Ahdistus – aina välillä se nostaa päätään

Olen saanut muutamia viestejä, joissa on kyselty Piccolo Salvon remonttitilannetta.

Kieltämättä olen ollut remonttipostausten kanssa hieman laiska. Välillä on tuntunut myös siltä, että emme ole saaneet tarpeeksi aikaiseksi Piccolossa, vaikka kauhea vipinä on ollut koko ajan.

Ihan kuin ei olisi mitään kerrottavaa.

Viime viikolla alkoi ihan tosissaan tuntua siltä, että kaikki asiat vain seisovat. Ajattelin, että pientenkin hommien hoitamiseen menee aivan liian paljon aikaa. Ahdistuin, kun tajusin, että ennen ensi kevättä ei ole toivoakaan saada mitään isompia remontteja edes alulle.

Kurkkua kuristi, vaikka kaikki asiat ovat oikein hyvin.

Joudun aina välillä muistuttamaan itseäni, että kun päätimme ostaa Piccolo Salvon, päätimme samalla, että tämä on elämä, ei remontti.

Siis sillä tavalla elämä, että elämme mahdollisimman normaalisti (!) emmekä hyökkäile pää kolmantena jalkana hakemaan lupia, tekemään kattoja, vahvistamaan seiniä ja etsimään kunnan viemäreitä.

Sen sijaan opettelemme elämään kylässä ja kyläläisten kanssa, tutustumme ihmisiin, elämän rytmiin ja Abruzzon vuodenaikoihin.

Raivaamme Piccoloa ensin ihan maltin kanssa ja mietimme samalla, mitä haluamme Piccolossa ja Piccolosta tehdä. Tiedättehän, siis sillä tavalla, että elämme ja remontoimme emmekä aloita elämistä vasta remontin valmistuttua.

Mutta se ahdistus, kyllä se silti aina välillä nostaa päätään, vaikka kuinka tönisi itseään.

Ehkä se johtuu siitä, että syksy on saapunut Falloon. Kylä on viikko viikolta hiljaisempi ja iltakävelyllä saa toikkaroida pipo päässä. Viikonloppuna sytytimme jo takkaan tulen, ja olen miettinyt flanellipyjaman hankkimista.

En oikeastaan kaipaa kesän hulinaa, mutta vähän jännitän sitä, millainen talvesta mahtaa tulla.

Ja kieltämättä pieni koti-ikävä todellakin taitaa vaivata.

Tein Piccolossa pienen kuvauskierroksen. Aloitin ykköstalosta ja päädyin kierroksen tehtyäni puutarhan kautta työhuoneeseen. Matkalla huomasin, että vaikka kolmostaloon ei vieläkään voi mennä sisään ja nelosen katto puuttuu, olemme saaneet jo kaikenlaista aikaiseksi.

Siinä kiertäessäni ajattelin myös teitä – siis sitä, miten mahtavia viestejä olemme saaneet ja miten mahtavia tyyppejä olemme tavanneet.

Onhan se ihan älyttömän hienoa!

Siksi haluan kiittää kaikista kannustavista viesteistänne! Olemme iloisia ja myös kovin otettuja siitä, että tsemppaatte meitä, luotte uskoa tähän hulluuteen – ja helpotatte samalla orastavaa koti-ikävää!

PS. Kirjoitin viime sunnuntaina Aamulehteen muutamista asioista, jotka ovat vähän hidastaneet tätä touhua. Pääsette halutessanne lukemaan kolumnin tästä.

Ja nyt niihin kuviin! Kuvaa klikkaamalla pääset galleriaan.

29 kommenttia

  1. Carita

    Hurjasti tsemppiä! Meillä menossa vastaava projekti, ja näin syksyn sateilla motivaatiota saa haeskella.

    1. Minna

      Tsemppiä siis myös teille! Meidän pitäisi ehkä perustaa faceen projektiryhmä, jossa jaettaisiin henkistä tukea ja vinkkejä selviytymiseen!

        1. Minna

          Joo! Mahtavaa! Voisitko laittaa mulle facessa kaveripyynnön – saataisiin homma alulle! Vertaistuki forever!

  2. Salla Karala

    Tuo ensimmäinen kuva on hurmaava, pystyn näkemään siinä jo kauniit, roikkuvat kukkaset kiemurtelemassa rautakaidetta pitkin! Onhan teillä työmaata, mutta tuo ajattelumalli ”tämä on elämä, ei remontti” on hyvä, sitä kannattaa vaikeina hetkinä ajatella.
    Kuinka hyvin te muuten puhutte italiaa? En muista lukeneeni aiheesta aikaisemmin, mietin vaan että virastoissa ja muualla ei varmaan ihan huitomalla ja parilla sanaa italiaa pärjää. 😀 Tsemppiä teille kovasti ja toivotaan ettei talvesta tule kylmä!

    1. Minna

      Kiitos! Mä laitoin jo yläkerran parvekkeelle kesäksi kukkasia ja tuli heti parempi mieli. Tosin kesän aikana huomasin, että meillä on varmasti koko Fallon nääkähtäneimmät pelargoniat, koska en muistanut kastella niitä. Vein lopulta kukkaset puutarhaan ja toin tilalle chilejä – jotka muuten ilmeisesti pitäisi kastella…
      Meidän italian taidot on edelleen todella kehnot, vaikka sanavarasto karttuukin joka päivä. Päätimme, että marraskuun alusta alkaen opiskelemme joka päivä tunnin italiaa. Kävin jo ostamassa lapsille tarkoitetun sanakirjan ja kieliopin. 🙂 Ja nyt kun tämä opiskeluidea on julkisesti kerrottu, niin sehän on pakko myös toteuttaa!
      Kiitos tsempistä!

      1. Kaitsu

        Italia on kyllä vaikea, mutta muistakaakin että teillä on ystävä täällä.

  3. Tommi Kilpinen

    Upee projekti ja upee blogi! Jos olisi Piccolo Salvo24/7 -kanava, tilaisin heti! Tzemppiä raksalle ja kielen opiskeluun! Olette ilmeisesti vihdoin saaneet myös sähkötkin?

    1. Minna

      Moikka! Ja kiitos kovasti viestistäsi! Sähköt tosiaan on ja vesi myös, mutta siinäpä se luksusosuus sitten onkin. 🙂 Tällä hetkellä pärjätään vielä mukavasti, kun laitetaan illalla takkaan tuli, mutta voi olla, että marraskuussa täytyy muuttaa Rossanan isän talolle nukkumaan. Onneksi meillä riittää villasukkia ja äidin lähettämiä vanhoja huopia. 🙂
      Kiitos kovasti tsemppaamisesta! Täytyy laittaa tuo Piccolo Salvo 24/7 harkintaan. Voisimme olla pieni haastaja Kummelille…

  4. hanhiemo tyrvää

    Voi sentään sitä Italian talvea. Ehei, en ole käynyt siinä maassa koskaan en edes kesällä. Mutta osaan kuvitella millainen se voisi olla. Vaan mitäpä suomalainen ei kestäisi 👍
    Ystäväni asui Kreikassa 7 vuotta, monessa eri paikassa miehensä työn takia. Tämä kun rakenteli teitä ja tunneleita niihin ja vissiin siltojakin. Mutta sitten suomalainen ei enää kestänyt sikäläisiä talvia. Sitä kosteutta ja kylmyyttä johon verrattuna Suomen talvi ei ole ollenkaan paha. Ja niin hän sitten otti ja lähti isiensä maalle takaisin.

    1. Minna

      Voi kuule, sinun pitäisi ehdottomasti matkustaa tänne Italiaan! Olen aivan varma, että viihtyisit todella hyvin!

  5. hanhiemo tyrvää

    Olipa minä tyly. Piti kiitellä kuvista joita katselin mielenkiinnolla. Aloin vain talvesta höpistä. Joka täällä Tampereen luoteispuolella on viime vuosina ollut kamala. Puoli vuotta kestävä jäätikkö, oikea kaljamo. Nyt sataa vettä ja on hyvin kuraista. Koirahuushollissa oli eilen syksyn paras päivä. Kävi aika huima kuiva tuuli, sellaista ei ole ollut aikaisemmin. Kesti vain liian vähän aikaa.

    1. Minna

      Ethän sinä ollut lainkaan tyly! Tässä odotellaan talvea vähän kauhunsekaisin tuntein – toisaalta jännittyneinä ja toisaalta vähän pelokkaina. Villasukat ovat jo nyt iltaisin todella ahkerassa käytössä, vaikka päivisin pihahommissa voi pyöriä shortseissa.
      Oi ja ne Suomen kurakelit! Niiltä olemme vielä välttyneet, vaikka varmasti täälläkin jossain vaiheessa alkaa taas sataa.
      Voimia sinne kurasouviin!

  6. Cristina Rosato

    Hi Minna! I just realized there was a ”translate” option for your blog so now I get to read it! And not just look at pictures 🙂 I hope you two are doing well, we miss Fallo terribly. Your pizelle looked amazing by the way. Sending much love from Hawaii! xoxo Cristina

    1. Minna

      Ciao Cristina! I really hope that the ”translate option” will not make big, big mistakes. Usually translators don’t understand Finnish at all – ok, nobody does…
      I promise to get the English version as soon as possible!
      Last night the first snow came to Maiella and in Fallo the wind is really hard. But we are doing fine and hoping to see you soon here!
      Much love from Fallo! xoxo Minna

    1. Minna

      Kiitos! Sitä tarvitaan! Tämä hidas touhuaminen yrittää kyllä välillä ottaa niskalenkin, mutta pinnistelemme! Paljon terveisiä meiltä kaikilta!

  7. Päivi

    Tsemppiä teille, että jaksatte yrittää.
    Hiljaa hyvä tulee.
    Syksyä pukkaa täälläkin, sataa ja sataa…..sairaslomaakin pukkaa
    Aina useammin käy mielessä nykyään, että pitääkö raataa kolmivuorotyössä eläkkeelle saakka, ihan hullua nykyään ja vaatimukset kasvaa.
    Italiassa kerran käyneenä, voisin kyllä hyvin kuvitella itseni tuohon kylään missä asustatte…itseasiassa ihan kateellinen olen teille, kun uskalsitte tehdä ratkaisun ja muutitte sinne.
    Siis isot peukut teille 🙂
    Päivi

    1. Minna

      Kiitos tsempistä ja peukuista! Kyllä täällä välillä tulee miettineeksi, että mikähän järki tässäkin mahtaa olla, mutta onneksi niitä päiviä on aika harvoin! Niin että rohkeasti vain unelmia kohti, jos siltä tuntuu!

  8. Hannamaaria

    Hyvä asenne Teillä elää, tutustua taloon ja lähiympäristöön, ihmisiin. Meillä meni Abruzzossa viitisen vuotta sata-vuotiaan talovanhuksen kanssa ennen kuin ryhdyttiin tosi toimiin remontin kanssa. Italiassa remontoidaan yhteisöllisesti ja mielipiteitä, kuinka asiat tulisi tehdä, on niin monta kuin on ihmettelijää, ja niitä on oman kylän väen lisäksi naapurikylistäkin. Kun lopulta valittiin tutuksi tullut, luotettava geometra ja saatiin hänen kauttaan tarjoukset urakoitsijoilta, talon täydellinen korjaus tuli maksamaan murto-osan siitä, millaisia tarjouksia ensimmäisinä vuosina oltiin saatu. Työn jälki oli hyvää ja projekti eteni haluamaamme tahtiin. Jos oltaisiin alussa hosuttu, oltaisiin tehty monia asioita tietämättömyyttämme hullusti. Emme myöskään olisi ehtineet tutustumaan läheisesti kyläyhteisöön ja saatu hyviä ystäviä, mikä oikeastaan on se kaikkein paras asia, minkä olemme saaneet ostamalla talon Italiasta.

    Hieno julkinen lupaus opiskella italiaa tunti päivässä. Taidanpa yrittää itsekin taas ryhdistäytyä opiskelemaan kieltä.

    Hurjasti Tsemppiä Teille!

    1. Minna

      Hannamaaria! Kiitos! Tämä oli kyllä rauhoittava viesti!
      Aina välillä tuntuu, että jopa italialaiset ovat nopeampia kuin me, mutta sitten toisaalta: emme halua tehdä mitään hätiköityjä ratkaisuja tai sopia järjettömiä urakkatarjouksia. Niinpä tässä mennään rauhalliseen tahtiin ja yritetään olla mahdollisimman pitkäpinnaisia.
      Oli todella hyvä kuulla, että emme ole ns. väärällä tiellä!
      Kiitos!

  9. Sanna

    Kiitos mukavasta ja mielenkiintoisesta blogista! Sain vihdoinkin luettua alusta tähän päivään – kiitos saikun 😊 Nyt muuten on löytynyt ”kompleksi” mistä en pysty kokonaisuutta näin peruslukemisella hahmottamaan, vaikka pohjakuvat ja valokuvia on. Ja sehän tässä varmaan koukuttaakin. Kiva nähdä kuinka kokonaisuus rakentuu ja hahmottuu itsellekin pala-palalta.

    Teillä on ihana asenne. Positiivisia ajatuksia talveen – ei ainakaan kuumuus estä remontin etenemistä.

    1. Minna

      Kiitos kovasti viestistäsi! Olet oikeassa, nyt ei enää voi valittaa, että on liian kuuma työntekoon! Villasukat ja hanskat on jo kaivettu esiin, mutta kuten Suomessakin: kerrospukeutuminen on hyvä konsti!
      Meillä on vähän samat fiilikset tuon kokonaisuuden hahmottamisen kanssa. Mietitään kovasti koko ajan, että mitä mihinkäkin osaan taloa olisi viisasta sitten jossain vaiheessa rakentaa. Olin esimerkiksi alussa sitä mieltä, että vanhasta aasitallista tehdään varasto, mutta nyt siihen on mietitty yhtä asuntoa.
      Saa nähdä, mihin tässä päädytään.
      Mukavaa syksyä ja kiitos vielä todella kivasta palautteesta!

  10. Sanna

    Enpä yhtään ihmettele,että ihastuitte paikkaan.Tunnelma on ihana.Pikkuhiljaa hyvää tulee.Tsemppiä ja jaksamista!

    1. Minna

      Kiitos! Ainakin tässä tosiaan kärsivällisyys kasvaa, jos ei muuta. Pienin askelin, pienin askelin…
      Kauniita syyspäiviä sinne Suomeen täältä meiltä!

  11. Jude Viljakainen

    Älypuhelimeen saa ilmaisen Duolingo-sovelluksen, joka on mielestäni tosi hyvä apu kielten opiskelussa. Ainut että pohjakielenä toimii esim englanti, suomea se ei tunne. Kannattaa kokeilla! 🙂

    1. Minna

      Olipa hyvä, että muistutit! Mulla on Duolingo ladattuna ja käytin sitä jossain vaiheessa aika paljonkin, mutta näköjään olen unohtanut koko sovelluksen. Se on tosiaan aika kätevä – eli otanpa sen heti käyttöön. Luultavasti oon taas pudonnut aivan ensimmäiselle tasolle, mutta eikös kertaaminen ole opintojen äiti.

Vastaa