilaisilla geeleillä ja jumpalla hissukseen.

  • Non e pericoloso, ei ole vaarallista, olin toppuutellut vähän hätääntyneen oloista Vaaria.

Nyt yritin muuttaa irvistyksen hymyksi, mutta en selkeästikään onnistunut vakuuttamaan Vaaria, joka seisoi talonsa kynnyksellä ja huitoi minut sisään.

Hetken kuluttua kuulin, kun Mikko huhuili uudelleen.

  • Oon Vaarilla, nyt ei pysty, huikkasin, ja Vaari jatkoi huutamalla vieni qua, tule tänne.
  • Mitä täällä tapahtuu, kysyi Mikko päästyään eteisestä peremmälle.

Vaari seisoi ruokapöydän vieressä ja paineli pienen, mustan laitteen nappuloita.

Minä istuin käsi suorana pöydän päässä ja odotin, että Vaari saisi vekottimen toimimaan.

  • Me mitataan mun verenpainetta.
  • Tietenkin te mittaatte sun verenpainetta, mutta puuseppä odottaa niiden mallien ja vannesahan kanssa, huokaisi Mikko.
  • No Vaari on sitä mieltä, että mun niska on jämähtänyt korkean verenpaineen takia eikä tässä nyt kauan mene.
  • Istu, sanoi Vaari Mikolle.

Vaari sai mustan laatikon toimimaan ja pumppasi vimmatusti painetta mittariin.

Tuijotimme numeronäyttöä: alapaine yli sata.

  • Uuuuuuuuuu, huusi Vaari, pudotti pumpun, nosti kädet ylös ja teki sivusuunnassa aaltoja.
  • Se on tähdissä!

Purskahdin nauruun ja yritin selittää, että takana oli viisi unetonta yötä sen peijoonin niskatulen takia.

  • Pelkkä univelka saa paineet pilviin, sanoin.
  • Se on tähdissä, huitoi Vaari uudelleen.
  • Onko tämä kohta ohi, kysyi Mikko rauhallisesti.

Vakuutin Vaarille, että kävin juuri ennen lähtöämme Suomessa lääkärissä ja kaikki arvot olivat erinomaisessa kunnossa.

Vaari vastasi ehdottelemalla erilaisia sairauksia.

Taltutettuani mm. sydänvaivat ja diabeteksen sain lopulta luvan poistua – tosin vain sillä ehdolla, että menisin joko Villa Santa Mariaan fysioterapiaan tai Fallon lääkärille.

  • Pyydän Rossanaa soittamaan tänään fyssarille, sanoin Mikolle, kun kävelimme Settimion verstaaseen.
  • Se lienee parasta kaikille, sanoi Mikko.

Kuvista näette, millaisen mallin valitsimme palkkeihin.

Fysioterapia tarvitsee ihan oman postauksensa.

 

 

Vastaa