Eksoottisen tavallista

Tajusin aamulla, että Piccolossa vietettiin ns. normaalien ihmisten viikonloppua.

Siis sellaista, jossa juodaan rauhassa aamukahvit, käydään moikkaamassa ystäviä, hoidetaan pyykit, pyörähdetään ruokakaupassa, viedään auto pestäväksi, kokkaillaan jotain hyvää, kerätään syksyn viimeinen chilisato…

Mikolla oli jopa sunnuntaina aikaa lähteä bongaamaan kotkia Andrean kanssa.

(Minä bongasin työhuoneen sohvan, joka sopi oikein mainiosti 2,5 tunnin iltapäivänokosille  – Salvon kanssa, tietenkin.)

Aika uskomatonta.

Tätä voisi kokeilla joskus toistekin.

PS. Lipesin läppärittömästä viikonlopusta sen verran, että lisäsin blogin Talo&Kylä -sivulle paljon kuvia Fallosta. Ehkä haluatte käydä kurkistamassa. Pääsette sinne esimerkiksi  tästä.

Tällä viikolla sikalan ikkunan päälle muurataan kaari. Etuseinä lähestyy sitä vaihetta, että pian on maanjäristyssuojan aika. Kerron siitä lisää, kun on jotain näytettävää.
Tässä näette kaaren pohjatyöt edellistä kuvaa tarkemmin. Settimio muurasi perjantaina muotin, jonka päälle muurataan holvikaari. Muotti puretaan, kun kaari on valmis.
Sikalan takaseinä näyttää tässä vaiheessa tältä.
Rikkinäisiä kattotiiliä on jäljellä enää tämän verran, vaikka vielä kesällä tuntui, ettemme saa hukattua valtavissa kasoissa makaavia tiilenpalasia mihinkään.
Olen vähän ymmälläni chilien kanssa. Ne näyttivät nääkähtäneiltä, joten leikkasin ne jo kuukausi sitten matalaksi. Ajattelin, että ne saavat lepäillä talven rauhassa – ja lähtevät sitten kasvamaan keväällä jos lähtevät. Ne peijoonit alkoivatkin puskea uutta vihreää eivätkä anna mitään merkkejä talviunille vetäytymisestä. Pitäisikö niiden edes nukkua?
Tuulet ovat onneksi järjestäneet meille vähän ekstrahommaa – ettei mene ihan kokonaan laiskotteluksi… Lisätään siis työlistalle: korjaa kolmostalon ovenkarmit.

 

12 kommenttia

  1. Janne

    Onko koviakin myrskyjä ollut kun ovet irtoaa.
    Uutisissa on luettu että rankkoja sateita ainakin ollut.
    Itse olin Sorrentossa kuukausi takaperin ja siellä oli ihan hyvät kelit vaikka etelämpänä oli rankkasateita.
    Voimia!
    Janne

    1. Minna

      Monena päivänä aika hurjia tuulia ja vesisateita, mutta täällä ei mitään vakavampaa. Pormestari kyllä antoi punaisen kelivaroituksen ja Sangro-joelle ei ollut asiaa, mutta ei siis mitään katastrofia kuten pohjoisessa tai Sisiliassa.
      Kolmostalon ovenkarmit olivat jo valmiiksi huonossa kunnossa eli tuuli onnistui riepottamaan repsottavia ovia sen verran, että koko komeus niiasi taaksepäin. Sen verran täytyy fiksailla, että saadaan ovet kiinni.

  2. Kirsti Toiva

    Miten upeeta kiviseinää/-niä sinne entisöittekään. Olette vaalimassa historiaa, tsemppiä teille! Henges mukana.

  3. Riitta A

    Huhhuh?! Kävin porrasjumpalla Fallossa kuviesi mukana?.
    Ihanaa kun kirjoitat taas kiitettävän ahkerasti! Olikin jo kesällä hiukka ikävä?
    Tsemppiä hommiin, rapsutuksia työnjohtajille (siis kissoille) ja koiruuksille
    T Riitta A

  4. Lasse

    Herra Setttimiolle terveisiä, että blogin makkaraorietoituneempien seuraajien joukossa alkaa olla jo pientä fanipohjaa italialaiselle kädentaitajalle!

    Oikeasti, teillä kävi kyllä melkoinen munkki, kun saitte palkattua kaikin puolin ammattitaitoisen ja tunnollisen miehen.

    Ovatko nuo maanjäristyssuojat vanhaa rakentamistapaa, vaiko tulleet esim. 90-luvulla?

    1. Minna

      Terveiset kerrottu! Settimio myhäili aika muhkeasti. 😀
      Ja joo, meillä kävi kyllä todella tuuri, kun löysimme Settimion. Ollaan siitä hyvin, hyvin kiitollisia.
      Maanjäristyssuojat eivät ole vanhaa tapaa enkä osaa ihan tarkalleen sanoa, koska ne tulivat pakollisiksi.
      Sen tiedän, että vuoden 2009 maanjäristyksen jälkeen rakentamiseen liittyviä lakeja (ja samalla vastuuasioita) kiristettiin merkittävästi. Uskoisin, että siinä viimeistään siinä vaiheessa myös maanjäristyssuojiin ruvettiin suhtautumaan hyvinkin painokkaasti. Kysäisen, josko Toscanan Paula ja Kimmo tietäisivät vastauksen tähän sun kysymykseen!

  5. Mimmi

    Aina ilahduttaa nähdä, että Piccolo Salvosta on tullut uusi blogipostaus. Tämä blogi on vain kerrassaan ihana! Vaikka itsellä ei kestä edes vasara kuin välttävästi kädessä, on haasteellisen rakennusprojektinne etenemistä kiva seurata. Elämänmakuiset kirjoituksesi saavat täällä savolaisen kolmekymppisen perheenäidinkin haaveilemaan ruuhkavuosien jälkeisestä elämästä Italiassa ja jos rohkeus ei ikinä riitä ihan asujaksi asti, niin ainakin tulevaisuuden matkailukohteena se on nyt aivan kärkisijoilla 🙂

    1. Minna

      Kiitos tosi paljon viestistäsi! Ihanaa saada näin kivaa palautetta!
      (Ei mullakaan vasara pysy kovin hyvin kädessä, mutta hakkaan vaan…)
      Sitäpaitsi Italiasta kannattaa ehdottomasti haaveilla! Tervetuloa moikkaamaan meitä Falloon!

  6. Heidi/Thaimaanrannan maalarit

    Mä olen niin into piukeena mukana tässä teidän projektissa! Niin kuin edellinen kommentoija kirjoittikin, todella upeita kiviseiniä tulossa.

    Me ollaan vähän samanlaisia ’hulluja’ kuin tekin, ja siksi kiinnostaisi tietää onko koskaan tullut mieleen että ei helvetti, olisiko sittenkin pitänyt valita helpompi kohde?

    1. Minna

      Moi! Mä seuraan teidän touhuja niin aktiivisesti (ja kyllä, olette aika paljonkin samanlaisia hulluja), joten aion kirjoittaa tästä sun kysymyksestä ihan erillisen postauksen! 😀

Vastaa