Aivan liian vaikeaa – vai ehkä vain törkeän hienoa?

Kuulin huhun, että Napolin Salvatore sukeltaa itse simpukat Adrianmerestä illallispöytään.

Itse!

Ehdin jo ilahtua, että me myös, me myös, mutta jutun kertoja nujersi innostukseni melko tehokkaasti:

Liian vaikeaa, aivan liian vaikeaa. Kaikenlaisia laitteitakin siinä tarvitaan. Venekin.

Niin että Valle Vecchian väen kannattaisi suosiolla unohtaa sukeltaminen, ja keskittyä hakemaan merenelävänsä keskiviikkoisin kala-autolta.

Sitten törmäsin baarilla itse Salvatoreen ja hänen vaimoonsa Luciaan.

Yläkylän nappikset: Francesco, Nico, Salvatore, Lucia ja Anna Maria.

Napolin Salvatore, Lucia, Anna Maria ja Nico sekä Francesco ovat ihan vietävän mukavia tyyppejä.

Lucian juuret ovat Fallossa. Hänen isovanhempansa ovat joskus kauan sitten asuneet Piccolon siinä osassa, jota nyt puhkovat muratit.

Nyt perheellä on talo Fallon toisella laidalla, ja erityisesti Salvatore ja Nico ovat tuttu näky kylässä. He taittavat parin tunnin matkan Napolista Falloon myös talvella, keväällä ja syksyllä, kun muut muualla vakituisesti asuvat väittävät, että täällä on ihan liian sateista, viileää, kylmää, viimaista.

Tai muuten vain autiota, hiljaista ja omituista.

Salvatoren rakkaudesta meidän pieneen abruzzolaiskyläämme kertonee myös se, että hän istuu Fallon kunnanvaltuustossa.

Napolilaiset näkevät ihan oikeasti vaivaa sen eteen, että Fallossa on elämää – on kyse sitten yhteisistä talkoista, kylän kehittämisestä tai ulkomaalaisten kotouttamisesta.

En siis kauheasti yllättynyt, kun Salvatore ja Lucia vastasivat kompastelevalla italialla esittämääni kysymykseen tottakai, ja ehdottivat simpukkatärskyjä heti seuraavaksi aamuksi.

  • Siinä kohdassa menin ilmeistä päätellen kyllä jotenkin metsään, kun kysyin, että pääsenkö kuvaamaan veneeseen, tilitin ennen nukahtamista Mikolle.
  • Toisaalta, viimeksi sä taisit hoitaa meidät väärälle mummolle kahville ja ihan hyvä siitäkin keikasta lopulta tuli, sanoi Mikko tutun zeniläisesti.

(Palaan tähän mummokeikkaan myöhemmin.)

Salvatore ja Lucia viihtyvät Fossacesian rannalla, koska siellä on paitsi simpukoita myös hämmästyttävän rauhallista jopa elokuussa, kun koko Italia tuntuu makaavan auringossa. Suurin osa lomailijoista valitsee kivien sijaan hiekan.
Fossacesiassa täytyy kahlata muutama metri kivien päällä, mutta sitten vastaan tulee hiekkaa. Aika monet rannan uimareista lipuvat veteen Crocksit jalassa!
Annoimme merestä nousseelle Salvatorelle hurjat aplodit.
Tässä niitä nyt on! Ja katsokaa, miten paljon! Sinisimpukoiden lisäksi Fossacesiassa voi sukeltaa myös hietasimpukoita.
Salvatore toi rantaan näytille myös meritähden, jonka palautimme ihmettelyn jälkeen turvallisesti takaisin mereen.
Homman juju on siinä, että simpukat puhdistetaan heti rannassa. Simpukkajahti on siis sopivaa puuhaa kaikille niille, jotka eivät tykkää lekotella toimettomina auringossa.
Simpukoiden puhdistamiseen tarvitaan pieni puukko ja kivi. Simpukka tuetaan kiveä vasten ja sen jälkeen siitä rapsutetaan veitsellä ylimääräiset pois. Meri huolehtii huuhtelusta.
Juuri kun luulet, että päivän ihmetyskiintiö on täynnä, ilmestyy rannalle nainen, joka suppaa koiransa kanssa. Ja luonnollisesti koira on samaa kaliiberia Frankin ja Zappan kanssa eli siinä on ainakin ripaus pastore abruzzesea.
Haluatko maistaa, kysyi Salvatore – ja harmitteli sitten, ettei simpukan kaveriksi ollut sitruunaa. En valittanut, oli ihan törkeän hyvää ilmankin!
Simpukanpuhdistajat saivat avuksi myös fallolaisen Guerrinon, joka osui rannalle samaan aikaan.

Hieman harmittaa, etten muista, kuka oli se luotettava tietolähde, joka kertoi, että simpukoiden sukeltaminen on aivan liian monimutkaista.

Yhden Fossacesiassa napolilaisten kanssa vietetyn aamupäivän jälkeen voisin kertoa hänelle, että

  1. Sinun pitää olla hyvä uimari.
  2. Et kuitenkaan tarvitse venettä etkä ihmeellisiä laitteita. Tarvitset maskin, snorkkelin ja sääreen kiinnitettävän veitsen pohjassa olevien simpukoiden irrottamista varten.
  3. Et tarvitse edes räpylöitä, jos jalkasi on samaa kokoa kuin Salvatorella (48).
  4. Verkkokassin toki tarvitset. Se on saalista varten. Niin ja mielellään toisenkin verkkokassin. Siihen voit laittaa puhdistamasi simpukat.
  5. Muista tarkistaa sääennuste. Tyyni meri on hyvä, aallokko ei ole hyvä. Aallokossa snorklaaminen on hankalaa. Aallokko myös samentaa normaalisti kirkkaan veden.
  6. Varo, ettet tohkeissasi polskuttele liian kauas rannasta.
  7. Muista väistää meduusoja.
  8. Palauta auenneet simpukat mereen. Ne eivät kelpaa lautasellesi.
  9. Jätä meritähdet mereen. Niiden koti on meressä, ei kirjahyllyssäsi.
  10. Kutsu kaverit illalliselle.
Kohta 10 ihan käytännössä. Paikalle ilmestyi sopivasti myös roomalainen ystävämme Alessio (edessä vas.), jolla on yliluonnollinen kyky haistaa paikat, joissa tarjotaan hyvää ruokaa.
Jouduimme varoittamaan Suomesta edellisenä iltana Falloon matkustanutta ystäväämme Leenaa (edessä oik.), että Alession haarukka saattaa vahingossa lipsahtaa myös naapurin lautaselle.
Paikalla olivat myös fallolaiset Manu ja Sabatino, joka tunnetaan ahkerana metsästäjänä. Keskustelussa vilisivät siis simpukoiden lisäksi myös villisiat.

13 kommenttia

  1. Riitta

    Moro Tampereelta!
    Olipa ihanan hyväntuulinen juttu. Ja tosi hauska kuulla teistä pitkästä aikaa, ehdin jo vähän huolestua, että aurinko on aivan sulattanut teidät. Simpukoiden keräämistä täytyykin kokeilla Algherossa. Olemme syyskuun lopulla lähdössä Algheroon, Sardiniaan, 8 kuukaudeksi. Jee!
    Hyvää kesän jatkoa!
    toivoo Riitta

    1. Minna

      Vau! En ole koskaan käynyt Sardiniassa, mutta kertovat, että siellä on todella hienoa! Ja kahdeksassa kuukaudessa ehtii vaikka mitä!
      Tosi hienoa Sardiniaa teille ja erinomaista syksyä!

  2. leena

    Heippa!
    Ihanko oikeesti ne simpukat syödään tuoreina/elävinä/kokonaisina nielaisten vai miten. ja sitä sitruunamehua hieman liukastusaineeksi.
    On sitten ollut hellekesä, mites Italiassa?
    Helrteestä ei pahaa sanottavaa, mutta kuivuus on pannut paikat pahaan malliin.
    Nyt on +14 ja tuntuu suorastaan kylmältä.
    Terveiset Tyrväältä Leena

    1. Minna

      En muuten edes ajatellut, että voiko simpukat syödä keittämättä. Varmasti ne voi, koska Salvatore tuskin haluaisi myrkyttää meitä. 😀
      Me laitetaan kyllä itse sukeltamamme simpukat pastan kanssa tai keitetään ne erikseen niin, että sekaan tulee loraus valkoviiniä.
      Katselin juuri kesän kuvia ja huomasin, että täällä oli paljon enemmän pilvisiä ja sateisia päiviä kuin viime vuonna. Eikä me päästy edes yli 40-asteen lämpötiloihin kuin ihan parina päivänä.
      Nyt on sellaiset parikymmentä astetta, öisin noin kymmenen. Villasukkakeli!

  3. Pipsa-mummi Espanjasta

    Tulipa taas hyvä päivä…..uutisia PICCOLO SALVOSTA 🙂 Kiitän ja menen lauantaina kauppahalliin simpukkaostoksille!!! Syödessämme NOSTAMME MALJAN teille rakkaat raatajat – SALUD<3

  4. Marko koolla

    Te ootte mahtavia,olen seurannut kaikkea tekemäänne siitä lähtien kun jossain Iltalehden sivuilla oli linkki teidän juttuihin.. Olen kissa ihminen mutta olen saanut uuden perspektiiviihin koiriin,ihmisen parhaaseen ystävään =)

    1. Minna

      Kiitos kovasti! Aina ei tunnu kovin mahtavalta, mutta kiva kuulla, että seuraat meidän touhuja. Salvo Montalbano on tänään mulla työhuoneseurana = koisaa sohvalla umpiunessa, vaikka pihassa betonimylly jyskyttää niin, että lasit helisee.
      Nythän meidän piazzalle ilmestyneet kissat ovat tuoneet ihan uusia ulottuvuuksia tähän eläintarhaan. Eksjussi oli tänäkin aamuna ensimmäisenä portailla huutamassa ruokaa. 😀

  5. Anja Puustinen

    Olipa mielenkiintoista luettavaa ja veikkaan että ruokakin oli todella hyvää!

    1. Minna

      Olihan se. Napolilaiset eivät varsinaisesti säästele, kun järjestävät ruokapitoja. Viimeisenä pöytään kannetulle jäätelökakulle oli jo pakko sanoa ei. 😀

  6. Jaana

    Hei,
    ethän ole vaihtanut blogia, sillä päivityksiä tulee niin harvoin nykyään? Näitä on ollut ihana lukea ja haaveilla omasta Salvosta <3
    Ihanaa loppukesää ja pliis, enemmän päivityksia (vaikka pieniäkin).
    Jazu

    1. Minna

      Täällä ollaan, Jazu! Ja nyt taas reippaina. Kesällä tuntui välillä, että aika ei yksinkertaisesti riitä mihinkään muuhun kuin kanalareissuihin ja raksahommiin, mutta nyt ollaan ladattu taas akut. Toivottavasti et ehtinyt luovuttaa meidän kanssa!
      Aurinkoista syksyä!

Vastaa