Hyviä uutisia, vaikka 27 onkin aika kehno

Marita kilautti illalla ja kysyi, että mahtaako mikään kello soida numeron 27 kanssa.

Mietin hetken, mutta en keksinyt ainuttakaan heppua, joka pelaisi MM-kisoissa numerolla 27  – saati sitä, miksi Marita soittelisi jutellakseen jalkapallosta.

  • Siitä on 27 päivää, kun olet viimeksi kirjoittanut blogia, kuului luurista.
  • Kappas, sanoin minä.

Sitten syytin kivikasoja, talkoolaisia ja kaikenlaisia kanalakiireitä.

Marita oli lempeän tiukkana ja minä lupasin ryhdistäytyä.

Sitä paitsi talkoolaisten taakse piiloutumisesta tuli vähän niljakas olo, vaikka siihen löytyi mielestäni ihan ymmärrettävä perustelu:

On ollut ihan tolkuttoman kivaa ja tehokasta tehdä töitä porukalla – ensin melkein kaksi viikkoa Ylösen kanssa ja päälle vielä muutama päivä Käpylän hurjien eli Merjan ja Pasin kanssa

Niin ja isänikin innostui tekemään pikakeikan Falloon!

En siis ole millään malttanut kiivetä työhuoneeseen kirjoittamaan, koska maailma on ollut jossain ihan muualla: pihassa muuraushommissa, kaivamassa aasitallin pohjaa, kiipeilemässä seinillä, höpisemässä puutarhassa, syömässä kalaa Adrianmeren rannalla.

Seli seli, sanoisi Marita tähän. ja olisi ihan oikeassa.

No hyvä, numero 27 joutaa toistaiseksi ei niin hyvien numeroiden listalle.

Sen sijaan numero 16 voidaan kirjata oikein hyvien numeroiden joukkoon, sillä eilen, kesäkuun 16. päivänä, löimme kättä päälle herra Settimion kanssa.

Ja se tarkoittaa sitä, että meillä on urakoitsija!

Tajusimme nimittäin lopulta pari viikkoa sitten, miten aasitallin kanssa kannattaa edetä:

  1. Lopetetaan jankuttaminen, että haluamme tehdä kaikki työt itse, koska se nyt ei yksinkertaisesti tunnu olevan mahdollista.
  2. Kutistetaan insinöörin ja urakoitsijan kanssa tehtävä projekti koskemaan vain niitä töitä, jotka määräysten mukaan täytyy ostaa ulkopuoliselta eli päästään tekemään lähes kaikki sisätyöt itse. Plus esimerkiksi saumaamaan seinät ulkopuolelta.

Eli vain välttämättömät asiat urakoitsijalta, kaikki muu itse.

(Raksajantterit rauhoittukaa, palaan ihan varmasti yksityiskohtiin pian!)

Lisäksi herra Settimiolle sopi, että Mikko työskentelee hänen kanssaan. Mikko siis pääsee paikallisten arvostaman ammattilaisen oppiin.

Aika jees, vai mitä?

Ja sillä aikaa kun Mikko kiipeilee tellingeillä herra Settimion kanssa (eikä uhkayrityksiä ole koskaan liikaa), työhuoneessa tapahtuu kummallisia:

Olen luvannut selvittää, miten perustetaan rakennusalan yritys Italiaan.

(Tässä kohdassa Vaari nauraisi makeasti, mutta Vaari on edelleen Casalbordinossa.)

Rakennusfirmasta olisi esimerkiksi se etu, että aasitallin jälkeen voisimme hoitaa seuraavan osan talosta omalla väellä.

Mikko voisi siis olla urakoitsija.

Tai minä!

(Nyt Vaari olisi jo selällään, koska Vaarin teorian mukaan toimittajat osaavat… noh, kaikenlaisia toimittamisjuttuja.)

Täytyy tunnustaa, että kun viitisen vuotta sitten Aamulehden uutispäällikön jakkaralla mietin tulevaisuutta, en todellakaan ajatellut päätyväni rakennusalan yrittäjäksi Italiaan.

Ja voihan olla, että se on oikeasti vähän liian iso ja monimutkainen pala haukattavaksi, mutta tutkitaan, ystävät, tutkitaan.

Sen jälkeen vielä mietitään vakavasti.

Sitä ennen vielä muutamia numeroita:

Valkoisia kanoja on 19, ruskeita kanoja 5, mustia 1.

Kukkoja on 2, joista toinen pitää järjestystä kolmelle pienelle kanalle omassa kanalassaan.

Munia tulee päivittäin 19-25 (isot ja pienet yhteensä).

Kissoja pyörii piazzalla 6. Niistä yksi hengailee välillä puutarhassa ja kiipeää oliivipuuhun kiusaamaan koiria (edelleen 3, onneksi).

Seuraavaksi kannan kivet (en uskalla laskea) uuteen kasaan pois jaloista, että mahdumme saumaamaan muurin (kymmenisen metriä).

Lämpöasteita on tänään noin 25, sateen mahdollisuus nolla.

Yläkylälle nousevissa portaissa on 69 rappusta. Loikin ne heti kivikasan siirtämisen jälkeen, että pystyn postaamaan teille vielä tänään 27 päivän kuvat.

(Kyllä, Marita, tänään!)

Ai miksi kuvien lataaminen ei onnistu nyt heti Piccolossa?

Italian internetin saldo lähes 0.

Tarvitaan siis Bar Sfarfallon wifi.

Ja koska on sunnuntai, koko baari ja sen piazza on täynnä ihmisiä (ainakin 20 ellei jopa 40).

Eli täytyy odottaa lounasaikaa (13), jolloin yläkylä hiljenee hetkeksi (2,5 tuntia) ja baarilla pystyy tekemään asioita selittämättä kaikkea koko ajan ihan kaikille.

Eikä poskisuukkojen vaihtaminenkaan varsinaisesti nopeuta hommia.

(2 per jokainen, jota ei tavata säännöllisesti.)

Joudutte siis vielä tovin jännittämään sitä, millaisiin urotekoihin talkoolaisemme yltyivät.

Ylösen tapauksessa voitte toki halutessanne virkistää muistianne täällä.

10 kommenttia

  1. Terttu Kantola

    Hupsista, hommaa on paljon ja talkooväki auttaa! Asiat etenevät koko ajan kuitenkin! Kuvia odotellessa, tsemppiä sinne 🙂 Terv tepa ps Ei ole Tampereellakaan vettä satanut ja lämpötilat samaa luokkaa, kuin siellä!

    1. Minna

      Hissukseen, hissukseen… Vieläkö Tampere kärsii kuivuudesta vai joko siellä on saatu vähän sadetta? Mietin tuossa juuri yhtenä päivänä, että minkähänlaiset marja- ja sienisaaliit tänä vuonna Suomessa tulee, kun alkukesä oli niin kuiva.

    1. Minna

      😂😂 Kesän hittilistalla on Betonimyllyn Laulu – sopivaa taustamusiikkia kivikasojen siirtelyyn. 😀

  2. Kaisa

    Kiitos Marita!!!!😁😁❤️❤️❤️Tarjoaisin sulle kaffet ja pullat ja lasin viiniä kiitokseksi siitä, että sait tulevan rakennusurakoitsijan päivittämään blogia. Tsemppiä myös Falloon😁

    1. Minna

      Terveiset Maritalle kerrottu! Ja kiitos tsempistä meiltä täältä Fallosta! Ihanaa kesää sinulle!

  3. hannu

    Kuinka pitkä aika onkaan 27 päivää, kun painaa F5:sta vartin välein odottaen uutta päivitystä blogiin.

    1. Minna

      Funkkarivitosessa on puolensa, mutta kieltämättä se saattaa olla myös melko tuskastuttava nappi. 😀
      Yritän parantaa tahtia!
      Mukavia päiviä! 😀

  4. Sanna

    Mahtavaa ahkeroijilla hommat etenee ja maltoit kirjoittaa – kiitos Marita 😊 Ehti jo käydä mielessä pieni huoli, onko sattunut jotain. Jatkakaa siis – tällä pärjää, mutta max 3 viikkoa 😉 Onnittelut urakkasopimuksen allekirjoittamisesta!

    1. Minna

      Kiitos! Ollaan ihan kunnossa – naarmuuntuneita polvia, erilaisia mustelmia ja kivikasoissa liiskaantuneita sormia ei varmaankaan kannata laskea… 😀 Aurinkoisia päiviä!

Vastaa