Älä koskaan matkusta ilman villasukkia

IMG_1392Hei te kaikki, jotka luulette, että meillä täällä sisilialaisella vuorenrinteellä on kevät. Olette väärässä. Meillä on talvi.

Asteita on ruhtinaalliset kuusi, vettä sataa päivittäin, kylmyys hönkii mökkimme seinistä, kaapeista, lattianraoista. Aina välillä pilkahtava aurinko ei vielä riitä kuivattamaan vanhaa oliiviöljymakasiinia, jossa asumme seuraavat kaksi kuukautta.

Ihan kuin olisi tehnyt pienen virhearvion Suomessa ja muuttanut kesämökille kahta kuukautta liian aikaisin.

Tampereella olisin tässä tilanteessa kipaissut hakemaan koivuklapeja ja laittanut uuniin tulen. Täällä ei ole uunia – eikä seinissä lämpöeristeitä. Olen iloinen, että pakkasimme mukaan myös talvivaatteita.

(Sääntö yksi: älä koskaan matkusta minnekään ilman villasukkia.)

IMG_1416
Casetta on pieni, soma ja kylmä.

Muutimme tänne Cefalun lähelle maanantaina. Sitä edelsi noin viikon B&B-motti Gioiosa Mareassa. Kadotimme nimittäin ruotsalaisen kiinteistönvälittäjän, joka oli luvannut etsiä meille väliaikaisen majoituksen. Rouvan puhelin oli lakannut toimimasta (taas) eikä sähköpostikaan tuntunut kulkevan.

Parin päivän odottelun, vuolaiden kirosanaryöppyjen ja lohduttavien viinilasillisten jälkeen etsimme netistä italialaisen vuokravälityssivuston ja ryhdyimme tonkimaan Sisilian vaihtoehtoja maakunta kerrallaan.

Paikan piti olla

  • mahdollisimman halpa
  • ei ainakaan kaupungin keskustassa
  • sopiva koirille (eli piha, jossa voi juosta liiskaantumatta vespan alle)
  • kalustettu
  • vuokrattavissa pariksi kuukaudeksi

Arvaatte varmaan, ettei vaihtoehtoja löytynyt ruuhkaksi asti. Jos hinta oli sopiva, kalusteet puuttuivat. Jos hinta ja kalusteet olivat paikallaan, sopimus olisi pitänyt tehdä vähintään puoleksi vuodeksi. Ja erilaiset sähkö-, kaasu- ja vesimaksut näyttivät käsittämättömältä jargonilta.

Lopulta löysimme ruhtinaalliset kolme vaihtoehtoa. Laitoimme sähköpostit matkaan ja jäimme odottamaan. Saimme yhden vastauksen. Marinella toivotti meidät tervetulleeksi katsomaan pientä mökkiään neljän päivän kuluttua.

Kun pari vuotta sitten vuokrasin meille huoneen roomalaisesta kimppakämpästä viideksi kuukaudeksi, onnistuin löytämään 24/7 pössyttelevän foliohattuhahmon vuokraemännäksi.

”Neljän päivän kuluttua” tarkoitti siis B&B-motin jatkumista Gioiosa Mareassa. Aika paljon huonomminkin voisi olla, lohdutti Mikko, mutta pohjalainen jurottaja minussa nosti päätään.

Ensinnäkin, kun pari vuotta sitten vuokrasin meille huoneen roomalaisesta kimppakämpästä viideksi kuukaudeksi, onnistuin löytämään 24/7 pössyttelevän foliohattuhahmon vuokraemännäksi – ja samalla siis kämppäkaveriksi. Marihuanan haju ei varmasti vieläkään ole lähtenyt vaatteistamme. Ei siis ollut mitenkään sanottua, että Marinella mökkeineen olisi hyvä vaihtoehto. Foliohattu-Annakin oli vaikuttanut netissä oikein mukavalta.

Toiseksi: olin kurkkuani myöten täynnä Gioiosa Mareaa. Vajaassa viikossa oli alkanut tuntua, että jokainen kyläläinen (7000 asukasta) tuntee meidät, tietää missä asumme, tietää mitä aiomme, tietää mitä söimme eilen – porukat moikkailivat kahviloissa, kylän toisen ravintolan henkilökunta oli jo Facebook-kavereitamme ja sen toisen ravintolan tarjoilijat kättelivät tuttavallisesti kun astuimme sisään.

Tarvitsin happea. Tarvitset suojapäivän, sanoi Mikko.

Suojapäivä on siis päivä, jolloin minun ei tarvitse puhua kenenkään vieraan tai edes puolitutun kanssa. Tarvitsin ehdottomasti suojapäivän! Sisiliassa suojapäivä saattaa kuitenkin mennä näin:

  • Aamupäivällä kävelytetään koirat ja moikkaillaan tutut
  • Sen jälkeen istutaan kahvilassa ja moikkaillaan tutut
  • Sitten käydään kaupassa ja moikkaillaan tutut
  • Kauppareissun jälkeen piiloudutaan majapaikkaan, kun ensin on moikkailtu muut asukkaat ja henkilökunta
  • Iltapäivällä klo 16 paikalle porhaltaa taas Fabio (jota erheellisesti luulimme ensin Francescoksi). Mikko juttelee Fabion kanssa Fabion entisestä urasta jonkinlaisena poliisina, Calabrian ja Sisilian eroavuuksista, mafiasta, Fabion New Yorkin ja Kuuban matkoista. Minna nukkuu.
  • Klo 17 Mikko ei enää jaksa puhua ja herättää Minnan keskustelemaan.
  • Klo 20 viinit on juotu ja Fabio, Mikko ja Minna lähtevät illalliselle Facebook-kavereiden ravintolaan. Henkilökunta liittyy seuraan keskustelemaan.
  • Klo 23 Fabio, Mikko ja Minna ostavat ravintolasta punaviinipullon matkaan ja kävelevät Fabion kotiin jatkamaan keskustelua.
  • Klo 01 Mikko ja Minna hoippuvat hiljaa kotiin sovittuaan ensin Fabion kanssa pitkän kaavan lounaasta viikonlopulle.

Neljän päivän kuluttua Marinella oli meitä portilla vastassa. Paikka vaikutti kaikin puolin täydelliseltä: herttainen mökkimme nökötti Marinellan talon vieressä, saisimme silti asua omassa rauhassa, suihkusta tuli lämmintä vettä, talonväkeen kuului kaksi iloista koiraa ja viisi kissaa eli eläimet olisivat tervetulleita, piha oli valtava, Marinellalla ei ollut foliohattua…

Sitten päästimme Rosin ulos autosta.

Luin nopean rukouksen, jossa toivoin kissojen olevan mahdollisimman kaukana.

Kaikki te, jotka olette tavanneet Rosin tiedätte hyvin, että mummokoiraamme ei pelkää kukaan. Ajatuskin naurattaa. Marinellan koirilla huumoria ei kuitenkaan tuntunut riittävän. Ne säntäsivät huutaen ja uikuttaen talon taakse, kun Rosi lyllersi pihaan. Pipan ilmestyminen autosta ei varsinaisesti parantanut tilannetta. Koko rinne raikui. Luin nopean rukouksen, jossa toivoin kissojen olevan mahdollisimman kaukana.

Lopulta saimme koirat takaisin autoon. Koska haluatte muuttaa, kysyi Marinella.

IMG_1680
Marinella koirat Victor ja Dylan alkavat hiljalleen tottua meihin. Näköjään kekseillä lahjominen toimii myös Sisiliassa.

Olemme pian asuneet täällä viikon. Alkupäivien jälkeen meteli alkaa jo rauhoittua. Koirapojat ovat edelleen varuillaan, mutta Pipa ei tunnu niistä juuri piittaavan. Rosi keskittyy jahtaamaan kissoja, jotka suhtautuvat lähinnä huvittuneesti hitaaseen eläkeläismetsästäjään.

Saimme ostettua jopa (ajoittain) toimivan nettiyhteyden. Siihen vaadittiin vain piipahtaminen kahdessa kaupungissa ja kuudessa liikkeessä. Huomiseksi on luvattu jo kahdeksaa astetta…

Kommentoi