Minä olen Mi, Mikko on Mirko ja Jussista tuli Eksjussi

Soitin lapselle ja kerroin, että Piccolon puuvarastossa asuu kissanpentu, joka kantaa nimeä Eksjussi.

Lapsi ehdotti siirtymistä hetkeksi ihmisten ilmoille vähän virkistymään, koska kissan nimeäminen Eksjussiksi ylittää kuulemma kaikki älyttömyydet, joihin olemme tähän mennessä sortuneet.

  • Siis nimiasioissa, varmistin.
  • Niin noh, sanoi lapsi – eikä vaikuttanut oikein vakuuttuneelta, vaikka selitin, että Eksjussiin on syynsä.

Eksjussin piti nimittäin olla Jussi, mutta nimi ei tuntunutkaan luontevalta, joten Jussista tuli entinen Jussi eli Eksjussi.

Pesonen, Eksjussi ja Kurt.

Jäin miettimään, että kyllähän lapsen puheissa jotain järkeä on.

Meillä on välillä taipumus sotkeutua nimissä oikein kunnolla.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka urakoitsijamme herra Settimio.

Hänen nimensä todellakin on Settimio, mutta koska emme keväällä olleet varmoja onko Settimio etu- vai sukunimi, rupesimme kutsumaan häntä herra Settimioksi.

Sitten paljastui, että Settimio on etunimi, mutta sen sijaan, että kutsuisimme häntä nyt herra Marianoksi (Settimion sukunimi), olemme pitäytyneet herra Settimiossa.

Suomessa herra Settimio olisi siis esimerkiksi herra Marko. Tai herra Jari.

Ihan älytöntä.

Herra Settimio ja hänen sisarensa.

Seuraava esimerkki: Sunnuntait.

Heitä on kaksi.

Rouva Sunnuntai eli Domenica asuu miehensä kanssa alakylällä.

Sunnuntai eli Domenico, joka on herra, mutta jota emme kutsu herra Sunnuntaiksi vaan pelkäksi Sunnuntaiksi, asuu yläkylällä.

Ja hän on siis Sunnuntai, ei Pelkkä Sunnuntai.

Viikonpäiviin liittyen yläkylältä löytyy myös Sabatino, jonka nimen käänsimme näppärästi Pikku-Lauantaiksi. Tai tuttavallisemmin Lauantaiseksi.

Domenico/Sunnuntai ja Mikko bocce-turnauksessa.

Nyt lisätään tähän soppaan vielä italialaisten tapa nimetä ihmisiä.

Ainakin täällä meidän kylässämme nimet periytyvät usein isältä tai isoisältä pojalle ja äidiltä tai isoäidiltä tyttärelle.

Arvaatte varmasti, että kaikki eivät siis voi olla esimerkiksi Vincenzoja, vaikka oikeasti ovatkin.

Niinpä samassa porukassa saattaa olla Vincenzo ja eri tavoin lyhennetyt tai merkityt Vincenzot.

Esimerkiksi näin:

Vincenzo, Cenzino ja Vince.

Tai näin:

Vincenzo, Patrizion isän veli Vincenzo, Vince, siinä isossa valkoisessa talossa asuva Vincenzo, Armandon eli Marian miehen serkku Vince, Cenzino ja Vilman isä Vincenzo.

(Cenzinoa ei pidä sotkea Cenzianoon, joka ei ole mies vaan abruzzolainen katkero.)

Luultavasti useita Vincenzoja.
Vilman isä Vincenzo, joka voitti Fallon bocce-mestaruuden Gianlucan kanssa..

Ja ettei elämä kävisi liian helpoksi, siirrymme nyt iltapäiväkahville Rossanan luo. Yleensä paikalla ovat Rossanan ja minun lisäkseni myös Ro, Sa ja Gre.

Ja jos puhelin soi, siellä on luultavasti To.

Ro on Rosalinda, Sa on Sara, Gre on Greta ja To on Tonino.

Minä olen Mi.

Asian tekee hieman monimutkaiseksi se, että myös Rossana saattaa olla Ro.

Tosin Sara – tai siis Sa – kutsuu häntä nimellä Ma. Eli äiti.

En ole vielä löytänyt logiikkaa, joka määrittelee sen, kuka on Mi tai Ro ja kuka ei, koska esimerkiksi minä olen Mi, mutta Mikko on Mikko.

Tai siis yleensä Mikko ei ole Mikko vaan enimmäkseen Mirko tai Mirkko.

Ja jos minä en ole Mi, saatan olla Mina tai Ninna tai Minni.

  • Topolinon (Mikki Hiiri) vaimo, hihitteli Vaari viime kesänä.

Jep, juuri se.

Paitsi että ei.

Vastaa