Hei me saumataan!

Merkitään aikakirjoihin, asia 1:

Aasitallin katto valmistui lokakuun 15. päivänä vuonna 2019.

Se oli tiistai.

Merkitään aikakirjoihin, asia 2:

Aasitallin seinien saumaaminen alkoi lokakuun 16. päivänä vuonna 2019.

Se oli keskiviikko.

Ja katosta tuli ihan vietävän upea, vai mitä sanotte? Tiilipalapelin jälkeen Settimio jatkoi sikalan kattopalkkien petsaamisella.

RAPPAUS VAI SAUMAUS?

Fallossa talot joko rapataan tai saumataan.

Rappaajista useimmat ovat valinneet valkoisen, mutta löytyy joukosta myös vihreää, keltaista, marjapuuronpunaista, kermaa…

Rappaaminen on saumaamista nopeampaa, joten samalla se on edullisempaa, sillä suurin osa talojen omistajista ostaa kaiken työn ulkopuolisilta.

Rapattujen ja saumattujen talojen joukossa on tietenkin myös niitä, joista osa on rapattu ja osa saumattu.

Meillä rappaus vai saumaus -keskustelu käytiin 20 sekunnissa.

Saumaus, koska

  1. Se kunnioittaa talojen historiaa ja henkeä, vanhojen ja uusien kivimiesten työtä, käsin muokattujen kivien tarinaa.
  2. Se nyt yksinkertaisesti näyttää paremmalta. Meidän mielestämme.

ennen saumaamista

Olemme kiipeilleet työkalujen kanssa aasitallin seinillä kesän ja syksyn aikana aina, kun siihen on muilta töiltä löytynyt aikaa.

Pelkkä puhdistaminen ei ole riittänyt vaan kivien väleihin on täytynyt piikata tilaa saumoille.

Lisäksi aukkopaikkoihin on täytynyt muurata kivet.

Mikko on piikannut viimeiset neliöt sikalan puoleiselta seinältä tällä viikolla, muilla seinillä riittää vielä puhdetta.

(Sisäpuolella emme ole vielä edes aloittaneet.)

Kuten näistä kuvista huomaatte, kaikenlaista mukavaa on ollut vastassa:

Kivikkokasveja, jotka ovat lähteneet juurineen suhteellisen vaivattomasti.
Kivikkorikkaruohoja, joiden juuret ovat kiemurrelleet niin syvälle, että niiden kanssa on saanut taistella ihan tosissaan. Kaikki vähänkin elolliseen viittava on täytynyt kaivaa pois saumoista. Muuten kasvipeijoonit kasvaisivat myös uusien saumojen läpi.
Betonia, jolla joku neropatti on paikkaillut seiniä hyvinkin huolettomaan tyyliin.
Sammalta, vanhaa laastia, hiekkaa, jonkinlaista liuskekiveä….
Tässä kuvassa näette Joonan ja Mustafan lisäksi alaosan jo puhdistettua seinää (hyvä pojat!), yläosan rikkaruohot – ja tuon vaaleamman ”kiviraidan” eli Settimion muuraaman osan, joka peittää maanjäristyspannan.
Tiukimmissa paikoissa Mikko on käyttänyt akkukäyttöistä poravasaraa.
Kivien muotoilu on onnistunut taltalla ja moskalla. Lisäksi taltta on oiva työkalu saumojen kaivamiseen.
Ahtaimmissa paikoissa vanhat koukut ovat osoittautuneet erinomaisen toimiviksi kapineiksi.

Värit

Saumaajille värivaihtoehtoja on kolme: valkoinen, harmaa ja hiekka.

Me päädyimme hiekkaan, mutta asia ei tietenkään ole aivan niin yksinkertainen.

Ensinnäkin, hiekka ei ole hiekka vaan se kulkee nimellä giallo eli keltainen.

Ja keltaista on luonnollisesti useampaa kuin yhtä sävyä.

(Tehtävä 1: Valitse oikea sävy.)

Lisäksi hintaerot ovat suuria. Muutaman euron heitto hinnassa kostautuu lopulta karvaasti, sillä esimerkiksi sikalan puoleisen seinän saumaamiseen kuluu suunnilleen kymmenen 25 kilon säkkiä

(Tehtävä 2: Löydä rautakauppa, jossa sinua ei nyljetä.)

Fallon rautakaupassa myytiin vain harmaata ja valkoista, joten säkkijahtia laajennettiin Villa Santa Mariaan, jossa 25 kilon giallo-säkistä olisi joutunut pulittamaan yli 13 euroa. Herra Settimio lähetti meidät lopulta Mennan rautakauppaan Piane d’Archiin. Sieltä löytyi kahta eri ”keltaista”, joten ostimme testattavaksi säkin kumpaakin sävyä. Valitsimme vasemmalla näkyvän vaalean, koska tummempi oli tunkkainen.
Mennan rautakaupassa 25 kilon säkki valitsemaamme sävyä maksaa 8,5 euroa. Tunkkaista olisi saanut 5,50 eurolla, mutta olisi hullua säästää tässä kohdassa 3 euroa/säkki, sillä nyt ei ole sitä mahdollisuutta, että vaihdetaan väriä, jos alkaa tuntua pahalta.

Lopultakin: Saumaamaan!

Meillä saumataan herra Settimion opeilla.

Muitakin tapoja on, mutta olisi hupsua rimpuilla, kun herra Settimio antaa ohjeet.

Saumaaminen alkaa sillä, että tupsutetaan pensseleillä kivien välit puhtaaksi.

Eli näillä.

Sitten sekoitetaan sauma-aine veteen ja pyöräytetään sopivan jäykkä seos.

Ei liian notkeaa, ei liian jäykkää eli ei liian märkää, ei liian kuivaa.

(Tämän kanssa on vähän sama kuin äidin pullataikinan kanssa – jauhojen määrästä ei voi sanoa oikein mitään, koska oikean napakkuuden tuntee kädellä.)

Ja sitten seinälle.

Tupsuttelun jälkeen kastetaan tämä pensseli veteen ja ripsautetaan/heitetään sillä vettä saumoihin. Ei uiteta vaan kostutetaan kevyesti.
Seuraavaksi kuraa laudalle ja siitä seinään napakalla ranneliikeellä.
Eli kura heitetään saumoihin ja samalla sipaistaan ylimääräiset pois kivien päältä. Sen jälkeen saumojen annetaan kuivua 2-4 tuntia. (Aika riippuu olosuhteista.)
Seuraavan vaiheen työkalu on tämä: messinkiharja.
Eli kuivumisen jälkeen harjataan kivet puhtaiksi, kivien reunat esiin ja saumat tasaisiksi. Mahdolliset reiät tukitaan työntämällä niihin peukalolla kuraa. Reiät täytyy tukkia huolellisesti, että saumoista tulee tiiviitä. (Se löytää millinkin reiän, sanoi Mikko tarkastuksia tekevästä herra Settimiosta.)
Tässä näette vasemmalla jo kuivuneita ja viimeisteltyjä saumoja, keskellä (tummempi) vielä märkiä saumoja ja oikealla tekemättömiä töitä.
Ja tässä vielä lähikuva viimeistellyistä saumoista. Kuivuessa saumojen väri hieman vaalenee.
Sunnuntaina työ jatkui tästä. Ei siis tällä viikolla vapaapäiviä Piccolossa.
Tästä näette, missä menemme nyt. Musta läntti ylemmässä kuvassa on sikala. Mikko on saumannut tällä viikolla punaisella venkulalla merkityn yläosan ja menee tällä hetkellä alaosan aaltoviivojen kohdalla.

2 kommenttia

  1. Leena

    Tere!
    Pikku puhelimen ruudulta luin päivällä sastamalalaisessa saamaarin hämärässä postauksestasi: Hei me saunotaan!
    Siinä hetkessä ollut mahkuja syventyä tarkemmin asiaan. Sijoittelin vaikka millaista saunaa sinne Falloon. Muistaakseni teillä ei ole ollut siellä saunasta koskaan mitään mainintaa. ”Varmaan joku suomalainen on saapunut talkoisiin syyslomallaan ja tuonut farkkunsa peräkontissa telttasaunan”. Siinäpä kunnon italiaanoilla ihmettelemistä!
    Sitten nyt jo täydellisessä pimeydessä avasin isomman laitteen ruudun ja voi sentään. Ette te saunokaan!
    Puhtia taas! t leena

    1. Minna

      Tere! Kieltämättä tähän aikaan vuodesta sauna nousee haavelistalla aika korkealle. Viestistäsi innostuneena tongin vähän nettiä – ja löysin Maaseudun Tulevaisuudesta jopa rakennusohjeet telttasaunalle. Kiuaskivet me ollaan jo tilattu, mutta ne saapuvat ystävien mukana vasta keväällä. Kiuas itsessään onkin sitten vähän kinkkisempi juttu…
      Sellaistakin täällä on mietitty, että voisikohan kunnalta löytyä joku suhteellisen hyvin pystyssä oleva kivikasa, johon voisi rakentaa Rajaportti-tyyppisen saunan. Julkinen sauna voisi näillä kulmilla olla käytännössä ihan yksityinen, koska kylän papat tuskin lähtevät porukalla istumaan alasti raunioihin, mutta mistäs sitä koskaan tietää. 😀

Vastaa