Puntilla Piccolon tapaan

Vince ilmestyi piazzalle huhuilemaan, että nyt hänellä olisi vihdoinkin aikaa kuskata pois viimeiset olkisäkit yläkylän kellarista.

Tarvittaisiin vain pari apukättä.

Kiskoin kiltisti kumisaappaat jalkaan, hain kellarista hanskat ja lähdin kipuamaan kohti La Piazzaa.

Mietin siinä tarpoessani, että Tampereella tapasin käydä aamuisin puntilla Salvon kummisedän Sihdon kanssa, mutta meneehän se toki näinkin.

Sihdon kanssa meillä tosin oli hyvinkin järkevä kuntosaliohjelma – ja siinä raudan kanssa äheltäessä juttelimme selvällä suomella niitä näitä.

Olkisäkkiohjelmassa taas ei ole ollut järjen hiventäkään koko aikana – ja tajuan Vincen jutuista huterasti ehkä puolet.

Mikko joutui jättämään olkisäkkiohjelman viimeisen osan väliin, koska sikalasta täytyi purkaa valumuotit maanjäristyssuojien alta.

Jaoin mielessäni olkisäkkiohjelman kolmeen osaan.

  1. Survonta. Mennään puolitutun kellariin, koska ollaan luvattu. Heilutetaan haravaa, heilutetaan talikkoa. Nyhdetään, kiskotaan, raastetaan. Tungetaan 400 jätesäkillistä täyteen olkia. Tankkaus hoidetaan kummastelevien personal trainereiden avulla eli syödään naapurin mummon ja papan lahjoittamia viikunoita ja tomaatteja. Samalla kuunnellaan moitteita siitä, että ylipäätään ollaan sekaannuttu moiseen touhuun. (Kesto: useampi päivä, voidaan jakaa muiden harjoitusten oheen.)
  2. Ralli. Kuskataan Sitikalla osa säkeistä Piccoloon, josta Vince hakee ne pois. Tajutaan, että Vince voi hakea säkit myös yläkylältä. Kannetaan kahtena aamuna Vincen kyytiin säkkejä kirkkoaukiolle. Kannetaan loput säkit ulos kellarista ja kasataan ne La Piazzan aukiolle. Vastataan puhelimeen, kun Rossana soittaa, että tuuli rullaa säkkejä alakylälle. Juostaan yläkylälle pelastamaan säkit. Pinotaan säkit uudelleen aukiolle. Kannetaan pari päivää myöhemmin säkit takaisin kellariin, koska Rossana soittaa, että La Piazzalle on tulossa viikonlopuksi asukkaita, jotka eivät pääse taloihinsa säkkimeren yli. Lasketaan, että säkeista 254 on jo juoksutettu Vincen kyytiin tavalla tai toisella. (Kesto: useampi päivä, voidaan jakaa muiden harjoitusten oheen.)
  3. Porrasfinaali. Kiivetään La Piazzalle. Kannetaan loput säkit kirkkoaukiolle, jossa Vince heittelee ne roska-auton lavalle. Läähätetään joka välissä erilaisten personal trainereiden kanssa. Antaudutaan säälille, vitsailulle sekä Giuseppinan (95) otsapusuille ja poskirutistuksille. Annetaan periksi eli jätetään kellariin olkipaali sekä kaksi säkkiä, joista toinen on revennyt ja toinen ylivoimaisesti liian raskas. Lakaistaan La Piazza. Pysähdytään tankkaamaan Rossanan talon kuistille eli juomaan yksi pieni Peroni. (Kesto: 2,5 tuntia, kannattaa tehdä yhdellä rykäisyllä.)
Viimeisistä säkeistä eroon pääseminen vaati Vinceltä viisi reissua. Ajan säästämiseksi taktiikkamme oli se, että Vince jeesaa ensimmäiseen kuormaan säkkejä alas La Piazzalta ja minä hoidat loput säkit sillä aikaa, kun Vince ajaa täysiä kuormia pois.

Kotimatkalla Piccoloon tein pieniä laskutoimituksia.

Ajattelin, että ehkä numeroista on hyötyä, jos vaikka haluatte kokeilla porrasfinaalia kotona.

Esimerkiksi Pispalan portaat tai mäkihyppytornit sopisivat tähän treeniin mainiosti.

Olkisäkit voitte ehkä korvata jollain muulla järjettömällä.

Korkeuseroa en mitannut, mutta ehkä pystytte päättelemään jotain näistä kuvista. Näette kirkon torneineen tässä…
… ja La Piazzalla torni näyttää tältä.

Porrasfinaalin ruumiinavaus

Suurin osa säkeistä oli parikiloisia, mutta painavimmat lähentelivät 15 kiloa.

Kellarissa oli jäljellä 146 säkkiä, joista Vince kantoi La Piazzalta kirkkoaukiolle 20 eli minulle jäi 126.

Kannoin keskimäärin 3 säkkiä kerrallaan eli tein suunnilleen 42 reissua.

Jokaisella reissulla oli 42 porrasta suuntaansa eli yhteensä 84.

42×84=3528 porrasta, joista säkkien kanssa 1764.

Lisäksi portaat Piccolosta yläkylälle ja takaisin: 220.

3528+220=3748 porrasta.

Kesto: Läähättämisen, otsapusujen ja pienen oluen kanssa 2,5 tuntia.

Lopputulos: Piccoloon ei tänä jouluna tule olkipukkia.

Vastaa