Kesän 30 kuvaa

Fallo on palannut lomalaisten sorisevasta tunnelmasta arkeen, jonka äänet liittyvät enimmäkseen työhön.

Aamuisin laaksosta kuuluu, kun Tonino naputtaa kalkkunoille taloa, yläkylällä kellarit täyttyvät polttopuista ja pellettisäkeistä, baarilla vaarit lorauttavat aamukahviinsa punssia pysyäkseen lämpiminä.

Piccolon piazzalla Settimio raudoittaa sikalan pohjaa, Mikko taas aloittaa aamut kiipeämällä yläkylälle lapioimaan motozappan lavalle hiekkaa, jonka Tonino sitten ajaa Piccoloon.

Iltaisin vain muutamasta talosta kajastaa valo, sillä muutamaa sitkeää tapausta lukuunottamatta melkein kaikki kesäihmiset ovat lähteneet.

Talveen valmistautuvan Fallon rytmi on rauhallinen, mutta ahkera.

Luulen, että syksy on lempivuodenaikani täällä Abruzzossa.

Pidän siitä, miten päivisin lämpötila kipuaa edelleen yli 20 asteen, mutta iltaisin vuorilta puhaltaa kolea, raikas tuuli.

Myrskyt tulevat ja menevät sääennusteista piittaamatta, mutta aurinkoisina päivinä valo on aivan uskomaton.

Kesän hulinan jälkeen hiljaiset kujat ja raitit antavat jotenkin tilaa hengittää ja ajatella.

Tuntuu ihan hyvältä laittaa kesä pakettiin.

Kesäkuussa Fallossa pidettiin vaalit, joissa valittiin pormestari ja valtuusto. Afredo Salerno valittiin jatkokaudelle veret seisauttavalla äänisaaliilla: 65. Jotenkin toivoisin näkeväni myös Tampereen seuraavan pormestarin ja uuden valtuuston letkajenkan melskeessä Keskustorilla. Öisen karaoken kanssa suosittelen harkintaa.
Italialaiset rakastavat korttipelejä. Fallossa suosituin peli on tressette, jota pelataan napolilaisella pakalla. Pelissä on neljä pelaajaa eli kaksi paria. Yleisöä on riittävästi, hiljaista yleisöä ei koskaan.
Kanalavastuumme kesti kolme ja puoli kuukautta. Menetimme kesän aikana neljä kanaa: yhden vei haukka, kolme muuta kuolivat tuntemattomasta syystä. Olen iloinen, että saimme pidettyä hengissä jalkapuolen mustan kanan, jota ruokimme sitkeästi erikseen.
Pääsin Napolin Lucian pizzaoppiin. Margheritasta ja Marinarasta kuuluisat napolilaiset eivät yllättäen suhtautuneetkaan pizzoihinsa mitenkään haudanvakavasti. Lucia käytti täytteenä esimerkiksi tuorejuustoa ja maissia. Vain yksi raaka-aine herättää kauhistuneita huutoja: ananas.
Fallon bocce-turnaus pelattiin pareittain kolmen päivän aikana. Muutamat suhtautuivat hommaan melko vakavasti – kuten tässä keskellä heittävä Edemondo, jolla riitti protestoitavaa. (Huomatkaa urheilullinen savuke Edemondon vasemmassa kädessä.) Mikko ja Domenico etenivät kolmannelle kierrokselle asti, Gino ja minä putosimme heti ensimmäisellä. Toisaalta, sain varmasti eniten kannustusta – ja ohjeita.
Kiitos työhanskoista, Heidi! Ne tulivat tarpeeseen.
Laatikkoviljely osoittautui ihan nerokkaaksi keksinnöksi. Aurinko ei päässyt nurjetamaan viljelmiä, koska pystyimme siirtämään laatikot tarvittaessa varjoon. Peperoncino-satomme ällistytti jopa kyläläiset. Kasvatimme myös persiljaa, munakoisoja, tomaatteja, selleriä, erilaisia yrttejä… Punajuuret ja kyssäkaalit kyllä kuolivat heti kesän alussa, mutta ainahan pientä takapakkia tarvitaan. Riittääpä sitten haastetta ensi kesälle.
Vapaapäivähupeihimme on kuulunut sinisimpukoiden sukeltaminen Fossacesiassa. Luulen, että tähän vuodenaikaan sukeltaminen (tai siis snorklaaminen) vaatisi jonkinlaisen puvun. Puku on kuitenkin siirretty ensi kevään hankintalistalle.
Yllätymme iloisesti, kun Hempposen Kaitsu perheineen tuli käymään. Muistattehan Kaitsu eli Cesaren eli Suomea rakastavan sulmonalaisen, joka hoiti joulupukin työt viime vuoden itsenäisyysjuhlassamme. Kaitsu on paitsi joulupukki myös drone-pilotti, joka  tuli lupauksensa mukaisesti kuvaamaan Piccolo Salvon yläilmoista.
Parin viikon kuluttua on vuosi siitä, kun löysimme Frankin ja Zappan. Frankista on kasvanut lupsakka nallekarhu, joka tosin suhtautuu Pastore abruzzese -perimänsä mukaisesti aluksi vähän epäluuloisesti vieraisiin. Vihainen Frank ei kuitenkaan ole, pikemminkin hauska poika. Uutiset Zappan kotoa Kuorsumaasta muuten kertovat, että aitaa on korotettu edelleen.
Frank ei ole ainoa, jota nukuttaa. Tässä on Vaarin kissa Miss, joka tykkää tulla torkuille, kun piazzalla työskentelevät ihmiset pitävät tauon.
Lähin uimapaikkamme on Sangro-joen Pantane di Scimarielle. Sinne päästäkseen täytyy ensin kävellä Fallon vanhalle rautatieasemalle ja tunkea sitten läpi metsittyneen polun. Pantane di Scimarielle on ihana paikka iltauinnille – eikä rannalla takuulla ole ruuhkaa.
Tonino istutti keväällä kanalan vieressä olevalle palstalle perunaa, sipulia, chilejä ja maissia. Me kävimme kitkemässä rikkaruohoja ja saimme vastavuoroisesti osan sadosta.
Torstaiaamuisin olemme ajaneet Castel di Sangron markkinoille. Fallossa kyllä käy vihannes- ja hedelmäauto kaksi kertaa viikossa, mutta Castel di Sangrossa piipahtaminen on vähän kuin kävisi lomalla.
Puutarhan muuria ja portaita on rakennettu aina kun siihen on löytynyt sopiva rako. Nyt alkaa hissukseen olla valmista. Hyvä niin, sillä nyt melkein kaikki aika menee aasitallin kanssa.
Tässä näette maailman parhaat suihkuvartijat. Kyllä, Fallossa tarvitaan suihkuvartijoita, jos aikoo käydä pihasuihkussa. Muuten ei voi koskaan tietää, kuka ilmestyy puutarhaan juuri silloin, kun heilut nakuna oliivipuun alla. Tai sitten täytyy käydä suihkussa tasan kello 13 tai kello 20, kun koko muu kylä syö.
Ihana Pasquale (vas.) on aivan mahdottoman mukava tyyppi ja ehdottomasti ykkösihmisiäni täällä Fallossa. Harmitti, kun Pasquale lähti talveksi Roomaan. Sitten on tietenkin Edemondo, joka kuuluu vakiokalustoon. Edemondo viettää myös talven Fallossa. Hänellä on kylän parhaat käsimerkit.
Fallon kesäteatteri joutui tänä vuonna siirtämään ensi-iltansa yläkylän isoimmalta piazzalta kunnantalolle, koska taivaalta tuli vettä aivan kaatamalla. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään, joten ohjaaja Cristina (vas.) päätti järjestää toisenkin näytöksen. Yleensä näytöksiä on siis vain yksi. Luulen, että pysyin tänä vuonna jo vähän paremmin juonessa kiinni, vaikka Ginon ja Milenan tähdittämän teatterin esitykset ovat aina Fallon murteella.
Piccolon piazzalla pyörivät kissat ovat siinä käsityksessä, että Jussin huutaminen tarkoittaa samaa kuin ”syömään”. Niinpä kutsumme nykyään Eksjussin (harmaamustaraitainen keskellä) lisäksi kaikkia muitakin kissoja Jusseiksi.
Kävimme Mikon kanssa kesällä Suomessa, mutta eri aikoina tietenkin, koska koiria ja kanoja ei voinut jättää. Minä onnistuin olemaan Münchenin kentällä matkalla takaisin Italiaan juuri silloin, kun joku pölvästi livahti turvatarkastuksesta meikkipussinsa kanssa vartijoiden ohi – ja laukaisi samalla melkoisen kaaoksen, johon liittyi terminaalien tyhjentämistä ja lentojen perumista. Vietin tukalat 13 tuntia kentällä erilaisissa jonoissa, kunnes sain lopulta samalle illalle lennon Anconaan. Hieman harmittaa, että olin siinä vaiheessa niin väsynyt, etten tajunnut ostaa tätä hienoa, saksalaista uimalelua.
Fallossa viikunoiden kerääminen on yksi elo-syyskuun suurimmista ja herkullisimmista huveista. Kaikki käyvät varkaissa, vaikka viikunapuita on niin paljon, että niistä riittäisi naapurikyliinkin. Gianni ja Domenico olivat liikenteessä pitkän kepin kanssa. Kepin päähän herrat olivat ruuvanneet koukun, jonka avulla he saalistivat myös yläoksilla olevat viikunat.
Prosciutton kanssa, kertoivat Gianni ja Domenico, kun pyysin viikunareseptiä, mutta ovathan nämä nyt ihan tällaisenaankin aivan törkeän hyviä. Mikko tosin on siitä omituinen fallolainen, että hänelle viikunat eivät oikein maistu.
Tältä näyttää Fallon naisten illallinen, joka järjestetään Nido delle Rondinissa aina elokuussa. Paikalla oli tänä vuonna karaokeisäntä, joka ohjasi (=yritti ohjata) laulujen ohessa myös ryhmätansseja. Italialaiset eivät todellakaan ujostele laulamista ja tanssimista. Tämä lauma tuhosi illan aikana huimat kaksi pulloa viiniä (siis koko porukalle jaettuna) ja yltyi sitten Village Peoplen YMCA:n pyörteisiin.
Naisten illallisen alkuruokana tarjoiltiin kukkasilla koristeltua kesäkurpitsarisottoa. Pääruokana oli sitruunalla maustettua vasikanleikettä ja perunapyreetä, jälkiruokana täytekakkua.
Naisten illalliselle osallistuvat myös kylän teräsmummot. Giuseppina (vas.) on muistaakseni 94-vuotias. Hän jäi ystävineen vielä bailaamaan, kun minä luovutin ja lähdin kotiin. Kello oli silloin noin 23.
Fallossa monet asiat vaativat hieman kekseliäisyyttä. Marion ja Cinzian talo remontoidaan talven aikana ja huonekalut oli pakko saada töiden alta pois. Se tapahtui näin.
Talon tyhjentämiseen tarvitaan kenties nosturi, ja talkooväki saa kiivetä portaita ylös ja alas ihan riittävästi, mutta ainakaan talkoomaisemista ei voi valittaa.
Neljän kesäkuukauden aikana kylässämme vieraili kaksitoista taidenäyttelyä. Aika jees, vai mitä? Tuoreinta näyttelyä olivat katsomassa myös bocce-parini Gino (oik.) ja kuusi viikkoa Fallon talollaan miehensä Tonyn kanssa viettänyt kanadalainen ystäväni Anne-Marie (takana keskellä).
Syksyn saapumisen tunnistaa ainakin tästä, jos ei muusta. Villisianmetsästyskausi alkaa Abruzzossa lokakuun ensimmäisenä päivänä ja jatkuu kolme kuukautta. Metsästysporukat intoilevat asiasta.niin paljon, että pyörivät kylällä koiriensa kanssa täydessä tällingissä jo pari viikkoa ennen kauden alkamista. En ole kauhean innostunut tästä koko metsästysasiasta, vaikka ymmärrän hyvin, että näissä metsissä on aivan liikaa villisikoja. Tiistaisin ja perjantaisin pyssymiehet on määrätty pysymään kotona. Silloin me voimme mennä koirien kanssa metsään.
Keräsimme viimeiset chilit sisään kypsymään, kun kelit alkoivat kylmentyä. Osa sadosta on kadonnut parempiin suihin, koska Frankille maistuu erityisesti tomaatit. Myös raakana.

20 kommenttia

  1. Janne

    Mites koirat suhtautuu villisikoihin. ? Tai siat koiriin?
    Hienoja kesämuistoja.
    Janne

    1. Minna

      Kiitos! Meidän koirat eivät onneksi ole törmänneet villisikoihin. Viime syksynä eläinlääkärillämme oli kädet täynnä töitä metsästyskoirien kanssa, koska yhteenotot villisikojen kanssa tekevät pahaa jälkeä. Välillä tuntui, että metsästäjät kantoivat koiria solkenaan leikkauspöydälle. Haavoittuneet villisiat ja liian lähelle menevät koirat ovat huono yhdistelmä.
      Me ollaan viime viikkoina viety koiria juoksemaan alas laaksoon vasta sitten, kun pimeys on laskeutunut. Kovasti siellä tuntuu olevan kiinnostavia jälkiä, mutta kettujen lisäksi ei olla nähty muita eläimiä. Laaksossa kyllä asuu pieni susilauma, mutta en ehkä haluaisi törmätä siihenkään ainakaan silloin, kun ollaan koirien kanssa liikenteessä…

  2. seija lumme

    ompa teillä eloisa kyläyhteisö siellä ,pääsispä mukaan ,terveisin seija

    1. Minna

      Totta. Tosin kyläyhteisö on välillä niin eloisa, että vähempikin riittäisi. 😀 Tervetuloa käymään, Seija!

  3. Aila

    Hei! Ihana piristys lukea taas teidän touhuistanne. Täälläpäin suomea oli tänään vain +2 aamusella lämmintä. Talvi tekee siis tuloaan tännekin. Hyvää jatkoa sinne teille.

    1. Minna

      Hui, onpa siellä jo viileää! Täällä yölämpötila keikkuu jossain kymmenen asteen kieppeillä. Jos vuorilta ei tuule, niin tarkenee ihan hyvin, vaikka aamuisin saa kyllä kulkea pipo päässä. Ja villasukat kaivettiin laatikosta jo pari viikkoa sitten.
      Oikein hyvää syksyä täältä meiltä!

  4. Tarja ja Jouni

    AI että miten mukava juttu. Usein kirjoitat että kun joku toimittaja kirjoittaa niin kivasti. Mutta kyllä tämä teksti oli tosi kiva. Teidän kylä on niin kotoisa iloineen ja murheineen . Omalla reissullamme Montopoli di sabinassa ajattelimme juuri teidän projektia ja eloa tässä ihanassa maassa. Toisaalta ajattelimme myös miten toimitaan kun villisika tulee pihaan… mutta sille riitti pieni ÖH huudahdus.. hyvää syksyn jatkoa teille sinne. Jos tuutte talvella Suomeen niin tervetuloa meillekin, majapaikka löytyy . Terveisin Jouni ja Tarja

    1. Minna

      Kiitos kovasti! Kyllä me Suomeen ollaan jossain vaiheessa taas tulossa ja majapaikkakin on jo varmistunut, mutta olisi kyllä kiva nähdä teitä! Ja teidän koirat myös!

  5. Satu Holma

    Kiitos!
    Olipa oikein mukava kooste kesästänne!
    Aina kun tulee sähköpostiin tieto uudesta blogikirjoituksestasi, otan kesken töidenkin ajan itselleni ja lukaisen sen rauhassa läpi.
    … väliin kyllä tulee monesti keskeytyksiä….
    Tekstisi ääressä hetken rauhoittumisen jälkeen on hyvä jatkaa tätä hullunmyllyn pyörittämistä 😉
    Hyvää syksy teille kaikille!

    1. Minna

      Kiitos kovasti! Onpa kiva kuulla, että ehdit lukea näitä postauksia. Tsemppiä sinne hullunmyllyyn! (Täällä betonimylly pyörähti juuri käyntiin!) Niin ja oikein mukavaa syksyä!

  6. Heidi

    Hei M & M 😁
    Olipa ihana kattaus teidän kesästä. Niin teksti- kuin kuvamuodossa. Samoin täällä tulee heti luettua blogiasi sen ilmestyttyä. Onhan tämä sellainen tarina, että uutta osaa odottaa mielenkiinnolla. Ja kiitos ruokavinkeistä myös, niitä kokeillaan joskus täälläkin, namskis! Kiitos ihanasta hanska-kuvaviestistä – toivottavasti ne kestivät käytössä. Kaikkea hyvää teille!

    1. Minna

      Kiitos kovasti! Hanskat ovat olleet kovassa käytössä ja kestäneet tosi hyvin! Välillä olen jopa turvautunut tuplahanskoihin = erehdyin nostamaan kissanpennun syliin ja kissanpentu oli eri mieltä idean loistokkuudesta = kädet olivat sen verran naarmuilla, että tuplahanskoissa pystyi pitämään talikkoa kädessä.
      (Oltiin siis yläkylällä säkittämässä olkia – älä edes kysy miksi…)
      Oikein aurinkoista syksyä! Ja hei, mennään kahville, kun me tullaan Suomeen!

  7. Terttu Kantola

    No niin, vihdoinkin huomasin lukea tämän ihanan blogi-päivityksen. Paljon on ollut ihania tapahtumia kesällä ja virikkeellisiä. Kesäasukkaat, kun poistuvat, niin siellä elämä on rauhallisempaa, mutta rakennuspuuhat jatkuvat täydelläteholla. Rakentamisen kannalta on hyvä asia, että siellä on vielä niin lämmintä. Valutkin kuivuvat paremmin ja nopeammin. Täällä Tampereella oli aamupäivällä vain +3, kun lähdin lenkille, mutta aurinko paistaa ihanasti tänään. Ensiviikolle on luvattu lämpöaaltoa, jopa + 15 lämmintä 🙂 Hyvää syksynjatkoa ja tsemppiä työmaalle 🙂 Terv Tepa

    1. Minna

      Tänne näyttää tulevan aurinkoinen, mutta tuulinen päivä. Lämmintä on varmaankin näin aamusta sellaiset kymmenen astetta. Iltaisin aistii jo yöpakkasten tulemisen, vaikka vielä ollaan pysytty plussalla. Jossain vaiheessa päästään taas luistelemaan kumisaappailla rinteitä alas. 😀

  8. Kaarina

    Hei,
    En ehkä ole aiemmin uskaltanut kommentoida mitään, vaikka olenkin uskollinen lukijanne ollut jo kauan aikaa sitten. ihaillen ja vähän kadehtienkin, olen teidän projektianne seurannut. No, en kadehdi sitä julmettua työmäärää, mitä te uskomattoman reippaasti jaksatte koko ajan tehdä, mutta tuo yhteisöllisyys ja arjen tietynlainen vapaus, se on sellaista, mitä ihannoin.
    Jatkakaa samaan tapaan, minä jatkan seuraamista. 🙂

    1. Minna

      Kiitos kovasti viestistä! Me tykätään tosi paljon, kun saadaan ihmisiltä kannustavia viestejä. Niitä on kiva lukea siinä vaiheessa, kun oma usko horjuu. (Aina silloin tällöin se tosiaan horjuu.) Aurinkoisia päiviä!

    1. Minna

      Kiitos kovasti mukavasta viestistä! Kuulin äsken, että Tampereella keli sallii vielä vespa-ajelun!

Vastaa